maanantai 30. huhtikuuta 2012

Laiskansorttinen sihteeri

Vietin toimistopäivää tänään, siinä työn sivussa siirsin pari äänikirjaa mp3-muotoon ja puhelimeen, lueskelin ah niin kivaa kirjaa. Niin ja laittelin vappuruokia maustumaan jääkappiin, taittelin pyykkejä, soitin pitkän puhelun ystävälle, toisen mamálle ja sitten katselin telkkaa... Joskus toimistopäivistä vaan tulee auttamatta kotipäiviä, mutta minkäs teet. Ai auta. Päätin käyttää tekosyynä vappua. Minusta syy oli oikein hyvä, kaunis oli ilmakin kerta ja kevät. Veikko piti minulle seuraa, ihastui erityisesti tietsikan hurinaan kun CD pyöri koneessa.












Toivotame teille Veikon kanssa oikein hauskaa ja aurinkoista Vappua! Syökää hyvin, tavatkaa ystäviä ja ulkoilkaa vähän. Mutta sopivan laiskasti. Juhlina ei tarvitse urheilla. Jos ikinä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Niin metsä vastaa...

Kiirettä on vielä piisannut mutta samalla olen pohdiskellut tätä blogiani ja miettinyt että itseriittoisesti täällä postailen asioita joita päässäni sillä hetkellä pyörii. Ihan tuosta vaan naputtelen menemään. Mutta mitähän te haluaisitte lukea arvon lukijat? Nii-in, ajattalemisen arvoinen asia, eikö? Onko kenties jotain jota ei ole niin paljon kuin haluaisitte, tai ei kenties laisinkaan? Tai onko joku tylsää ja turhaa? Laitoin oheen pienen kyselyn ja toivoisin hartaasti teidän siihen vastaavan. Voitte äänestää useitakin vaihtoehtoja. Otan mielihyvin ja ilolla ja rakaudella vastaan kaikki kommenttilaatikkoon jätetyt pyynnöt ja toiveet, risutkin! Ja jos haluatte puhella ihan kahden kesken, sähköpostilla se sopii: anna(at)rantakoskidesigns.fi.

Palkitsen teidän panoksenne niin että vastanneiden kesken arvon keväisen keittiöpyyhesetin. Henkilöt saatte valita ihan itse. Ken haluaa osallistua arvontaan jättäköön kommenttilaatikkoon puumerkkinsä.


Vaikkapa nämä kaksi arvonherraa?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Moda

Moda (3.2012) haikailee jo rantaelämää ja halajaa tyylikkään hatun seuraksi parhaimmat asusteet. Rantakoski Designsin turkoosi Elizabeth-pyyhe sopii siihen mitä parhaiten. Ihanaa kun kohta on kesä!


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Aarre n:o 2.

Edellisistä ihanuuksista aasinsilta seuraaviin. Ajattelin esitellä seuraavan rakkaan aarteeni, tai oikeastaan aarrerykelmän. Ihanasti nostalgisen leikkisohvaryhmän jonka ukkini nikkaroi ja mummini kauniisti päällysti tädilleni kun hän oli pikkutyttö. Ja kun itse olin pikkutyttö, vietin päiväni hoidossa mummilassa leikkien päivät pitkät samaisilla leluilla. Aarteen kruunaavat he jotka sohvalla ja nojatuleilla istuskelivat mitä erilaisimmissa puuhissa, keskustellen päivän polttavista asioista teetä siemaillen. Nuken nimi on Maija mummin sisaren mukaan, nallen nimi on mielikuvituksekkaasti Nalle.













Ainoastaan Nalle otti nokosia sohvalla. Syy siihen on eittämättä se että assosioin Maijan mummiin ja Nalen ukkiin. Mummini oli maailman tehokkaisin ja puuhaisin nainen. Ikinä en nähnyt mummia nokosilla. Mutta ukki otti nokoset mukavasti joka päivä. Nalle oli muutenkin sellainen saman tuntuinen, ukin villakangastakkeihin ja lempeään olemukseen liittyvä. Maijaa taas puettiin siististi ja Maija kävi tuon tuostakin kaupungilla asioilla. Minusta on ihana että tämä aarre on minulla tallella ja että aina sitä katsoessani minulle tulee niin elävästi mummi ja ukki mieleen. Ja niin osuvasti vielä.

Ja ei, ei tule mieleenikään että ikinä kunnostaisin huonekalut ja niiden asukit. Ei missään nimessä. Ei. Ne ovat täydelliset juuri tällaisina, nuhruisina ja tuhruisina, sukupuuni elämää nähneinä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Voi ihanuus!

Törmäsin aamusella aivan ihastuttavaan kädentaitajaan nettisurffausmatkallani. Aivan pakko jakaa löytä teidänkin ilahdukseksi; Natasha Fadeeva ja hänen pienet eläimensä. Infoa sivuilla ei juuri ole mutta kuvat puhuvat puolestaan. Se mikä minua vetää näihin otuksiin hirmuisesti ovat herkulliset asennot ja ilmeet. Osuu niin nappiin minun kohdallani että olen onnellinen kun olen aikuinen. Jos olisin nähnyt nämä lapsena olisi tullut melkoinen poru jos en olisi saanut kokoelmaa. Mutta, oi kun tekisi mieli nyttenkin tehdä lukuisia ostoksia ja puuhata itselleni satuhuone. Siinäkin on tosin mutka, kaikki sivuilla olevat ihanuudet on myyty, jos haluaa saada itselleen oman eläinystävän täytyy ryhtyä jonottajaksi. Eipä ihme että ovat kysyttyjä.






















Natashalla on muitakin eläinhahmoja mutta jotenkin juuri nämä hiiret ovat niin ilmeikkäitä ja hauskoja. Loput voipi katsella täällä.

Hyvä on, laitetaan yksi hauska jäniskin mukaan!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Yrittäjän hermot (menossa)

Näköjään nämä päivitykseni kulkevat sykleissä, käskynkkää työni kanssa. Kun töitä on paljon aivokapasiteettia ei riitä enää mihinkään muuhun kuin lepäämiseen. Nyt on ollut taas kiireisempi jakso. Teen samaan aikaan hommia lukuisiin suuntiin, selvittelen siellä, meilailen täällä, pyytelen tarjouksia ympäri maailman.

Koetan löytää yritykselleni kylpypyyhkeitä suoraan tehtaalta. Olen lähettänyt satoja sähköposteja Kiinaan, Intiaan, Pakistaniin, Turkkiin ja Portugaliin. Pyyhetehtaiden minimit ovat niin suuret etten pysty tilaamaan satsia joka olisi tehty juuri minua varten. Siksi kahlaan tehtaan toisensa jälkeen toiveissa että heidän vakiomallistoissaan sattuisi olemaan sopivat tuotteet. Koska malli jonka haluan on epätavallinen, aarteen etsintä jatkuu.

Yrityskulttuuri tuntuu olevan hyvin toisenlaista maailman eri kolkissa. Kiinasta saa erittäin kohteliaita viestejä joissa luvataan kaikki maailman ja taivaan välillä, juuri minulle. Sitä mukaa kun viestiketju pitenee kutistuvat lupaukset. Lopputulos voi olla lihava nolla kuten kävi juuri tänään. 24 viestin jälkeen lopputulos oli että heillä on loppujen lopuksi saatavilla kaipaamaani paksua luksuspyyhettä värissä Royal blue, tätä ennen oli jo katsottu värikartat ja sovittu 6 väriä joista saisin näytteet.

Turkista saan kaikkein tylyimmät viestit. En tiedä onko homma hankalampi koska olen nainen, tai sitten tyyli on vain sellainen. Kun lähetän viestiä kysymyksineni, saan muutaman sanan vastauksen yhteen kysymykseen. Kiitän vastauksesta ja pyydän voisinko saada vastaukset muihinkin kysymyksiin, sama toistuu. Kun pyydän neljättä kertaa lisää vastauksia, palautus alkaa olla jo kitkerää. Turkkilaiset eivät myöskään sovittele mitään. Olin jo hilkkua vaille tekemässä tilausta mutta emme saaneet hiotuksi tilausehtoja molemmille sopivaksi. Itseasiassa olimme hiomisen alkumetreillä kun tehdas jo hermostui eikä halunnut enää tuhlata aikaansa minuun, samalla mukaan pari töykeyttä yritykseni toimintatavoista. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt varmaan jaksaa jatkaa tinkimistä, mahtailuvaihe oli menneillään, mutta minulla kertakaikkiaan loppui puhti. Tsekkasin että tätä ennen olin lähettänyt tehtaalle 58 viestiä.

Intia ja Pakistan tuntuvat olevan mitä mielikuvituksellisimpia maita myös bisnesmaailmassa. Heiltä ei ikinä tiedä mitä vastausta saa ja mihin kuvitteelliseen kysymykseen. Pitkiä kummallisia lauseita toisensa perään, niitä joutuu tulkitsemaan Da Vinci koodin tyyliin. Joka kerta kun luen viestejä kuulen tekstin päässäni laulavalla intiaenglannilla. Mietin onko vastaus kuvitteelliseen kysymykseen sellainen jota he olisivat toivoneet minun kysyvän, mitä muut yleensä kysyvät vai sellainen mikä juuri nyt sattui olemaan mielessä. Huvittavimpia on vastaukset jossa sanotaan heillä oleva juuri se mitä toivon ja liitteenä on kuva jostain aivan toisenlaisesta tuotteesta.

Portugal, oi Portugal. Selkeitä ymmärrettäviä viestejä, auttavia liitekuvia, vastaukset kaikkiin esittämiini kysymyksiin eikä yhtenkään ylimääräiseen. Näytekappaleet lähtevät oitis postilla tulemaan. Toivon tuhannesti ja vielä yhdesti että sopiva tuote löytyy Portugalista. Toimituskin on niin paljon helpompaa EU:n sisällä.

Tässä pyyhemetsästyksessä huomaan olevani äärirajoilla. Koska haluan että aikaa jäisi maalaamiseenkin en millään jaksaisi käydä läpi noita turhan turhia kiemuroita. Kyseessä on kuitenkin yksinkertainen kysymys; onko teillä pyyhettä joka vastaa antamiani speksejä ja liitekuvaa. Toivoisin kyllä tai ei. Mutta saan kaikkea mahdollista siltä väliltä. Yleensä että tottakai, olemme maailman johtavin, suurin ja parhain pyyhetehdas, meiltä saa kaikkea ja asiakas on aina 120% tyytyväinen.

Olen keskustellut myös lukuisten muiden designereiden kanssa ja kuullut mitä hiuksianostavvamapia tarinoita miten paljon kaukomaista tilatessa voi mennä pieleen. Yhden Kiinalainen tehdas oli vain hienosti tehdyt nettisivut, suuri varastotalo hienoilla kylteillä, mutta sisältä tyhjää täynnä, firmaa ei ollutkaan olemassa. Toinen tilasi luotettavalta suuriin tavarataloihin toimittavalta toimitsijalta satoja vaatekappaleita joissa kaikki mitä voi pilalle mennä oli pilalla, kuosi, malli, koot jopa logot ja pesumerkit. Eikä rahoja saa takaisin koska prosedyyri on liian monimutkainen, raskas ja kallis.

Miten mukavaa olisi pysyä aina omalla pienelä mukaavuusaluella, eikä suuria riskejä tarvitsisi ottaa. Joulupukki toisi tarvitsemani pyyhkeet työhuoneeni ilmastointirööristä sisään. Tai joku ihana portugalilainenkin kelpaisi. Saisin kaikki ajoissa ja varmasti ettei kaikki rahat olisi tilauksessa kiinni jota ei kuulu. Keiken kukkuraksi olisin tyystin varma että jättitilaukseni tulisi myydyksikin järkevässä ajassa.

Mietin tässä tämän hepulin keskellä mikä olisi ihanin työ juuri tällä hetkellä. Vastaus tuli välittömästi päähäni, halusin pikkiriikkisen kotoisan työhuoneen, jossa maalaisin pieniä vesivärimaalauksia, kuvittaisin vaikkapa lastenkirjoja, ihan omassa kuplassani ja rauhassani. Yhden kirjan jälkeen seuraava olisi jo jonossa, ihan itsekseen olisi siihen tullut jonottamaan. Avot miten kutsuva (ja epärealistinen) kuva. Huvittavasti minua kutsuu nyt kaikki vähennetty, pieni huone, minimaaliset kädenliikkeetkin maalatessa pikkiriikkisiä vesivärimaalauksia, erittäin vähäiset kontaktit ulkomaailmaan. Hauska ääritoive tälle menossa olevalle ääripäälle.

Pitäkää peukut pystyssä että saan tämän homman hoidetuksi kotiin suhteellisen kuivin jaloin...

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Energiaa

Kevään tulo ajoi minut pieneen sivuliikkeeseen. Kaipasin heleitä raikkaita värejä keittiööni, kuten myös kattamiseen. Tuumasta toimeen, samalla syntyi Kekkosen Kevät, Glamourin kevätpiristys (kaikki tuotteet löytyvät Rantakoski Designsin nettisivuilta, mutta alla muutama maistiainen).

Itselleni tein pari pinkkiä keittöpyyhettä roikkumaan vasten valkeita keittiön kaappeja. Joka kerta ilahdun kun astun keittiöön, väri on niin herkullinen. Pääsiäis-sushit tarjoilin Mannerheim-tableteilta Mannerheim lautasliinoin. En tarjonnut fuusioruokaa, vain fuusiokattauksen. Kaksi kultturiperinnettä yhdistyi Mannerheim ja Japanilainen ruoka. Hauskuutus. En malttaisi millään odotella kesään picnicejä, pakkailla purnukoita, rasioita, voipaperiin käärittyjä ihanuuksia ja värikkäitä lautasliinoja herkkukoriin!


Fuusiokattauksia




Tabletit ja lautasliinat.






Keittiöpyyhkeitä





Lasinalusia







Värikästä ja iloista pääsiäistä teillekin!