Keittokirjojen kantaäiti

Mamálla on keittiössään pyhä muinaiskeittokirja jota edelleenkin kovasti käytetään. Kirja on nimeltään "Hyvää ruokaa" ja sen on kustantantanut Tammi vuonna 1964, Mamá sai sen isältäni häälahjaksi v.1968 (aika näppärä häälahja tuoreelle vaimolle). Ohjeissa parasta on että ne yleensä neuvovat paistamaan/keittämään kaiken keskinkertaisessa, tai keskinkertaista korkeammassa lämpötilassa kypsäksi, tai kullanruskeaksi. Sisällyksestä löytyy sellaisia hauskuuksia kuten ruoanvalmistusoppi, tähteiden käyttö, ruokasäilykkeet, eväät (osiossa muistutetaan että eväistä täytyy löytyä ruokia kaikista ruoka-aineryhmistä, kerrotaan kuinka ne pakataan viisaasti, ja opastetaan kuinka eväisiin tulee käyttää edellisen päivän tähteet kekseliäästi), ruokatavaraoppia ja ulkomaalaisia ruoanvalmistusohjeita, josta löytyy mm. pizza ja spaghetti jauhelihakastikkeen kera, sekä sacherin torttu ja palavat pannukakut.

Kirjaa ahkerasti käyttämällä säästäisi pitkän pennin ruokalaskuissa, niin tarkasti ja viisaasti kaikki lasketaan ja uusiokäytetään. Kypsennysohjeiden arvailut tuovat pientä jännitystä ja neuvoissa löytyy, mm. säilömisestä, lihanleikkuusta ja puuroista oppii enemmän kuin tiesi odottakaan. Jo alkulause ilahduttaa; "Tavallinen perheenemäntäkin halua nykyisin tietää jotain ruokatavaroista joita hän käyttää. Kirjassa on myös kansantajuinen selostus tarvitsemistamme ravintoaineista. Ihmisen terveys ja hyvin vointi riippuvat nimittäin huomattavalta osalta sitä, mitä hän syö." Onkohan ollut mullistavakin teos tämä siihen aikaan?

Ruokasäilykkeistä kirjoitetaan mm. näin: "Ruokasäilykkeiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt. Niitä käyttävät etenkin ne perheenemännät jotka ovat ansiotyössä kodin ulkopuolella. Heidän on saatava ateria nopeasti valmiiksi työstä palattua ja ruokasäilykkeiden ansiosta se käy nopeasti ja vaivattomasti." Kuvista löytyy keinoja kuinka saada säilykkeet "mahdollisimmaan herkullisiksi ja kotiruoan tuntuisiksi", tölkeistä löytyy tillilihaa, maksalaatikkoa, lihamureketta jne. Erään kuvan alla lukee: "Kukapa ei pitäisi ohukaisista! Niitä on totuttu tarjoamaan pääasiassa jälkiruoaksi, mutta niitä voi tarjota myös eturuokana. Ohukaiskerrosten välissä on tässä vasikka-sikasäilykettä". Mahtoi olla herkku.

Eräs hauskimmista ohjeista on rahkan valmistus, sitä kun ei saanut silloin vielä kaupan hyllyltä. Näin se tehdään: "Hyvin hapantunut piimä pannaan mietoon uuninlämpöön kasarissa tai muussa uuninkestävässä astiassa. Uuni ei saa olla niin kuuma, että piimä alkaa kiehua. Piimää pidetään uunissa, kunnes hera erottuu kirkkaana. Hera siivilöidään tiheän sihdin tai kankaan läpi". Jos rahkasta halusi rahkapullia sekoitettiin melko hyvin valuneen rahkan joukkoon rusinat, sokeri, suola, muna ja raastettu sitruunan kuori.

Viihdyttävä opus täyttää pään erikoisilla mielikuvilla ja nostalgialla. Siitä huolimatta kirja on oikeasti käytössä edelleenkin. Reunahuomautuksia löytyy 40 vuoden ajalta, marginaaleihin on kirjoitettu reseptejä ystäviltä ja sukulaisilta, reseptejä pilkottu osiin ja tuplailtu, paistolämpötiloja eri arvailuilla ja lopputuloksilla. Oma keittiöhistoriikki.

Rakas ja hellyttävä keittokirja

Kirja on kulutuksesta kärsinyt ja odottaa uutta selkää teippauksineen. Tätä aarretta pitää varjella aikojen loppuun saakka.