Katajanokan Naisten joulumyyjäiset menivät loistavasti, paljon odotettua paremmin. Heti ensimmäisenä päivänä menivät kaikki Clint Eastwood-pyyhkeet loppuun ja klo 19 jälkeen myyjäisten sulkeuduttua suuntasin työhuoneelle tekemän niitä lisää. Seuraavana päivänä loppuivat John-pyyhkeet, ja taas työhuoneelle. Yöllä sitten höyryttelin ja pesin pyyhkeet. Tämä toistui joka päivä maanantaita lukuunottamatta. Mukavaa kun kauppa käy. Erityisen mukavaa että taas tuotteeni toivat hymyjä kasvoille ja tiedän joulupukin kontissa olevan osuvia lahjoja.
Tämän viikon olenkin sitten painanut hurjan märän lisää pyyhkeitä ja ommellut pussukoita ensi viikonlopun myyjäisiin Jyväskylässä. Ei ole päässyt oikein nukkumaan, mutta ei haittaa, tiedän että myyjäisten jälkeen koittaa ihana rauha (vain muutamia tilauksia jonossa, normityöaika siis). Eilen jännäsin pääseekö Transpoint ajoissa noutamaan myyjäistuotteet joita ilman ei oikein auttaisi osallistua. Tulivat he, reilusti myöhässä, mutta laatikot ovat jo perillä, eli voin huokaista helpotuksesta.
Naisten joulumessuilta löysin vanhan ihkun tuttavuuteni
Nastapimun ihanuuksien lisäksi kaksi uutta hauskuutta:
Maria Oroksen hurmaavat huovutetut sorminuket
Menin näistä ihan pähkinöiksi, niin hauskoja, ihania ja yksityiskohtaisia ovat pikkiriikkiseen kokoonsa nähden. Piristystaso nousi huimasti, minua nauratti yksityisesti pitkin päivää kuin muistin mitä ihanaa laukussani on.
Toinen hauskuus olivat naapuripöytäläiseni
Anoppi ja Miniä jotka olivat tehneet aivan ihastuttavia ja ilmavan keveitä ikkunakransseja kana- tai katiskaverkosta ja koristelleet ne kauniisti kierrätyskoristuksilla; korunosia, rintarosseja, kristalleja, iäkkään sukulaismiehen verstaan ihania mikättimiä (muttereita, vietereitä ja tiesmitä), lukkoja, oikeita helmiäkin yms. Eräs kranssi koristautui yhdeksällätoista kimaltavalla sormuksella. Kranssit sopivat kauniisti myös seinälle, oveen, tai pöydälle. Ihana ekologinen ja kaunis idea. Omalta osaltani kranssit jäivät ostamatta koska kissanomistajana en voi ripustaa mitään roikkuvaa-heiluvaa taloon... Mutta jotenkin olohuoneen ikkuna näyttää nyt kumman tyhjältä. Ei se ennen myyjäisiä siltä näyttänyt. Onneksi anopilla ja miniällä on Tapiolassa verstas josta kransseja voipi käydä ostamassa. Molemmat ovat myös kivoja ihmisiä joiden avulla viisi myyjäisppäivää tuntuivat paljon lyhkäisemmiltä.
Nappikauppaa Caramel
Glamour Nastapimusta voittekin lukea viime vuoden postaukseni
täältä. Tämän vuoden hankintaani en voi vielä paljastaa koska lahjan saajan täytyy yllättyä. Editoin sen tänne joulun jälkeen.
Siispä pakkaan tavarani ja suuntaan kohti juna-asemaa ja Jyväskylän myyjäisiä. Ystäväni
Minna tulee avukseni ja vietämme siinä sivussa hauskan tyttöjen viikonlopun, luvassa on siis naurua, rupattelua, kikatusta ja hössötystä. Ihanaa, luvassa parhain viikonloppu!