Näköjään nämä päivitykseni kulkevat sykleissä, käskynkkää työni kanssa. Kun töitä on paljon aivokapasiteettia ei riitä enää mihinkään muuhun kuin lepäämiseen. Nyt on ollut taas kiireisempi jakso. Teen samaan aikaan hommia lukuisiin suuntiin, selvittelen siellä, meilailen täällä, pyytelen tarjouksia ympäri maailman.
Koetan löytää yritykselleni kylpypyyhkeitä suoraan tehtaalta. Olen lähettänyt satoja sähköposteja Kiinaan, Intiaan, Pakistaniin, Turkkiin ja Portugaliin. Pyyhetehtaiden minimit ovat niin suuret etten pysty tilaamaan satsia joka olisi tehty juuri minua varten. Siksi kahlaan tehtaan toisensa jälkeen toiveissa että heidän vakiomallistoissaan sattuisi olemaan sopivat tuotteet. Koska malli jonka haluan on epätavallinen, aarteen etsintä jatkuu.
Yrityskulttuuri tuntuu olevan hyvin toisenlaista maailman eri kolkissa. Kiinasta saa erittäin kohteliaita viestejä joissa luvataan kaikki maailman ja taivaan välillä, juuri minulle. Sitä mukaa kun viestiketju pitenee kutistuvat lupaukset. Lopputulos voi olla lihava nolla kuten kävi juuri tänään. 24 viestin jälkeen lopputulos oli että heillä on loppujen lopuksi saatavilla kaipaamaani paksua luksuspyyhettä värissä Royal blue, tätä ennen oli jo katsottu värikartat ja sovittu 6 väriä joista saisin näytteet.
Turkista saan kaikkein tylyimmät viestit. En tiedä onko homma hankalampi koska olen nainen, tai sitten tyyli on vain sellainen. Kun lähetän viestiä kysymyksineni, saan muutaman sanan vastauksen yhteen kysymykseen. Kiitän vastauksesta ja pyydän voisinko saada vastaukset muihinkin kysymyksiin, sama toistuu. Kun pyydän neljättä kertaa lisää vastauksia, palautus alkaa olla jo kitkerää. Turkkilaiset eivät myöskään sovittele mitään. Olin jo hilkkua vaille tekemässä tilausta mutta emme saaneet hiotuksi tilausehtoja molemmille sopivaksi. Itseasiassa olimme hiomisen alkumetreillä kun tehdas jo hermostui eikä halunnut enää tuhlata aikaansa minuun, samalla mukaan pari töykeyttä yritykseni toimintatavoista. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt varmaan jaksaa jatkaa tinkimistä, mahtailuvaihe oli menneillään, mutta minulla kertakaikkiaan loppui puhti. Tsekkasin että tätä ennen olin lähettänyt tehtaalle 58 viestiä.
Intia ja Pakistan tuntuvat olevan mitä mielikuvituksellisimpia maita myös bisnesmaailmassa. Heiltä ei ikinä tiedä mitä vastausta saa ja mihin kuvitteelliseen kysymykseen. Pitkiä kummallisia lauseita toisensa perään, niitä joutuu tulkitsemaan Da Vinci koodin tyyliin. Joka kerta kun luen viestejä kuulen tekstin päässäni laulavalla intiaenglannilla. Mietin onko vastaus kuvitteelliseen kysymykseen sellainen jota he olisivat toivoneet minun kysyvän, mitä muut yleensä kysyvät vai sellainen mikä juuri nyt sattui olemaan mielessä. Huvittavimpia on vastaukset jossa sanotaan heillä oleva juuri se mitä toivon ja liitteenä on kuva jostain aivan toisenlaisesta tuotteesta.
Portugal, oi Portugal. Selkeitä ymmärrettäviä viestejä, auttavia liitekuvia, vastaukset kaikkiin esittämiini kysymyksiin eikä yhtenkään ylimääräiseen. Näytekappaleet lähtevät oitis postilla tulemaan. Toivon tuhannesti ja vielä yhdesti että sopiva tuote löytyy Portugalista. Toimituskin on niin paljon helpompaa EU:n sisällä.
Tässä pyyhemetsästyksessä huomaan olevani äärirajoilla. Koska haluan että aikaa jäisi maalaamiseenkin en millään jaksaisi käydä läpi noita turhan turhia kiemuroita. Kyseessä on kuitenkin yksinkertainen kysymys; onko teillä pyyhettä joka vastaa antamiani speksejä ja liitekuvaa. Toivoisin kyllä tai ei. Mutta saan kaikkea mahdollista siltä väliltä. Yleensä että tottakai, olemme maailman johtavin, suurin ja parhain pyyhetehdas, meiltä saa kaikkea ja asiakas on aina 120% tyytyväinen.
Olen keskustellut myös lukuisten muiden designereiden kanssa ja kuullut mitä hiuksianostavvamapia tarinoita miten paljon kaukomaista tilatessa voi mennä pieleen. Yhden Kiinalainen tehdas oli vain hienosti tehdyt nettisivut, suuri varastotalo hienoilla kylteillä, mutta sisältä tyhjää täynnä, firmaa ei ollutkaan olemassa. Toinen tilasi luotettavalta suuriin tavarataloihin toimittavalta toimitsijalta satoja vaatekappaleita joissa kaikki mitä voi pilalle mennä oli pilalla, kuosi, malli, koot jopa logot ja pesumerkit. Eikä rahoja saa takaisin koska prosedyyri on liian monimutkainen, raskas ja kallis.
Miten mukavaa olisi pysyä aina omalla pienelä mukaavuusaluella, eikä suuria riskejä tarvitsisi ottaa. Joulupukki toisi tarvitsemani pyyhkeet työhuoneeni ilmastointirööristä sisään. Tai joku ihana portugalilainenkin kelpaisi. Saisin kaikki ajoissa ja varmasti ettei kaikki rahat olisi tilauksessa kiinni jota ei kuulu. Keiken kukkuraksi olisin tyystin varma että jättitilaukseni tulisi myydyksikin järkevässä ajassa.
Mietin tässä tämän hepulin keskellä mikä olisi ihanin työ juuri tällä hetkellä. Vastaus tuli välittömästi päähäni, halusin pikkiriikkisen kotoisan työhuoneen, jossa maalaisin pieniä vesivärimaalauksia, kuvittaisin vaikkapa lastenkirjoja, ihan omassa kuplassani ja rauhassani. Yhden kirjan jälkeen seuraava olisi jo jonossa, ihan itsekseen olisi siihen tullut jonottamaan. Avot miten kutsuva (ja epärealistinen) kuva. Huvittavasti minua kutsuu nyt kaikki vähennetty, pieni huone, minimaaliset kädenliikkeetkin maalatessa pikkiriikkisiä vesivärimaalauksia, erittäin vähäiset kontaktit ulkomaailmaan. Hauska ääritoive tälle menossa olevalle ääripäälle.
Pitäkää peukut pystyssä että saan tämän homman hoidetuksi kotiin suhteellisen kuivin jaloin...
