Talvipäivän pataa

Minulla on ongelma englantilaisen keittiön kanssa. Ajatus on (oletan) maistaa raaka-aineiden omat herkulliset maut, mutta minulle se kertoo vain sen että niihin tulee liian vähän mausteita. Kaipaan ruokaan enemmän potkua ja mietittävää. Myönnän etten ole paljon enkkuruokaa laitellut, reseptit eivät vaan inspiroi, en pysty kuvittelemaan houkuttelevia makuja kielelläni etukäteen. Toiveikkaana tilasin Amazonilta kaksi Nigella Lawsonin keittokirjaa joista toinen, "Feast, Food To Celebrate Life", tuli perjantaina Eddie Izzard-lähetyksen kera. Selailin innolla kirjaa mutta harmillisesti se vaikutti tylsältä (vaikutelma voi tietenkin muuttua tarkemmalla tutustumisella), kirja sisälsi lukuisia paistiruokia lisukkeineen ja oli jotenkin laimean englantilainen. Kakkuja ja torttuja riitti.

Eilinen englantilainen siideriporsaspata oli aika hyvä esitys, mutta seuraava esitys samaisesta ruoasta tulee olemaan parempi, systeemi tarvitsi vielä enemmän säätöä kuin sitä jo säädin. Siideri maistui kivasti.

Sider Pork Rules
3 varsisellerin vartta
2 suurta sipulia
3 porkkanaa
2 rkl vehnäjauhoa
1 tlk tomaattimurskaa
Mustapippuria
Laakerinlehti ja salviaa
500 g porsaan patapaloja
5 dl kuivaa siideriä

Omat fiksaukset:
1 kokonainen valkosipuli
Loraus Worchester kastiketta (normisti käytän vain lihamurekkeessa mutta nyt heitin mukaan koska matsaa hyvin siiderin makuun)
Lihafondia
Chilijauhetta ripaus
2 omenaa
1 tl kanelia
Tujaus hunajaa
Iso satsi perunamuusia jonka voipi tehdä haudutusajan kuluessa

1. Pilko sipulit, porkkanat ja selleri rouheiksi paloiksi (meillä ei kumpikaan syö selleriä joten pilkoin ne 10cm paloiksi sopivasti sopivaa makua antamaan ja poistin ne sitten haudutusajan jälkeen). Kuullota padassa öljyn kera kymmenisen minuuttia.
2. Lisää porsaspalat ja jauhot, sekoita.
3. Kaada päälle tomaattimurska ja siideri.
4. Heitä sekaan kuoritut valkkiksen kynnet, mausta reilusti pippurilla, lisää 2rkl lihafondia, W-kastike, kaneli, chili ja yrtit.
   
5. Kiehauta, laita kansi päälle ja 200° uuniin kahdeksi tunniksi.
6. Kahden tunnin jälkeen, ota kansi pois, lisää omenat ja anna hautua puoli tuntia lisää.
7. Lisää hunaja, poista laakerinklehti (ja sellerit) ja tarkista maku.
   
8. Levitä päälle paksu kerros kermaista perunamuusia, tipluta muutamalla voisilmällä ja ripottele korppujauhoja. Uunita vielä kunnes pinta kauniisti ruskistuu.
   

Seuraavan kerran säädöt: valkosipulit mukaan vasta haudutuksen puolivälissä, makua ei riittänyt loppuun saakka ja toivomani valkkissattumat olivat hajonneet kokonaan. Lisäksi tulee hujauttaa tujaus omenasiiderietikkaa, siideristä ei riittänyt happoa tarpeeksi ja mausta tuli vähän lälly. Voi olla että pata sopisi paremmin tarjoiltavaksi riisin kanssa.

Meni silti suihin eikä turpiin.

Jumalatar, osa 2.

Asian ytimiä aina ymmärtävä Ystävä soitti kun olin keskellä 'tärkeää työtä':

- Oli ihan pakko soittaa, tiedätkö mitä Nigella on tekemässä juuri nyt?
- Ei en, se menee tallennukseen.
- Se friteeraa Bounty-suklaapatukoita! Se on JUMALATAR!!

*Mahanpohjaista röhönaurua* *Jumalointia* *Lisää Jumalointia ja hartaudella*

Pakko se oli heti sitten nähdä.

Seuraavat totuudet em. Jumalattarelta itseltään jaksosta "Trashy", eli "Roskaruokaa";

1. Roskaruoan laittajalla pitää olla aina lasi kädessä (tällä kertaa melonidaiquiri).
2. Ei ole ruokaa joka ei paranisi uppopaistamalla.
3. Täydellisyyteen täytyy pyrkiä aina, erityisesti roskaruoan suhteen.
   
4. Kaikki ruoka tarvitsee taikinakuoren (kun vierailija kyseenalaisti tarvitseeko Bounty enää taikinakuoren).

Avot! Niin virkistävää että jollakin on pokkaa nautiskella ja 'porsastella' avoimesti näinä terveysruoan päivinä. Ah.

Nainen makuuni

Silloin kun pitäisi ryhtyä johonkin tylsempään työvaiheeseen, lahjon itseni tallenetuilla telkkaohjelmilla. Nyt silitellessä katsoin vanhoja Nigella Lawsonin kokkausohjelmia.

Erään jakson viimeinen herkku valmistettiin niin että uunivuoalle lorauteltiin reippaalla otteella valkosipuliöljyä, öljyn päälle leikeltiin rouheita paloja pekonia, pekonipalan nahka heitettiin mukaan "koska siitä valuu uunissa kaikki ihanat rasvat ja maut vuokaan". Paistumisen aikana madame keitti suuren satsin Linguinipastaa ja vaihtoi vaatteensa pyjamaan. Pekonit otettiin uunista, siinä vaiheessa rasvaa oli tirissyt niin paljon että se peitti isot pekonipalat kokonaan. Rouva N noukki varoen nahkapalan pois (ja sanoi syövänsä sen myöhemmin), sotki pastan pekoni-rasvaan, kaatoi lautaselle ja sanoi " Sänky, televisio ja ruokaa, mikä voisi olla parempaa" ja katosi lautanen kukkuroillaan todellista lohturuokien äitiä.

Sanat eivä riitä kuvaamaan kiintymystäni.