Kuntosalilla oli tänään joukko iloisia venäläisiä naisia. Heillä oli hauskaa keskenään, rupattelivat ja kikattelivat, suihkivat mietoa parfyymiä itseensä ja toisiinsa tämän tästä. Pukuhuoneesta tuli kolme nuorta suomalaisnaista ja yksi heistä tokaisi aika kovaan ääneen "Taas noi venakkoh***at on täällä". Minä ja pari muuta jotka kuulimme sanat pysähdyimme tuijottamaan toisiamme ällistyneenä. Aika raju tokaisu, toivottavasti naiset itse eivät sitä kuulleet.
Muistan vuosia sitten Kuopiossa samankaltaisen tapahtuman, kaksi venäläistä naista kulki kaupungilla, heidän läheltään kulki keski-ikäinen iskä taluttaen pientä poikaa kädestä. Mies pysähtyi ja huusi naisten perään rumalla äänellä "Hei, itä on tuolla päin" ja osoitti (ilmeisestikin) itään. Mietin sitä pientä poikaa ja millaisessa vaikutuksessa hän kasvaa.
Itse törmäsin kolmeen erilaiseen ennakkoluuloon asuessani Belgiassa. Irakin sodan syttyessä kaupungilla kannatti puhua tahallaan hyvin huonoa englantia, tai ei ainakaan missään tapauksessa amerikkalaisella aksentilla. Muuten sai tietää huutia. Talvella mustan pitkän talvitakin kanssa ei kannattanut pitää päässä lämmintä villahuivia, asussa leimautui helposti muslimiksi ja saattoi kokea kummia. Jos jouduin puhelimessa esittelemään itseni (esim. soittaessa lääkäriin) opin pian sanomaan nimeni jälkeen "pahoittelen että suomalainen nimeni on niin hankala", jos en tätä tehnyt minua kohdeltiin itä-eurooppalaisena (kai ajattelivat Rantakoskesta Rantakowskia) ja sain huomattavasti huonompaa kohtelua.
Olisipa mielenkiintoista saada eteen läjäytettynä omat ennakkoluulot, niitä on aivan varmasti enemmän kuin tiedostankaan (ja tiedostan monia). Varmasti olisi karu kokemus.
Olen ainakin helposti ennakkoluuloinen erilaisten ryhmittymien suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti