Vuoden vaihtuessa

Uuden vuoden aattoa pohtiessa ajatukset ovat aina siinä mitä ruokaa laitetaan ja mitä sen kanssa juodaan (ainakin meillä). Belgiassa perinteinen uuden vuoden herkku on fondue, jonka ääreen koko perhe kokoontuu pitkän kaavan mukaan. Alkupaloiksi pehmeän topakkaa juustofondueta perunoiden ja leipäpalojen kera, vajutustauon jälkeen tarjoillaan pääruuaksi uuden vuoden fonduetarjotin, joka on hartaudella kannettu omasta liha- tai herkkukaupasta. Tarjottimelle on kauniisti aseteltu runsain mitoin erilaisia liha- ja hedelmäpaloja, sekä useita maustemajoneesidippejä sievissä keramiikkakupposissa (joihin öljypadassa fonduetikun nokassa kypsennetyt lihapalat dipataan). Ainoa oikea öljy tähän tarkoitukseen on rypäleensiemenöljy koska se kestää pitkää kuumentamista ja on maultaan mieto (kuulemma myös maapähkinäöljyä voi käyttää mutta tulos ei ole niin hyvä). Ja jos vielä vatsa kestää, voi toisen vajutustauon (ja vuoden vaihtumisen) jälkeen jälkkäriksi vetäistä suklaafonduen jonne dippaillaan mansikoita ja juomaksi shampanjaa. Muutaman kerran olen osallistunut fonduepartyihin ja se on ollut aina mukavaa puuhaa.

Belgialaisen miehen mieli halajaa siis yleensä nostalgisesti fonduehen, enkä minäkään sitä vastaan jarruttele (yllätys yllätys). Tänä vuonna kuitenkin tunsimme olomme laiskoiksi ja päätimme säätää ajatusta. Päädyimme tapas-tortilloihin; itsetehtyjen tortillalättyjen väliin kasaamme erilaisia täytteitä (valkosipulilihapullia, falafelia, mausteisia kanapaloja, fetaa, muita juustoja, salaattia, hedelmiä jne) ja toppaamme kaiken samaisilla maustemajoneeseilla joita fonduessakin olisimme käyttäneet (niitä ilman ei belgialaisen uusi vuosi sentään vaihdu). Maustemajoneesit väsään itse koska niitä ei suomen maalta löydy, oikeanlaisia ainakaan. Laitan muutamasta vakkarista tähän reseptin. Ovat ihania myös kaikenlaisien voileipien, salaattien, dippikasvisten yms. kanssa.

Mangotahna:
1 pieni purkki ranskankermaa
Saman verran majoneesia
3 rlk mangochutneytä
Puolikas kypsää mangoa paloiteltuna pieniksi paloiksi
0,5 dl kookoshiutaleita
Ripaus currya

Sekoita kaikki yhteen vaan. Jos mango on raaka se rouskuu ikävästi tahnan seassa, joten osta mango kypsymään ajoissa pöydällesi. Salaatin kanssa tarjotessasi lisää tahnan joukkoon 1 dl jäisiä karpaloita, tästä saat ihana terän salaatillesi.

Valkosipulimajoneesi
(sille joka ei kehtaa tehdä majoneesia itse alusta alkaen)
1 dl majoneesia
0,5 tl sokeria
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna

Vinkki: vaikka kuinka houkuttelisi, laita valkosipulia varoen, majoneesi maustuu hyvin ja liika valkkis tekee siitä kitkerän. Sokeri joukossa on ehdoton. (Monissa tapasravintoloissa alkupaloiksi tarjotaan leipäpaloja joita dipataan hyvin makeaan valkosipulimajoneesiin, itse en ihan niin makeasta pidä mutta ilman sokeria systeemi on kitkerähkö).

Coctail-kastike (sopii ihanasti merten elävien kanssa)
1 dl majoneesia
3 rkl ketsuppia
0,5 tl piparjuurta (käytän wasabia koska sitä löytyy aina jääkaapista)
1-2 tl Worcestershirekastiketta
1 tl sitruunamehua (käytän sushietikkaa koska myös sitä löytyy aina jääkaapista)

Vinkki: sitruunamehun voit korvata ruokalusikallisella konjakkia.

Sinappimajoneesi
1 dl majoneesia
3 rlk dijonsinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
Kaksi pyöräytystä mustapippuria myllystä

Lisäksi teen omaksi ilokseni laiskan emännän guacamolen;
2 pehmeää avokadoa soseutettuna haarukalla
1 pieni ranskankermapurkki
Hieman sitruunamehua (tai sushietikkaa)
Ripaus suolaa ja pippuria.

Näillä pitäisi vuoden vaihtua rattoisasti ja toista mahaa toivoessa.

Herkullista aattoa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Pakko lisätä tänne tietenkin Auld Lang Syne. En vaan ikinä kyllästy siihen. Etsin sopivaa versiota tänne liitettäväksi ja törmäsin The Four Quarters:in, minulle ennestään tuntemattomiin neitosiin. Ensin odotin jotain epävireistä kotikuoroa, mutta kas mikä ihana yllätys iskikin. Tästä toinen ihanuus heiltä. Toinen versio Auld Lang Synestä alkuperäisten tekstien kanssa että voitte fiilistellä salaa yksiksenne laulaen kurkun kipeäksi uuden vuoden kunniaksi (tunnustan).

Lomakirjoja

Sain pukin kontista uusimman kirjan Henning Mankellin Wallander-sarjasta. Se oli kiva lukea, tiivistä hyvää tekstiä, taustatutkimusta tehty hartaudella, normi-Mankellia siis. Minua huvitti kirjan loppu, siinä varmistettiin lyhyesti ja kuivasti ettei Wallandereita enää tule*.

Olen lukenut usein miten Mankellilta pyydettiin jatkuvalla syötöllä uutta Wallanderia. Mutta kun kirjailijaa ei huvittanut. Hän oli siirtynyt 'vakavammin otettaviin' genreihin, ja kirjoittanut useita poliittis-yhteiskunnallisia romaaneja, monesta näkökulmasta ja aikakaudesta. Ilmeisesti hyvin sydäntä lähellä olevia aiheita, kaikkiin kirjojen eteen tehty valtavasti työtä, historiaa tutkittu, heittäydytty ja perehdytty. Ei varmaan kiinnosta enää palata janan alkuun kun on päässyt siihen omimpaan kiinni. Vaan kun vaatimalla vaativat, Henning meni ja kirjoitti sarjoilleen tiiviin korkin ja pisteen pyynnöille. Minusta oli hauskaa ettei korkkia puitu kirjan aikana, se vaan tulpattiin viimeisessä pienessä kappaleessa. Ja se tehtiin vielä lempeästi. Symppaan Henningiä.

Nyt luen kirjaa Marlon Jamesilta, "The Book of Night Women" (en tiedä onko suomennettu vielä). Kirja kertoo Jamaikan sokeriplantaasiorjista alkaen vuodesta 1785, nimenomaan naisnäkökulmasta. Kirjan persoonaton kertoja puhuu Jamaikan englantia, kenties vielä vanhaa sellaista. Aluksi kieli on hiukan vaikealukuista, mutta sitten siihen pääsee kiinni. Loistava veto, tarinaan uppoaa aivan eri syvyydellä kielen takia. Aihe on karu mutta jollain mystisellä tavalla lukiessä pääsee kiinni johonkin elämänlankaan ja -haluun. Mietin miten paljon tästä on juuri kielestä kiinni. (New York Timesin arvostelun kirjasta voit lukea tästä). Laitan näytteen:

"Lilith hating the darkness because it not dark no more. In the dark she seeing things, like a swing noose or a head exploding like a drop pumpkin. Lilith down in the cellar half asleep. But she can't remember the Johnny-jumper face. She can't remember if a black pot had green tea boiling or a green pot blac tea boiling. She can't remember if he scream once or plenty or if that scream different from any other scream she hear on a sugar plantation. But she seeing things."

Lisälaiskotteluun lainasin kirjastosta äänikirjoja, olen nyt koukuttunut niihin tyystin. Pääsen soffalla lojuessani sellaiseen lapsuuden nirvanaan kun minulle luettiin satuja, sama pilvellä keinumisen tunne. Kuuntelussa nyt on Leenan Lehtolaisen "Henkivartija". Lehtolaisen kirjat eivät ole olleet suosikkejani, mutta kuuntelukirjana homma toimii paljon paremmin.


Sen sijaan James Pattersonin "Run for Your Life"-äänikirja on niin huvittava etten pysty kuuntelemaan sitä. Karskisti näytelty, überamerikkalainen miesääni pilaa koko homman (sama tekojännitystä luova tekoääni joka kuuluu elokuvien trailereissa). Nyt ajattelin ladata kirjan kappaleita mp3-soitimeen ja lähteä kävelylle, kokeilen jospa se siinä menisi paremmin. Jos alan luimia puiden välissä vaklaamassa niin syy on sitten kirjan.

Voin sydämellä suositella Agatha Christien englanninkielisiä äänikirjoja (suomenkielisiä en ole kokeillut/löytänyt), ne on jotenkin ihanan hitaan vanhanaikaisia ja toimivat kaikkein herkullisimmin sohvaan upottajina.

Dear Agatha

*) Ei, Kurt ei kuollut.

Junanarinaa

Palasimme Kuopiosta kotiin sunnuntaina sirkusjunalla. Tarkoitan tässä jokajouluista massahelpulia eläinvaunuissa. Upeita vaihtoehtoja on kaksi: Pendolino, jossa viimeisen vaunun neljä viimeistä penkkiriviä on tarkoitettu eläinten kanssa matkustaville (8 penkkiä, 16 tuolia), sekä Inter City jossa puolikas vaunua on eläinkäytössä (kolme settiä neljän istuimen vastakkaisia paikkoja ja kolme settiä kahden tuolin vastakkaisia paikkoja, 18 istuinta siis). Kaikki on normaalioloissa ihan hyvin, eläinlipun ostaja saa lemmikilleen viereisen istuimen, mutta jos on tungosta, eläinpaikkansa menettää, ja kaikki otukset tungetaan em. rajoitettuihin paikkoihin. Niinpä vierekkäin ärisee, sähisee, haukkuu 16-18 toisilleen tuntematonta ja stressaantunuttaa eläintä, kissat, koirat, kanit ja marsut sekaisin. Ja on muuten ahdasta. Omistaja istuu tuolilla ja pitää eläintään jalkojensa välissä tai sylissään, ja koettaa varjella pahimmalta tappelulta. Aivan järjetöntä meininkiä.


Viime jouluna kokeilimme onnistuisiko paremmin Inter Cityssä, saimme vastakkaisille paikoille viereemme afgaanin vinttikoiran. Meillä oli sähisevät ja murisevat kissat bokseissaan sylissämme ja naapurilla sylissään ärhäkäs miniponin kokoinen koira, se ei yksinkertaisesti mahtunut lattialle jalkojemme väliin. Matkaa oli meillä kaikilla viitisen tuntia. Muilla paikoilla ihan sama härdelli, takanamme rähisi neljä koiraa tungettuna vastakkaisille paikoille omistajiensa syliin. Käytävän toiselta puolen äänensä kuoroon lisäsi erityisen kiukkuinen kollikissa. Lopulta saimme riideltyä paikan eläinvaunun viereiseen loosiin. Saimme rauhan ja afgaani tilan lattialta.



Tänä vuonna matkustimme Pendolinolla, hieman parempi fiilis, muita eläimiä ei sentään samalla penkillä, mutta lämmitys oli rikki ja paahtoi täysillä, oli kamalan kuuma ja painostavan huono ilma. Muissa penkkiriveissä oli tukalampaa, vieressämme matkasi kaksi kissaa omistajiensa sylissä, heidän penkkinsä alla makasi litteänä koira ja takana jalkatilassa toinen koira. Koirat eivät tulleet toimeen keskenään ja siksi toinen joutui olemaan penkin alla koko matkan. Välillä koirat rähisivät toisilleen ja välillä kissoille. Kissat sylkivät sydämensä kyllyydestä vastaan ja lietsoivat kamalamman rähinän. Sama meininki tietenkin muissakin penkeissä. Juuri kun jonkinlainen pakotettu status quo oli saavutettu ja oli suhteellisen rauhallista, joku poistui paikaltaan ja siitä alkoi dominoefektirähinät uudelleen.


Maksamme eläimen paikasta jota ei kuitenkaan saa pitää. Säännöistä poiketaan juhlapyhinä niin että eläimiä laitetaan vierekkäin, mutta ei voi poiketa niin että eläimiä voisi sijoittaa vaikka seuraaviin riveihin, allergisille asialla ei ole merkitystä kun vaunu on kuitenkin sama. Tietoihin tulee matkustaako henkilö kissan vai koiran kanssa, mutta tätä ei voida ottaa huomioon niin ettei vierekäisille tuoleille sijoitettaisi koiraa ja kissaa. Niinpä aina uuden eläimen vaunuun tulessa joutuvat kaikki auttamaan vaihtamalla paikkoja ja sijoittamalla parhaiten yhteensopivat eläimet vierekkäin. Jokaisen aseman kohdalla alkaa kaaos.


Lähtiessä minun junani oli rikki eikä päässyt lähtemään Helsingistä, odotimme uuden vehkeen tilalle, miehen juna oli kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia myöhässä, paluujuna oli myöhässä puoli tuntia ja saimme kaupan päälle saunan. Maksoimme lipuista miltei 280e. Tänään luin Hesarista että junaliput kallistuvat entisestään vuoden alusta. Huraa.

Keittokirjojen kantaäiti

Mamálla on keittiössään pyhä muinaiskeittokirja jota edelleenkin kovasti käytetään. Kirja on nimeltään "Hyvää ruokaa" ja sen on kustantantanut Tammi vuonna 1964, Mamá sai sen isältäni häälahjaksi v.1968 (aika näppärä häälahja tuoreelle vaimolle). Ohjeissa parasta on että ne yleensä neuvovat paistamaan/keittämään kaiken keskinkertaisessa, tai keskinkertaista korkeammassa lämpötilassa kypsäksi, tai kullanruskeaksi. Sisällyksestä löytyy sellaisia hauskuuksia kuten ruoanvalmistusoppi, tähteiden käyttö, ruokasäilykkeet, eväät (osiossa muistutetaan että eväistä täytyy löytyä ruokia kaikista ruoka-aineryhmistä, kerrotaan kuinka ne pakataan viisaasti, ja opastetaan kuinka eväisiin tulee käyttää edellisen päivän tähteet kekseliäästi), ruokatavaraoppia ja ulkomaalaisia ruoanvalmistusohjeita, josta löytyy mm. pizza ja spaghetti jauhelihakastikkeen kera, sekä sacherin torttu ja palavat pannukakut.

Kirjaa ahkerasti käyttämällä säästäisi pitkän pennin ruokalaskuissa, niin tarkasti ja viisaasti kaikki lasketaan ja uusiokäytetään. Kypsennysohjeiden arvailut tuovat pientä jännitystä ja neuvoissa löytyy, mm. säilömisestä, lihanleikkuusta ja puuroista oppii enemmän kuin tiesi odottakaan. Jo alkulause ilahduttaa; "Tavallinen perheenemäntäkin halua nykyisin tietää jotain ruokatavaroista joita hän käyttää. Kirjassa on myös kansantajuinen selostus tarvitsemistamme ravintoaineista. Ihmisen terveys ja hyvin vointi riippuvat nimittäin huomattavalta osalta sitä, mitä hän syö." Onkohan ollut mullistavakin teos tämä siihen aikaan?

Ruokasäilykkeistä kirjoitetaan mm. näin: "Ruokasäilykkeiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt. Niitä käyttävät etenkin ne perheenemännät jotka ovat ansiotyössä kodin ulkopuolella. Heidän on saatava ateria nopeasti valmiiksi työstä palattua ja ruokasäilykkeiden ansiosta se käy nopeasti ja vaivattomasti." Kuvista löytyy keinoja kuinka saada säilykkeet "mahdollisimmaan herkullisiksi ja kotiruoan tuntuisiksi", tölkeistä löytyy tillilihaa, maksalaatikkoa, lihamureketta jne. Erään kuvan alla lukee: "Kukapa ei pitäisi ohukaisista! Niitä on totuttu tarjoamaan pääasiassa jälkiruoaksi, mutta niitä voi tarjota myös eturuokana. Ohukaiskerrosten välissä on tässä vasikka-sikasäilykettä". Mahtoi olla herkku.

Eräs hauskimmista ohjeista on rahkan valmistus, sitä kun ei saanut silloin vielä kaupan hyllyltä. Näin se tehdään: "Hyvin hapantunut piimä pannaan mietoon uuninlämpöön kasarissa tai muussa uuninkestävässä astiassa. Uuni ei saa olla niin kuuma, että piimä alkaa kiehua. Piimää pidetään uunissa, kunnes hera erottuu kirkkaana. Hera siivilöidään tiheän sihdin tai kankaan läpi". Jos rahkasta halusi rahkapullia sekoitettiin melko hyvin valuneen rahkan joukkoon rusinat, sokeri, suola, muna ja raastettu sitruunan kuori.

Viihdyttävä opus täyttää pään erikoisilla mielikuvilla ja nostalgialla. Siitä huolimatta kirja on oikeasti käytössä edelleenkin. Reunahuomautuksia löytyy 40 vuoden ajalta, marginaaleihin on kirjoitettu reseptejä ystäviltä ja sukulaisilta, reseptejä pilkottu osiin ja tuplailtu, paistolämpötiloja eri arvailuilla ja lopputuloksilla. Oma keittiöhistoriikki.

Rakas ja hellyttävä keittokirja

Kirja on kulutuksesta kärsinyt ja odottaa uutta selkää teippauksineen. Tätä aarretta pitää varjella aikojen loppuun saakka.

Joulusauna

Voi että joulu on mukavaa aikaa, mietin mistä hiipii se joulurauha mieleen, onko sitä ilmassa, onko se lapsena opittu ja kulttuurissa, vai ihan geeneissä ja selkärangassa? Jostain se vaan tulee ihanasti ihan itsestään, on hyvä ja rento olo. Ollaan katseltu tallennettuja luontodokumentejä, luettu kirjoja, käyty koiran kanssa yökävelyillä ennen nukkumaan menoa ja kiirehditty paksujen täkkien alle lämmittelemään. Sukulaisten kanssa vietetty jouluatto oli hauska kuten aina. Välillä mieleen hiipii työasioita, mutta nekin vain nykäisevät nopeasti ohimennessään, ja odottelevat ihan käskemättä tammikuuta. Ruokaa on tehty taas armeijalle, ja syöty joka aterialla liikaa (ikävä kyllä, mutta hauska sentään). Mietittiin että että ainoa mitä tapahtuu toistuvasti on syöminen ja astioiden korjaaminen pöydästä. Perusjoulumeininki siis.

Tulimme juuri joulusaunasta, belgialainen mies kävi elämänsä ensimmäisellä lumiuinnilla, minä kuvasin ikkunasta mutta hihitin niin kovasti että ikkuna huurtui ja kuvista tuli hämyiset.

Mainitsinko jo että maksapaté tuli tällä kertaa perille asti?

Joulua Kuopiosta

Johtuukohan savolaisjuuristani, mutta aina Kuopiossa käydessäni olen niin hyvällä tuulella. Olo on vapautunut ja kotoisa. Jouduin käymään lääkärissä, miten mukava setä, kuin myös apteekin partasuumieskin, hauska ja hymyilevä, kaupan tätit ja kassat juttelevat, naapurit moikkaavat ja rupatelevat ohimennessään, ohikulkijat ottavat katsekontaktin. Ei näin vaan Helsingissä kuin satunnaisesti (anteeksi helsinkiläiset, asun kyllä siellä mielelläni, siellä on paljon hyvää). Pakko sanoa että savolaiset ovat mukavaa sakkia, ja tällaista hymyilevää kulttuuria kaipaisin kovasti piäkaapuntiinkin.

Eilen mietin että voisin lähteä markettiin punaisissa collegehousuissani. Tiedän mistä saa parasta Appenzeller-juustoa. Hanna Partasen perunapiirakoita ei voita mikään. Maailman hienoin pulkkamäki on lähellä, luistinrata naapurissa. Ikkunasta seuraamme mamán kanssa miten lumikinokset kasvavat ja iloitsemme että belgialainen mies tuli illalla Helsingistä tekemään lumityöt. Leipomisen tuoksut ilmassa ja tuli räiskyy pönttöuunissa. Voi veljet, miten mukava joulu.

Ihanaista, herkullista ja rauhaisaa joulua kaikille!

Metsän Hengetär

Joulun alla on ollut erityisen kiva saada monipuolisia tilauksia, kankaita, tyynyjä, pussukoita, pyyhkeitä ja maalauksia. Kirjoitin aiemmin tilauksesta, jonka sain asiakkaan nähtyä Miete-maalaukseni Meidän Talo-lehdessä. Suunnittelin heille oman version Yön Kuningattaresta ja maalasin sen ilolla pari viikkoa sitten. Nyt maalaus on perillä Rovaniemellä ja keittö jouluksi valmis. Sain juuri viestiä asiakkaalta ja kuvan missä maalaus on seinällä, omalla paikallaan. Ihana viesti. Olen varma että Metsän Hengetär sai hyvän kodin.

Metsän Hengetär

Kauneuslaukkuja kauneushoitolaan

Tapasin Eduskuntapäivänä mukavan naisyrittäjän, Inkeri Valtosen. Hän pyörittää upeaa kauneushoitolaa Hämeenlinnassa, 25 vuoden hellällä kokemuksella. Inkeri tilasi kauneushoitolaansa aivan omat Glamour-meikkilaukut Rita Hayworthin ja John Waynen kuvilla. Juuri tämän kokoisia ja muotoisia laukkuja saa vain Inkerin kauneustalosta.

Suuri kauneuslaukku punaisena, koko 35cm x 25cm

Pienet punaiset meikkipussukat, koko 20cm x 20cm

Punaiset Ritat rivissä

Lovely Rita herself

Suuri kauneuslaukku vihreänä

Suuri ja pieni kimpassa

Vihreä rivi

Ladies and a gentleman

Miehekäs John Wayne

Viva la revolución!

Joulunaluskiireiden satoa: sain aivan mahtavan kustomoidun tilauksen Belgiasta. Tilaukseen kuului Che Guevara jättipyyhkeitä (100cm x 150cm), kylpypyyhkeitä (70cm x 140cm), kasvopyyhkeitä (50cm x 70cm), sekä Che aiheinen meikkilaukku pinkillä sisuksella. Näitä tehdessä oli ihana fiilistellä, on se Che vaan uljas.

Valiente Che!

Kasvopyyhe (reunat hiukan taiteltuina)

Isoihin pyyhkeisiin mahtui Che kaksi kertaa. Eikö olisi ihana kietutua Chen pehmeään syleilyyn vaahtokylvyn jälkeen?

Pehmustettu kauneuslaukku, huomaa glitterit kuvan ympärillä

Glamouri pinkki vuori

Kyllä tulee kylpyhuoneesta chic kun Che astuu taloon.

Karu maailma nuorilla

Onneksi en ole enää yläasteelainen. Mietin asiaa satunnaisesti erilaisista syistä. Nyt mietin sitä hartaudella luettuani Hesarista ysiluokkalaisten laatiman listan asioista, joita ei saa tehdä/olla ettei joudu kiusatuksi. Live-elämä ei varmasti ole ihan näin karua, mutta totuuden siemeniä jutussa varmaan on.

Vaatteet eivät saa olla vanhaa, halpaa, eikä lapsellista, eivät saa ilmentää mitään mielipidettä, tai valtavirrasta poikkevaa musiikkisuuntausta. Tiettyjen tyyppien (skeittarit, fruittarit, räppärit) pitää käyttää tiettyjen brändien merkkivaatteita. Gant-merkkiset vaatteet ovat kammotus, koska niissä voi saada homoleiman. Musiikki jota kuunnellaan täytyy löytyä Top-10 listalta.

Väärät harrasteet saattavat epäsuosioon, kuten partio, tietokonepelit, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, World of Warcraft -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit, fantasiakirjallisuuden lukeminen, irlantilaistanssi.

Siis mitä ihmettä, mitä vikaa on juuri jousiammunnassa? Miten Irlantilaistanssi on päässyt listalle, harrastetaanko sitä todellakin Suomessa enemmältikin? Ylipäätään käsittämättömän vanhanaikaisia sukupuoliuokittelevia ajatuksia. Ja mikä on muuten bofferikerho...?

Nämä aatteet pannattiin: yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot, vanhoillislestadiolaisuus ja se, että hyväksyy homojen oikeudet. Eräs ysiluokkalainen tarkentaa vielä: "Ei saa esimerkiksi pitää lukemisesta ja fantasiasta. Ei saa olla liikaa mitään mieltä".

Aih! Ei saa pitää lukemisesta, eikä olla liikaa mitään mieltä, kuulostaa niin pelottavalta (ajatukset liukuivat pakosta Kiinan kulttuurivallankumoukseen). Nuori ei saa poiketa millään tavalla mistään mikä on keskivertonuorta, ei ajatella itse, omata aatteita, tai uskoa mihinkään. Mistä ihmeestä kumpuaa homojen systemaattinen homojen kammoksunta? Jotenkin olin ajatellut että homonuorten elämä olisi nykyaikana helpompaa kuin ennen.

Toki suvaitsevaisuus ja empattisuus kasvavat iän myötä, ymmärrän sen. Ymmärrän myös laumautumisen teini-/murkkuiässä. Mutta niin tukahduttavalta kuulostaa että ihan henkeä ahdistaa. En muista että luokittelu olisi ollut näin julmaa omassa nuoruudessani. Tarvitaanko sääntöjä että pärjää, että tietää kenestä tulee pitää ja kenestä ei? Eikö sitä enää osata muuten tunnistaa? Miten tämä kuulostaa niin amerikkalaiselta?

Ensi yön painajainen on takulla nuorennus takaisin yläasteelle. Nykyaikana. Hyrrrr.

Jouluhuumoria

Fingerporilta.
Klikkaa isommaksi jos et näe tekstejä

Huumorilla vedän viimeisen hepulityöpäivän (joka saattaa venyä yöhön), lauantaina 'minikurssin' nimissä pikkujoulun ja sunnuntaina junalla Kuopioon. Sitten voi huokaista, nukkua pitkään, lukea pitkästä aikaa kirjaa, tavata ystäviä, keskittyä mamán & koiran, sekä belgialaisen miehen & kissojen kanssa jouluun. Siihen tähdäten tänään, ja sitäpaitsi tämä kiirehepuli naurattaakin jo.

Mutkatonta viestintämuotoilua?

Sain juuri yritysjoulukortin, sähköisen sellaisen. Nimeltä mainitsematon yritys (jonka kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisessä) mainosti itseään härskisti joulukortilla ja kirjoitti näin:

" *** toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumpaneilleen vastuullista joulua ja mutkattomasti viestintämuotoiltua vuotta 2010."

Yritys mainosti mutkattomasti joulukortissaan muotoilevansa viestinsä mutkallisesti. Onneksi olkoon vaan, toivottavasti Jari Parantainen sai saman kortin.

Pyhä tyhmyys

Voi hyvän tähen. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt reilut 250 000 euroa valtionavustusta sianlihan imagon parantamiseksi. Imagon parantamiseksi. IMAGON. Lisää 440 000 euroa on anottu jo samaiseen asiaan. Kun kerta ihmiset eivät nyt halua kinkkua joulupöytäänsä nähtyään karmeat videot kuinka karua sikojen elämä sikaloissa oikein on. Olisikohan järjenmukaista myöntää tukia sikalojen olosuhteiden parantamiseksi?! Siinäpä paranisi samalla se imagokin. Uskottavuuskin olisi toista luokkaa.

Me, Myself And I

Ihminen joka ärsyttää minua ylivoimaisesti eniten ja useimmin olen minä itse. Erityisesti silloin, kun on kiire, eikä sähläykseen olisi varaa. Nyt on joulukiireen viimeinen viikko ja tietenkin se kaikkein überkiireisin, yöunet vähillä eikä luppoaikaa ole. Postituspino kasvaa kovaa vauhtia ja viimeisiä tilauksia tehdään. Äsken vietin raivostuttavan puolituntisen etsimässä höyryttimen johtoa, tiesin että se on jossain täällä, mutta en löytänyt sitä mistään. Pengoin samalla kaiken ylösalaisin ja sekaiseksi. Lopulta seisoin keskellä huonetta, tuijotin pihisten höyrytintä ja mietin miten ihmeessä nyt hoitaisin homman. Siinä tuijottaessani naksahti päässä, tajusin että tietenkin olen laittanut johdon höyryttimen sisään talteen. Ja niin, siellähän se oli, kaikkein fiksuimmassa ja loogisimmassa paikassa. Seuraava puolituntinen meni siivoillessa kaikki takaisin paikoilleen. Tunti hukattua aikaa ja lavallinen hukattua mielenterveyttä.

Minulla oli työhuone ennen kodin yhteydessä, kunnes se kävi auttamatta liian pieneksi. Nyt roudaan kamaa bussilla päivittäin kodin ja työhuoneen välillä. Ja aivan yhtä päivittäin tajuan että tavara jota tarvitsen on paikassa A ja minä paikassa B. Eilen kotona oli tilausliinan mitat. Tänään tietokoneen johto. Kerran unohdin koko läppärin työhuoneelle ja mies polki pyörällä sitä iltamyöhään hakemaan. Lounas jää säännöllisesti kotijääkaappiin ja ainakin toinen puhelin työhuoneen pöydälle.

Viime jouluna lupasin reteesti tuoda herkullista belgialaista patéta joulupöytään ystäville ja sukulaisille. Ostin koko mötikän, melkein 3 kiloa. Junassa muistin että siellähän se, kotona jääkaapissa. Meillä syötiin pakastettua patéta koko kevät, eipä ole sen koommin tehynyt mieli. Tänä jouluna rohkenen kokeilla uudelleen.

Olen tunnettu siitä että saatan kävellä oven kamanaan, laskea mukin pöydän sivuun, kahvimaitoa kaadan aina liikaa niin että lattea lorahtaa pöydälle kun nostan kuppia. Belgialaisen miehen mielestä yksi hellyttävimmistä piirteistäni, omasta mielestäni todella rasittavaa, koska en pääse siitä eroon. Hajamielisyys ja kömpelyys (kun huomio on kiinnittynyt muualle) seuraavat minua joka ikinen hetki, varmaan elämäni loppuun saakka.

Siitä huolimatta saan paljon ja tehokkaasti aikaan, vieläpä useita asioita yhtä aikaa kun sillä vaihteella olen, vaikka vedänkin päivittäin pelihousut kärventyneenä lipputankoon. Ihmettelen itsekin miten pää voi olla niin totaalisen keskittynyt käsillä oleviin asioihin, että muu vähemmän tärkeä jää jonnekin hämyyn. Ilmeisesti aivojeni limitti on täynnä ja ylijäämä putoilee hiljalleen, meteliä pitämättä, omia aikojaan pois.

Elämistöstä

Kaikenlaisiin tutkimuksiin sitä laitetaankin rahaa. Niinkuin taannoinen tutkimus jossa selvisi että amerikkalaiset lihovat koska syövät liikaa. Nyt koetettiin selvittää tieteen keinoin kumpi on parempi, kissa vai koira. Olen usein miettinyt miksi kysymys -oletko kissa, vai koiraihmisiä?- on niin usein pohdittu asia. Pidän itseäni eläinihmisenä, jos ei tarvitsisi piitata järjestä minulla olisi kotona eläintarha.

Tutkimus selvitti että kissalla on suhteessa suuremmat aivot ja paremmat aistit, kissat tekivät itseään selvemmin ymmärretyiksi, olivat ekologisempia ja niitä löytyy enemmän lemmikkeinä. Koira on ollut ihmisen kanssa yli 6000 vuotta pidempään, ne ymmärsivät paremmin ihmisiä ja selvittivät enemmän ongelmia, koiria on helpompi kouluttaa ja niillä laskettiin olevan enemmän käyttöä.

Mielenkiintoinen seikka paljastui ongelman selvittelyn osalta, koirat jotka olivat tiiviimmin 'yhteydessä' omistajiinsa selvittivät ongelmia huonoiten, paitsi jos omistaja koko ajan kannusti heitä. Mitä kiinteämpi yhteys sitä enemmän koira kiinnitti huomiota siihen mitä omistaja häneltä haluaisi, ei itse testiin.

Suurin ongelma tuntui olevan se että kissoja ei kokeet oikein kiinnostaneet ja testilabrassa oleminen oli stressaavaa, siksi tutkijat tulivat tulokseen ettei testaaminen onnistunut luotettavasti. Koirat eivät piitanneet olosuhteista jos vaan omistaja oli mukana.

Olisipa rahaa säästynyt jos olisivat vaan kysyneet muutaman kysymyksen koirien ja kissojen omistajilta. Lisää voit lukea lyhyesti suomeksi Hesarista tästä ja pidemmin englanniksi New Scientist-lehdestä tästä. Koira voitti muuten kissan 6-5.


Sen sijaan mielenkiintoisempi uutinen Hesarissa oli mustekaloista joka ovat oppineet käyttämään kookospähkinän kuorta suojanaan. Ne keräävät kuoret niin että asettuvat kookospähkinän puolikkaan päälle makaamaan, suoristavat lonkeronsa jäykiksi ja kipittävät pois varpaillaan pähkinä "jalkojensa" välissä. Seuraavaksi kiireisen lainaus suoraan Hesarista:

"Jos mustekalalla on käytössään vain kookospähkinän puolikas, se asettaa sen suu pohjaa vasten ja ryömii puolikkaan alle. Jos puolikkaita on kaksi, se kömpii toisen sisään ja nostaa toisen päälle katoksi.

Tutkijoiden mukaan kyseessä on työkalujen käyttöön verrattava ilmiö. He havaitsivat, että ennen kuin mustekala nosti kookospähkinän syliinsä, se puhdisti niiden sisällön mudasta. Jos kookospähkinässä taas oli molemmat puolet jäljellä, mustekala irrotti ne toisistaan ja laittoi ne sisäkkäin kuin kaksi kulhoa, jolloin niitä oli helpompi kantaa.

Mustekalat osoittivat toiminnassaan samanlaista suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyttä kuin ihmiset, jotka aamulla purkavat telttansa, kantavat sitä päivän mukanaan ja pystyttävät sen kun tarve vaatii."

Nerokasta

Ennakkoluuloja

Kuntosalilla oli tänään joukko iloisia venäläisiä naisia. Heillä oli hauskaa keskenään, rupattelivat ja kikattelivat, suihkivat mietoa parfyymiä itseensä ja toisiinsa tämän tästä. Pukuhuoneesta tuli kolme nuorta suomalaisnaista ja yksi heistä tokaisi aika kovaan ääneen "Taas noi venakkoh***at on täällä". Minä ja pari muuta jotka kuulimme sanat pysähdyimme tuijottamaan toisiamme ällistyneenä. Aika raju tokaisu, toivottavasti naiset itse eivät sitä kuulleet.

Muistan vuosia sitten Kuopiossa samankaltaisen tapahtuman, kaksi venäläistä naista kulki kaupungilla, heidän läheltään kulki keski-ikäinen iskä taluttaen pientä poikaa kädestä. Mies pysähtyi ja huusi naisten perään rumalla äänellä "Hei, itä on tuolla päin" ja osoitti (ilmeisestikin) itään. Mietin sitä pientä poikaa ja millaisessa vaikutuksessa hän kasvaa.

Itse törmäsin kolmeen erilaiseen ennakkoluuloon asuessani Belgiassa. Irakin sodan syttyessä kaupungilla kannatti puhua tahallaan hyvin huonoa englantia, tai ei ainakaan missään tapauksessa amerikkalaisella aksentilla. Muuten sai tietää huutia. Talvella mustan pitkän talvitakin kanssa ei kannattanut pitää päässä lämmintä villahuivia, asussa leimautui helposti muslimiksi ja saattoi kokea kummia. Jos jouduin puhelimessa esittelemään itseni (esim. soittaessa lääkäriin) opin pian sanomaan nimeni jälkeen "pahoittelen että suomalainen nimeni on niin hankala", jos en tätä tehnyt minua kohdeltiin itä-eurooppalaisena (kai ajattelivat Rantakoskesta Rantakowskia) ja sain huomattavasti huonompaa kohtelua.

Olisipa mielenkiintoista saada eteen läjäytettynä omat ennakkoluulot, niitä on aivan varmasti enemmän kuin tiedostankaan (ja tiedostan monia). Varmasti olisi karu kokemus.

Olen ainakin helposti ennakkoluuloinen erilaisten ryhmittymien suhteen.

Hearty

Lunta sataa ihanan leijuvina suurina hiutaleina, pakkasta, kaunista, jouluista. Jaloissa rouskuvan, sunnuntaihin kuuluvan metsälenkin jälkeen tarjoillaan lämmintä ja mausteista kananuuudelikeittoa. Englanninkielinen sana hearty sopii tähän ruokaan loistavasti. Käännettynä tuhti, tai runsas, ei minusta kerro aivan samaa. Hearty tihkuu kodikasta lämpöä ja sydämellisyyttä, sellaista kun posket punoittavat ja naurattaa, ja siitä, joka kauhoo keittoa naamaansa sinua vastapäätä, tykkää ihan kamalasti. (Parempi siis miettiä tarkasti kenet kutsuu ruokailemaan).

Kananuudelikeitto:

n.400 g kanasuikaleita (marinoituja tai ei)
4 porkkanaa
puolikas suuresta purjosta, tai kokonainen pieni
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1-2 l vahvaa kanalientä
tölkki kookosmaitoa
1 rkl thaicurryjauhetta
1 tl kiinalaista viisimaustetta (saa maustekaupoista, tätä maustetta ilman et tätä ruokaa tee)
pari kynttä valkosipulia
soijapavun ituja
tuoretta korianteria
Muutama rouhittu suolapähkinä (ahneen varoitus: jos laitat liikaa, pilaat keiton)
300g japanilaisia sobanuudeleita (tattarinuudeleita, saa hyvin varustetuista marketeista tai aasia-kaupoista. Jos et löydä, käytä norminuudeleita) (Jos rohkenet, voit kokeilla tehdä sobanuudelit itse, seuraa tätä linkkiä.)

1. Suikaloi kasvikset tikuiksi. Kiehauta n. litra kanalientä, lisää siihen porkkanat ja purjo, keitä n.10 minuuttia.
2. Valmista samalla nuudelit eri kattilassa ohjeen mukaan.
   
3. Lisää kanasuikaleet, paprika ja puristetut valkosipulin kynnet. Keittele jälleen n. 10 minuuttia.
4. Lisää herkullinen kookosmaito, curry ja tuoksuva viismauste. Kiehauta.
5. Maista ja lisää mausteita, suolaa ja pippuria jos tarvitsee (keiton tulee olla mausteista). Jos haluat juoksevampaa keittoa, lisää enemmän kanalientä.
6. Tarjoile isoista kulhoista niin että keiton keskellä keko nuudeleita, rouskuvia soijapavun ituja, koristeena korianterin lehtiä ja pähkinärouhetta.

Tämä keitto ei jätä ketään kylmäksi

(Vinkki, jos teet keittoa runsaan satsin seuraavaakin päivää varten, älä laita nuudeleita keiton sekaan jääkaappiin, ne imevät pian keiton nesteen itseensä ja tulos on nuudelitahna.)


Hyvän olon Nooraa lisukkeena, sopii ihanaisesti yhteen sydämellisen aterian kanssa:

Tai jälkkäriksi hieman savuisempaa Nooraa, m-mmm...

Kierrätyslahjontaa

Keskustelin ystäväni kanssa kierrätyksestä. Sivuraiteena luisuimme kierrätyslahjoihin, ilmiö jonka molemmat tunnistimme lapsuudesta saakka. Niitä lahjoja jotka tuttavasi on saanut omalta tuttavaltaan pitämättä siitä, ja lahjoittaa lahjan näppärästi seuraavana juhlapäivänä sinulle. On hyvin mahdollista että tuttavasi tuttava on myöskin saanut lahjan omalta tuttavaltaan ja niin edelleen.

Kierrätyslahjan tunnistaa aina, ihan turha kuvitella että ei tunnistaisi. Se on jotain jossa ei ole ns. syytä, sinä et pidä esineestä, tiedät hyvin ystäväsi maun ja sen ettei esine ole hänenkään mielestä kiva, ja tiedät yhtä hyvin että ystäväsi tietää sinun makusi ja tietää siksi ettei esine ole sinunkaan mieleesi. Laiska kierrättäjä ei vaivaudu edes feikkaamaan pakkaamalla lahjan uudelleen, vaan ojentaa lahjan sinulle nuhjaantuneessa ja ryppyisessä sellofaanissa. Klassisia kierrätyslahjoja ovat kaikenlaiset tuikkuastiat, jouluaiheiset mukit ja minitaulut, esim. Heljä Liukko-Sundströmin pienet kuvalautaset. Takuuvarma kierrätys on myös vihreät kuulat ja Finlandia marmeladit, ainakin jos saat ne joltain muulta kuin 85v. Terttu-tädiltä. Kukaan nuorempi ei tosissaan kuvittele niissä olevan mitään hienoa ja hyvää.

Kierrätyslahjojen lisäksi voit tunnistaa ale-lahjat. Niistä puuttuu järki samalla tapaa kuin kierrätyslahjoista. Et pysty löytämään yhtään syytä miksi sinulle on ostettu juuri tämä lahja. Tavallisimmat ale-lahjat ovat kirjoja. Kirjalahja on kyllä aina toivottu, mutta saatkin paketista kirjan joka ei kuulu mielilukemistoosi, eikä myöskään lahjan antajan mielilukemistoon. Toinen ale-lahjakategoria naisten kesken on kosmetiikka (ystävälläni oli näistä monta muistoa). Tunnistat alekosmetiikan siitä että paketti, ja itse tuote, on vähän nuhruinen, ei sellainen kliinisen streriilin ihana kuin kovalla rahalla ostettu, ja kaupan tätien varjelema tuote.

Periaatteessa olen aina kierrätyksen kannalla, ja tavallaan on parempi mitä vähemmän turhaa tavaraa ostetaan. Mutta naamioidut kierrätyslahjat ovat kuitenkin melkoista ystävän aliarvioimista. Paljon parempi jos kierrättäjä avoimesti kertoisi kierrättävänsä lahjaa, asia muuttuisi oitis ihan kunnolliseksi. Tai että löysi ihanan meikkituotteen alesta. Tai ettei lahjaa annettaisi ollenkaan. Sekin on aina hyvä valinta. Kahvikupponen ystävän seurassa riittää aina.

Supersäästäväinen, pula-ajan elänyt mummini lahjoitti usein joululahjansa seuraavana jouluna antajalle takaisin. Hänellä ei ollut välttämätöntä tarvetta käyttää lahjaa, reilusti sen myönsi ja palautti lahjan (mitään ei käytetä turhan takia). Tiesi että antaja siitä piti koska sen alunperin osti. Reilu peli.

Anna-Maija

Tänään esitelen nykytaiteilijan. Ihan elossa olevan, mikä poikkeus post-impressionistien sarjaani. Anna-Maija Rissanen on äskettäin kuvataiteilijaksi valmistunut lahjakas nuori nainen, tutustuin häneen Brysselissä vuosia sitten kun hän tuli oppilaakseni maalauspiiriini. Sittemmin hän meni opiskelemaan täysipäiväisesti Brysselin kuninkaalliseen taideakatemiaan (Académie Royale des Beaux-Arts). Oli ihana nähdä miten tyyli ja taidot kehittyivät hiukeasti omaksi upeaksi taiteilijaksi.

Juuri nyt Anna-Maijalla on näyttely Helsingissä, Liike6 galleriassa, 26.11.- 1.1. 2009. Galleria on avoinna maanantaista perjantaihin klo 11-18 ja ensi sunnuntaina 13.12 taiteilija itse pitää ovia auki klo 12-18. Käykää ehdottomasti tutustumassa näyttelyyn, todella vaivan arvoinen. Osoite on Fleminginkatu 2.

Tässäpä teksti näyttelykutsusta:

"Anna-Maija Rissanen saapui kolme kuukautta sitten Suomeen, jonne hän palasi tutkimaan omaa identiteettiään, mitä on olla suomalainen. Rissanen asui 14 vuotta Brysselissä ja opiskeli mm. Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa, josta hän valmistui kuvataiteiden maisteriksi ja kuvataiteiden opettajaksi.

Viime keväänä Anna-Maija Rissanen voitti arvostetun belgialaisen Godecharle-kilpailun, joka mahdollistaa hänelle tutkimusmatkan maisemamaalaustaiteen pariin Kiinaan.

Maalauksissaan Anna-Maija käytää sekatekniikkaa. Eli töistä löytyy mm. vesi- ja akryylivärejä, että tussia ja kollaasia.Yleensä hän tekee suuria maalauksia, mutta Liike6:n tilan innoittamana syntyikin pieniä panoraamamaisemia, jotka poikkeavat kooltaan aikaisemmista töistä. Maalaukset ovat sekoitus Etelä-Ranskan, Lapin, Kiinan ja mielen maisemia."

Ja sitten ihania maistiasia:

Mountains Under Storm

New Series 4

New Series 3

The project: War10 coast line

Wall at room 611 Hotel Bloom

Madonna

Girls

Lisää Anna-Maijan maalauksia klikkamalla tästä. Malttamattomana odotan Kiinan tuliaisia joita Anna-Maijan hihoihin takuulla tarttuu!

Neuleita

Rakas ystäväiseni esitteli blogissaan muutaman minulta saamansa lahjan jotka kuulemma sponsaavat hänen neulomisharrastustaan. Voisi ajatella että olen ollut kieroilija, sillä jospa olisikin niin että ns. sposaamiseni tuottaisi puolestaan lisää ihania neuleita... Niitä neuleita joista minäkin olen saanut ilon ja kunnian nauttia. Ja koska jostain syystä minulle tämä puuha ei ole iskenyt vieläkään (kahden pitkän sukan varret vaivalla valmiit, kantapään aloittamista vältellään urheasti), olen iloinen kuin saukko aalloilla saamistani pehmeistä paketeista. Laitan lahja-aarteistani kuvia tänne (ja pahoittelen että kökköpuhelinkamerallani tulee nolon huonoja kuvia, neuleet ovat livenä niin kauniita).

Ihanat turkoosit sukat jotka oli tarkoitetut mökkisukiksi ja joista tuli hellityt citysukat. Langat ovat itse "koolatut", se tarkoittaa että ne on värjätty käyttämällä Amerikkalaisia Kool-Aid juomien juomajauheita. En pääse millään yli että ihmiset juovat tököttiä, jossa on niin styrkat väriaineet, että niillä voi värjätä lankoja.

Mustat pitsisukat kesäiltoja lämmittämään ja harmaat talvisia. Huomaa harmaiden sukkien taivaallinen kiertävä malli, eipä pyöri nämä sukat jalassa. Molemmat ovat jo käytössä nuhjaantuneet, olen pitänyt niitä paljon.

Kynsikkäät joita käytän päivittäin, lahjan mukana tuli lahjakortti ranskalaiseen manikyyriin.

Pehmeät ja lämpimät pörrölapaset jotka ristittiin Scaramoucheiksi, väri on huikaiseva petroolin sininen, ah. Pakkasella paras valinta.

Ihanista ihanin kaulaliina jossa glamourit sulat molemmissa päissä. Pidän tästä huivista hirmuisesti ja käytän säästellen.

Kaulaliina jonka neuloja itse hylkäsi kamalana. Millähän silmillä sitä oikein katsoi?

Itseasiassa laitan tähän ylläolevasta kaulaliinasta lainauksen miten tekijä kuvasi sitä armottomasti blogissaan: "Tekaisin isoilla puikoilla Tennessee-puuvillalangasta kaulaliinan ulkoilutakille, joka on samanvärinen kuin harmaanvihreä lanka. What the hell was I thinking?! Aivan kamalan näköinen tursake, mutta hyvää kaulaliinassa on patukkahapsut ja tuntuma kaulalla. Riittävän hyvä siis käyttöön, vaikka kauneudella ei voi kehua."

Älytöntä, sillä kaulaliina on todella kaunis mustan talvitakkini kanssa.

Parantaisen Jari

Jari Parantainen, suuri idolini. Hän on kirjoittanut lukuisia loistavia kirjoja yrittämisestä ja markkinoinnista, vetää luentoja, konsultoi ja bloggaa ahkerasti kullan arvoisia ajatuksiaan. Jarin blogit ovat viihdyttäviä vaikka ei omaisikaan yritystä ja erittäin hyödyllisiä jos omaat, suosittelen seuraavat: Sissimarkkinointi ja Pölli tästä. Nämä blogit ovat jo vaihtuneet aiheketjuja pitkin toisiin kujeisiin (Gurumarkkinointiin) mutta niihin kirjoitetut asiat ovat lukemisen arvoiset.

Kävin eilen kuuntelemassa Jaria livenä Sissimarkkinointi-luennolla, enkä pettynyt. Erityisen hyviä ovat ajatukset kekseliäistä markkinointikeinoista, vähällä rahalla ja ilman tyrkytyssoittoja.

Googlaamalla "Jari Parantainen" löydät infoa kirjoista ja luennoista. Suosittelen.

J.P