Heittopussit

Mukavaan Bockin talon kädentaitoyhteisöömme kuuluu kummia. 

Aikoinaan, kolmisen vuotta sitten yhteisö oli laajempi ja eläväisempi, asustaessaan Senaatintorin toisella laidalla Kiseleffin talossa. Talo on oli käsite, olihan se ollut toiminnassa jo vuosia. Turistit osasivat tulla, myös kaupunkilaiset ja muualta Suomesta visiteeraavat. Homma toimi mukavasti. Kiseleffistä pidettiin ja sinne tultiin varta vasten ihan kaukaakin.

Kas sitten kaupunki päätti renoveerata talon. Käsityöläiset heivattiin ulos. Takaisin ei ollut tulemista sillä talo haluttiin uusia fiinimmäksi. Sinne haluttiin oikeita disainareita, ei mitään käsityöläisiä. Niinpä osa Kiseleffin kaupoista loppui, osa hajaantui ties minne ja osa päätyi tänne Bockin taloon.

Viime vuoden vaihteessa Kaupunki renoveerasi toisen talon Torikortteleista, tällä kertaa Goviniuksen talon Kauppatorin kulmassa (Bockin talo ja Goviniuksen talo jakavat Katariinan kadun). Meille tarjottiin vuokrattavaksi Goviniuksen tiloja mutta koska olimme jo kerran muuttaneet katsoimme parhaaksi jäädä Bockin taloon. Se meille luvattiin, tosin pienen remonttikatkon jälkeen.

Kas nyt kävikin yllättäen sitten niin että remontin jälkeen ei olekaan takaisin tulemista. Bockin talo laitetaan toimistoiksi. Mitäs siihen sanotte? Ei mitään. Tuuliajolla ollaan. Heittopussit. Tarjolla on yksi iso tila josta voimme vuokrakilpailulla saada siivun, siis taistelemalla toinen toistamme vastaan. Kaikki eivät mahdu, niillä jolla on varaa maksaa suurin vuokra on parhaat mahdollisuudet. Mutta kiinnostuneita on kuulemma paljon, jotain ulkopuolisia suuria tahojakin. Eipä siinä pienet käsityöläiset sitten pärjää. Eikä kaupunkia kiinnosta.

Tai jännästi kiinnostaa silloin kun on joku tapahtuma, silloin mainostetaan kiinnostavia käsityöläiskortteleita, että kulmat näyttäisivät mukavilta ja eläväisiltä. Katariinakadun avajaisissa hehkuteltiin uutta katu-kaupunkia pieniä putiikkeja, uniikkia kädentaitodesignia ja kahviloita. Käytännön hetkellä tällaista ei ole oikeasti harkinnassakaan. Elävässä elämässä meillä ei ole mitään merkitystä eikä oikeuksia. Meitä heitellään mihin sattuu, luvataan yhtä, maalaillaan toista, ja lopulta jää tyhjät käteen.

Onko käsityöläiskulttuuri tosiaan niin turha ja arvoton?

Kesäkahvila!

Eilen aamulla, tänään aamulla ja huomenna koko päivän pidän jälleen Kraftia auki. Puotilikka tekee vuoroja peräkkäin että saa sitten rennosti lomailla mökillä heinäkuussa. Suureksi, erittäin suureksi ilokseni, ja kenties teidänkin iloksenne, takapihalle avautui tunnelmallinen kesäkahvila. Kurkin aamuisin ikkunasta milloin pääsen hakemaan aamun ekan kahvin. Ja hyvää kahvia tarjoavatkin.

Sisäpihalla on ihana suojaisa kesätunnelma, aurinko ei paista suoraan, lämmin on silti ja ihanaa. Kesäkahvila on aina superloistoidea, että saa istuskella ulkona, nautiskella kesästä. Ruokakin on aina ekstrahyvää taivasalla. Kahvila tajoilee erikoiskahveja, monen sortin herkullisia (itse leipomiaan) kahvileipiä, tuoreita smoothieita ja lounasaikaan kasviskeittoa, salaatteja ja päivän quichen salaatin kera. Herkkuja pääsee maistelemaan arkisin klo 10-18 ja lauantaisin klo 10-16, sadevarauksella. Viileiden päivien varalta jokaisessa pöydässä on lämpöiset villaviltit. Pihalle pääsee Aleksanterinkatu 20 porttikongista, tai Bockin talon kautta. Tervetuloa!

Tunnelmallista, vai mitä, helmi Helsingin keskustassa.

Klikkaus suurentaa listan.

Edit. Huomasin juuri että ensi keskiviikkona naapurissa, Katariinankatu ykkösessä, Urbanstoryn sisäpihalla hauskuutellaan hyvissä merkeissä klo 20.30-22.30. Luomo PureBistro palvelee vieraita ja osa tuotosta lahjoitetaan WWF:n Itämeren suojelutyöhön. Illassa mukana MamboJambo, WWF ja Amphion Loudspeakers. Kuulostaa erittäin hienolta, kaikki mukaan!

Krafti esittäytyy

Lauantaina Kraftissa istuskellessani tajusin etten olekaan esitellyt aarteistoamme täällä. Mikä mystillinen moka! Sillä meillä on kaikkea niin ihanaa hyllyt pullollaan, ei pidä niitä piilossa pitämän. Omasta mallistostani Kraftissa on vain Glamouria eri muodoissaan, mutta ne ovat teille varmasti tuttuja. Siispä haluaisin esitellä teille uusia juttuja ja ammattitaitoiset tekijämme, mukavan ystävä-kollegarinkimme. Linkeistä klikkailemalla pääsette tekijöiden sivuille kuvia katsomaan.

Aloitanpa Elohiiren Mariasta joka tekee aivan ihania lastenvaatteita kierrätysvillasta. Kaikissa vaatteissa on hauskoja huopayksityiskohtia ja kuvia, ihan varmasti joka lapsen mieleen. Vaatteet ovat uniikkeja ja kestäviksi tehty. Lisäksi Marialla on kasviväreillä värjätystä langasta kudottuja ja ah niin pehmoiseksi karstattuja hartiashaaleja (jollaista himoitsen). Ja niin, kivoja, värikkäitä huopakorujakin.

Sitten Satu Untisen kauniit Maahiskorut. Hopeaisia luonnon aarteita. Korut tehdään tekemällä kasvin osasta muotti jonka kuivuttua itse kasvi poltetaan pois ja tilalle valetaan hopeaa. Yhtä muottia voi käyttää vain yhden kerran joten jokainen koru on täysin uniikki. Koruista lempparini on sormus jossa on suuri pelargonian lehti. Sadun omassa sormuksessa lehti on niin suuri että peittää kolmen sormen leveyden, aivan mieletön. Lepän kävytkin ovat ihanat. Niin ja pikkuruiset risut. Äh, kaikki ne ihania on.

Ojalan Anne maalaa herkkiä, kauniita, ihastuttavia keijukaismaalauksia. Niitä löytyy uniikkeina kehystettyinä, sekä huokeampina painettuina versioina. Originaaleissa on pikkuruisia kollaasiyksityiskohtia joita ei kyllästy katsomaan. Lisäksi kortteja joita on ilo lähettää kenelle vain. Annella onkin oma uskollinen ihailijakaarti jotka käyvät säännöllisesti täydentämässä varastojaan.

Keramiikkataiturimme Annika, Kirjava kippura yrityksestään, loihtii kauniita astioita, koruja sekä koriste-esineitä. Aiheet ovat sydäntälämmittäviä kissoja, heppoja, sydämiä, enkeleitä ja juuri sellaisia ihania tärkeitä juttuja joita haluaisi yllätyslahjaksi huonona päivänä. Ja sellaisiksi niitä meillä paljon meneekin, eipä ihme. Oma lempparini näistä ovat Annikan mukit, ne ovat kauniita mutta myös harvinaisen hyvin käteen sopivia ja ohuita. En pidä paksusta ja raskaasta keramiikasta, eikä Annikan taidolla sellaisia tehdäkään.

Sitten seuraava herkku, ette uskokaan. Leenalla on oma Bää-lammasfarmi. Onnellisia hemmoteltuja lampaita. Kraftista löytyy erilaisia huovutettuja hauskuuksia, pullonlämmittimiä, tossuja ja tauluja, mutta enimmäkseen onnellisten lampaiden taljoja ja villaa. Näitä hypistelen joka kerta Kraftissa ollessani ja haaveilen miten kissa mahtaisi sellaista rakastaakaan... Linkkiä tsekatessanne älkää hämääntykö sillä Leenalla on myös oma kennel. Bordercollieita, tietenkin, jotka saavat tilalla toteuttaa itseän lammaspaimenina.

Marika neuloo hauskoja ja kovin suosittuja Micas-hattuja. Malli on vanhankunnonajan karvareuhkasta, mutta onkin paksua rouheaa villaa. Aivan huikea idea ja taidolla neulottu. Lisäksi löytyy myös muita malleja ja trikoisia trendipipoja. Uutuuksiakin on luvassa pian, joten tulkaa kurkistelemaan!

Uusimpana lisäyksenä olemme saaneet mukaan (viimein!) takorautaa. Ulla ja miehensä Leo Taontapaja Tulikoirasta paukuttavat taidolla kauniita käyttöesineitä, koukkuja, kynttelikköjä, pannunalusia yms. Lisäksi hoitelevat kaikenlaiset tilaustyöt, vain mielikuvitus olkoon rajana. Rakastan takoraudan himmeää mustuutta ja rouheutta. Jotenkin rehtiä ja aitoa työtä. Haaveitteni maatilallani on sitten takorautaiset kolkuttimet ja koukut. Leivinuunia varten kaikki vermeet (kuvittelen itseni aamun anivarhaisella kohenteleman tulta jollakin siihen tarvittavalla välineellä jolla varmasti on jokin nimi jota en nolosti tiedä), Niin ja aitan oveen kunnon kahvat. Aijai, nyt tiedän mistä ne sitten hankin!

Korupuolella meillä on vielä yksi epävirallinen jäsen, Milena Hippakoruista. Epävirallisuus ei näy hänen tuotteissaan sillä 20-luvun inspiroimat koruja ovat kerrassaan ihania. Milena kirjoittaa hippakoruistaan kauniisti; Hippa tuo mieleen vanhan ajan charleston-tytöt, villisti heiluva hapsuhelmat ja rohkeatpolkkatukat sekä tietenkin pitkät, kujeilevat helminauhat. Ne ovat muistoja menneisyydestä, isoäidin korulaatikosta, josta löytyivät ne kaikkein ihanimmat aarteet. Iloiset ja huolettomat 1920- ja 30-luvut ovatkin suurimmat innoittajani. Hippakoruihin haluan tuoda jotain menneen ajan valosta, leikistä, ilosta, viattomuudesta ja huolettomuudesta! Tämän luettuanne ei varmaan ole yllätys miten viehättäviä korut ovat.

Lisäksi joukkoomme kuuluu muutamia taitajia jotka eivät ole jäseniä mutta myyvät tuotteitaan Kraftissa. Tässä joukossa ovat:

• Karoliina kynttilät, edelleen suuri suosikkini, mainitsin niistä jo aikaisemmin.
  
• Torniosta Arkhen sisustuskoruja ja koruja, kauniita ja pelkistettyjä koivusta tehtyjä taideteoksia.
• Andy loves only Candy pinssejä, printtipaitoja, kasseja ja hihamerkkejä. Aivan peittämättömän hauska tuotesarja jota fanitan täysillä.
  
• Aivan uutena ihanuutena Saponinan käsintehdyt kasvo- ja vartalosaippuat jotka on tehty puhtaista luonnon ainehista, sekä eteerisistä öljyistä. Tuoksu on ihanan luonnollinen, raikas ja kutsuva. Hoitavien ainesosiensa vuoksi saippuat pesevät hellästi ja lempeästi.
  
• Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä Ritvan kauniita huovutettuja patalappuja ja saippuoita. Saippuat on hauskasti huovutettu kauniin villaisen päällysen sisään. Kädet peseytyy tehokkaasti villaa pyöritellen, ja kun saippua kuluu, huopuu päällys saippuan mukana pienemmäksi. Hauska idea.

Yksi Annen suloisista maalauksista

Ritvan patalappu (malleja löytyy useita), sekä saippuoita.

Kaksi kasvosaippuoista, Sitrus ja Rhassoul, nämä ostin kokeiluun, hoitavaa antioksanttista sitrus-saippuaa olen jo käyttänyt ja se on ihana. Pesee meikitkin pois ja jättää ihon ihanan pehmeäksi.

Tervetuloa Kraftiin hypistelemään kaikkea tätä livenä. Olemme auki maanantaista perjantaihin klo 10.00-18.00 ja lauantaisin klo 10.00-16.00. Osoite oli Bockin talo, Aleksanterinkatu 20, Senaatintorin varrella. Olemme paikalla puotilikkoina kukin vuorollamme.

Krafti

Istun tänään oikeissä töissä. Liityin osakkaaksi kädentaitoliike Kraftiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä että olen kerran viikossa puotityttönä, tapaan asiakkaita ja rupattelen. Olen onnesta lääpälläni. Välillä alkoi jo tuntua (erityisesti kiireaikoina) että sosiaalinen elämäni keskittyi esimmäkseen bussimatkoihin työhuoneelle ja pois. Illalla Kauhea Puheripuli vasten belgialaisen miehen naamaa. Osakkuusdiiliin kuuluu yhden työpäivän lisäksi yksi hylly jonne majoitin Glamoureita. Niitä ei olekaan muualla myynnissä, ainoastaan Kraftissa ja netissä. Kivasti kotiutuivat he.

Krafti majailee Bockin talossa Senaatintorin reunalla. Olen rakastunut vanhan talon leveisiin lattialankkuihin, järeisiin koristeellisiin ovenpieliin, korkeisiin maalauksin koristeltuihin kattoihin. Kauniita historiasta henkiviä ornamenteja, osaksi entisöityjä mutta onneksi ei kokonaan. Uusien maalausten alta pilkottaa kauniisti vanhoja osia.

Talosta löytyy useita kädentaitoliikkeitä, palasia Kiseleffin talon kaupoista. Itselleni Kiseleff oli vähän kauhistus, tavaraa oli niin paljon että silmät meni sekaisin, väripomitusta, pursuilevia hyllyjä, ahtautta, liikaa kerralla. Bockin talossa tältä on tietoisesti vältytty, tilaa on kulkea hyllyjen välissä ja muutenkin tuotteita on paljon vähemmäån, riittävästi, juuri sopivasti. Tunnelma on lämpöinen ja mukava, olen tutustunut muutamien naapurikauppojen osakkaisiin ja on ollut ihana rupatella kollegojen kanssa joiden sormien välistä valuu jotain aivan muuta kuin omat tekniikkani. Kiva on myös ollut jutella ulkomaalaisten turistien kanssa joita on käynyt maailman ympäri. Niin ja kukkaronikin on jo keventynyt, paljon ihanuuksia ja houkutuksia.

Glamourit kotiutuivat

Palasia Kraftia

Lattian leveät lankut

Kaunista kattoa

Ovenkarmit ja ikkunat

Ja paksut kiviseinät. Näkymä naapurin Jonk-liikkeeseen

Krafti on auki arkisin 10-18 ja lauantaisin 10-16. Joulun alla, ja Silakkamarkkinoiden aikaan, auki myös sunnuntaisi. Ystävämyyntikin on tulossa ja Ravintolapäivän tempaus. Näistä ja muista hauskuutuksista löytyy infoa Bockin talon Facebook-sivuilla. Kerron lähemmin täällä itsekin. Tervetuloa tutustumaan!