perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnuksilla

Voi hyvää päivää miten ihana ilma! Lämmintä ja aurinkoa, Kevättä! Onni ja autuus. Istun Kraftissa puotilikkana ja kaihoan ulos, ihmiset kulkevat Senaatintorilla takit auki ja jäätelöt käsissä. Varmaan ne maailman parhaat kesän ekat jätskit. Kaikilla leveä hymy naamalla, fiiliksen tuntee sisälle saakka. Jossakin varmasti juodaan jo ensimmäisiä terassituoppeja ja ensimmäisiä terassikahveja.

Haluaisin istua juuri nyt tuomiokirkon rappusilla kasvot kohti aurinkoa ja käteen sopisi hyvin Valion tiikerijäätelötuutti.

Keskiviikkona avasin ette usko miten riemuiten kesäkauden ja kaivoin polkypyörän varastosta. Hetki jota olen hartaasti odottanut. Olin tiistaina bussin ikkunasta nuuskinut että suurin osa pyöräteistä oli sulana ja uskaltauduin pyörän selkään. Oli ehdottoman hieno hetki viilettää taas omalla pyörällä, piittaamattomana bussiaikatauuista ja muista. Naama virneessä poljin. Pääsin pajalle pienten mutkien kautta mainiosti. Ilmakin oli samanlainen ihanuus kuin tänään. Eräässä kohdassa jouduin talutamaan jään yli ja ohitin vanhan miehen. Oli pakko sanoa herralle ääneen että onpa hie-no ilma. Miehen kasvot sulivat iloiseen leveään hymyyn. Jaoimme yhteisen kevätriemun. Tiedätte tunteen.

Belgialainen mies sanoi pari päivää sitten miten vaikeaa on kun luulee että tulee kevät ja sitten tuleekin taas lunta ja pakkasta. Minusta siinä on taas sisäistetty yksi uusi osa suomalaisuutta. Että kevät koittelee. Eikä millään malttaisi. Vielä viime vuonna kaihottiin lumen perään, nyt on kesän odotusta jo siinäkin miehessä. Sivumennen sanoen kun Belgialainen mies matkusti pari viikkoa sitten kotireissulle hän kuuli lentokoneen laskeutuessa suomalaisnaisen huokaisevan "Katsokaa, ruohoa!" ja belgialaista miestä oli hymyilyttänyt, hän tiesi mistä on kysymys, kun näkee vihreää pitkän talven jälkeen.

Kesästä kaipaan eniten:
  • uimista
  • yömyöhän juoksu-pyörälenkkejä belgialaisen miehen kanssa
  • jäniksiä
  • kesämökkeilyä
  • tuoretta mehevää alkukesän tuoksua
  • lämmintä kovaa tuulta
  • alkukesän linnunlauluja
  • loppukesän mausteista ja kuivaa tuoksua
  • valoa
  • paljaita jalkoja

Nämä on kohta käsillä, aika kiva olo tulee tästä aatoksesta.

Ihanaista aurinkoista viikonloppua!!!


Juuri tällainen on kevätfiilis, jalat täynnä täpinää


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Lehdissä

Rantakoski Designsin tuotteita on ollut taas muutamassa lehdessä. Mukava homma että ihmisiä kiinnostaa, jatkukoon tämä trendi pitkään!



Ilta-Sanomat (10.3.12) tarjoili talvitunnelmia Kekkos-tarjottime kera.



Anna-lehti juhli kevättä, värejä ja luovuutta Sitrus-tabletein (11/12).


Ja Maalla-lehti tykkäsi kolmesta Kekkosesta joista yksi kauniin fuksiainen Kekkos-kasvopyyhe (1/12).



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Heittäytymisen iloa

Lapseksi heittäytyminen on elähdyttävää, niin sangen elähdyttävää. Katsoin eilen Kung Fu Panda 2. ja heitin aikuisen aivot varastoitumaan sillä aikaa. Nauroin useaan otteeseen ääneen ja välillä kyynelöidyinkin. Elokuvan jälkeen oli niin mukavat fiilikset ja virkistynyt olo. Ajatelin että voi onnen päivää että osaan nauttia simppeleistä asioista kritisoitumatta. Yksinkertaiset jutut osaa olla niin kivoja välistä.

Mietin että lasten elokuvista ei tule oikean elämän samaistumisangsteja, hyvyyskin voittaa aina. Ne ovat viihdyttäviä ja hulvattomia. Niissä on aina kivasti kokonainen tarina. Nauratusta ja jippoja.

Kung Fu Panda ykkönekin oli hauska, samoin kuin ikisuosikkini Ratatouille. Suosittelen kyllä. Aina ei asioiden tarvitse olla niin vakavasti otettavia. Jos kaipaatte nostetta, käykäätten leffavuokraamon kautta ilostukseen ja viikonloppuun.

Eikä saa unohtaa popcorneja joita saa sitten metsästellä torkkupeiton taitteista vielä maanantainakin.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Neuleita lisää

Hiihtolomavieraat jättivät jälkeensä syvän hiljaisuuden. Istuimme olohuoneessa belgialaisen miehen kanssa ja kuunneltiin kun mitään ei kuulunut. Olo oli sangen outo. Ei arvaisi miten paljon ääntä pääsee kahdesta 12-vuotiaasta.

Tosin ääniä ja juttuja oli erityisen kiva kuunnella. Joukkojen viihdytys sujui mutkattomasti sillä poikaset olivat saaneet luvan ostaa uudet tietokonepelit Helsingin reissulla. Ajatus tietenkin poltteli niin että pelikauppa oli ensimmäinen listalla. Sen jälkeen muut kaupunkireissupaikat olivat harvinaisen kiinnottomia ja tylsiä, takaisin mitä pikimmin kiitos. Ilta vierähtikin niin ettei poikia juuri näkynyt, illallisen kävivät lennossa haarukoimassa lautasilta ja juoksulla takaisin pelin pariin. Mutta mikäs siinä, saatiin kunnolla aikaa maailman parannukseen sohvalla ystävän kanssa. Siitä en valita yhtään, parasta ajanviettoa kaikilla siis.


Vieras aamukahvilla, sohvalla kaikessa rauhassa, mukava hetki, Veikko-kissa nautiskelee sylistä, eikä iPad selän päällä tunnu haittaavan laisinkaan.


Sain ihanuuksia tuliaisiksi. Olen aikaisemminkin esitellyt samaisen ystävät taidokkaita neuleita. Ihailen miten kauniita ja erilaisia tekstuureita puikoilta lähteekään, väritkin ovat huikaisevia. Olen siis sangen onnekas ollessani neulojamestarin ystävä.


Mitä ihanista ihanin pipo, palmikkoneule edessä on kaunis ja hatun korvat tuovat siihen juuri sopivaa hauskuutta. Lanka on alpakkaa ja tuntuu otsaa vasten pumpulin pehmoiselta.


Ja näiden sukkien väri on minulle se kaikista kaunein vadelman punainen, kun katson sukkia suuni kostuu, niin herkullinen on väri. Limen väriset raidat sopivat joukkoon täydellisesti. Sukkien malli on ihana, eivät pyöri jaloissa nämä.


Samaan syssyyn esittelen muitakin ihanuuksia samoilta puikoilta.


Joululahjaksi sain tällaisen tuubin joka on ollut talven ykkösasuste. En oikein osaa solmia huiveja (edes kaulaliinoja) kauniisti, tuubi on tuonut helpotuksen asiaan koska se vain heitetään kaulaan. Kylmällä sen voi nostaa suojaamaan päätä. Lisäksi väri ja neulos (?) (termi hukassa) ovat niin kauniit. En ymmärrä miten olen tullut toimeen aikasempina talvina ilman tällaista.


Synttärilahjaksi sain tällaisen setin. Kaunis huivi joka toimii hartialämmittimenä, tai kaulaliinana. Huivi istuu kauniisti ja värit ovat ah niin ihanat. Juuri oikeita viileitä sinisiä ja turkooseja, mukana ripaus ruskeaa. Valkoinen antaa ihanasti henkeä hommaan. Pidän tästä huivista hirmuisen paljon.


Huivin kykiäisenä sain nämä sukat joita paraatisuksikseni kutsun. Se tarkoittaa että säästelen näitä, puen ne jalkaani vain viikonloppuisin suihkun jälkeen sohvaloikoiluhetkiin. Värit ovat niin ihanat ja kude kaunis. Huomaattehan etteivät nämä sukat ole mitään perussukkia vaan taidonnäytteitä, ohuista langoista ihanilla kuvioilla.

Usein haaveilen että tarttuisin itse puikkoihin ja kutoisin jotain näin kaunista. Mutta lannistun kun ajattelen miten kauan pitäisi söhötellä että jälki alkaisi lähentyä moista. Muistan toissajouluiset sukat jotka neuloin mamálle, ne eriskummalliset systeemit joilla peittelin kantalapun reunoihin ilmestyineitä mystisiä reikiä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Aurinkoa ja hiihtolomaa (vol. 3)

Ihania nämä aurinkoiset päivät. Mutta kuka kumma kävi sotkemassa kaikki meidän ikkunat? Ei varmaan pari viikkoa sitten olleet noin likaiset ja tomuiset. Sama tyyppi oli käynyt jättämässä rasvaisia sormenjälkiä myös keittiön kaapin oviin. Jännä. Oven pieletkin ja valokatkaisijat oli joku tuhrannut. Kuka kumma se on se joka aina näissä kevään ensi auringoissa kulkee sottapyttyämässä...

Odottelen hauskoja hiihtolomavieraita. Tämä on jo kolmas hiihtoloma tässä perinteessä. Kirjoitin ensimmäisestä täällä ja toisesta täällä. Tänäkin vuonna odotan kaikkea hauskuusta ja mukavuutta. Luvassa jälleen pelikauppoja ja Heurekaa ainakin. Sipsejä on jo varattu keittiöön ja coca-colaa. Illaksi lihapullia mummon soossissa ja pottumuusia. Käyn vielä matkalla hakemassa irtokarkkeja. Näillä eväillä saa ainakin pienemmät vieraat viihtymään. Äiti-ystävälle sohvannurkka ja torkkupeitto, jäätelöä ehken ja pitkän illan rupattelua. En muuhun vaihtaisi.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kummastus kirjalistoista

Päässäni puikuilee usein rakkaita lapsuudenmuistoja, useimmiten ne liittyvät ihmisiin ja ihmisten kautta paikkoihin. Mutta iso osa liittyy myös kirjoihin. Pikkulikkana parhaita päiviä olivat ne jolloin äiti vei kirjastoon, muistan hyvin Kuopion kirjaston pikkuruisen lastenkirjojen huoneen. Kirjat olivat matalalla kapeissa lokeroissa pystyssä ja niitä kun veti esiin sai yllätyksen iloja. Isoin ilo oli saada vanha tuttu lempikirja taas käteen. Muistan myös kun siirryin seuraavaan huoneeseen nuorten kirjoihin (miten tunsin itseni isoksi). Nuorten osastolta löytyi ne kirjat jotka avasivat uuden ihanan maailman. Anna ystävämme, Pikkunaisia, Runotyttö, Seikkailujen-sarjat. Kirjojen henkilöistä tuli melkein ystäviä ja niiden seikkailuihin pääsi sukeltamaan sisään niin että kaikki ympäriltä katosi. Kokemusmaailma oli yhtä-äkkiä suuri ja ihmeellinen, aina halutessa käsillä. Taikaa ja iloa ja jännitystä. Muistan miten ihanaa oli tähän oppia ja miten ihanaa on sama kokea edelleenkin.

Syy miksi tätä olen miettinyt viime aikoina on Ellilän Kirsti jonka blogia luen säännöllisesti (olen täälläkin blogiin usein viitanut). Kirsti kirjoittaa aikuisten ja nuorten kirjoja. Hän kiinnitti huomioni, muutaman kollegansa kanssa, miten Hesari listaa uusia aikuisten ja lasten ja nuorten kirjoja eri arvoisesti. Aikuisten kirjat listataan näkyvästi ja säännöllisesti, lasten-nuorten kirjat (lanu) huonommin. Kysymys heräsi miksi näin on ja miksi kirjat eivät voisi olla samalla listalla. Lanu-kirjailijat kirjoittivat asiasta Hesariin ja vastaus oli "Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu".

Minusta aivan käsittämätön järkeily. Kukahan nuorille ja lapsille kirjat hankkii, tai niistä puhuu, ellei oma vanhempi? En olisi osannut itse tarttua useimpiin lempikirjoihini jos äiti ei olisi niitä ojentanut. Olen varma että aikuiset haluaisivat tietää millaisia kirjoja on tarjolla, mistä asioista kirjoitetaan nuorille, mitä uutta, mitä hyvää. Lukeva vanhempi haluaa takuulla tarjota uusia kivoja lukukokemuksia lapselleenkin. Kirjakokemukset on minusta muutenkin koko perheen yhteisiä ja yhdistäviä iloja. Ei kai voi olettaa etteivät lukulistat aikuisia kiinnostaisi, tai että lapsen pitäisi itse niitä sanomalehdistä hakea.

Jos kiinnostuitte, lukekaa asiasta enemmän ja viisaamin Kirstin blogista.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Krafti esittäytyy

Lauantaina Kraftissa istuskellessani tajusin etten olekaan esitellyt aarteistoamme täällä. Mikä mystillinen moka! Sillä meillä on kaikkea niin ihanaa hyllyt pullollaan, ei pidä niitä piilossa pitämän. Omasta mallistostani Kraftissa on vain Glamouria eri muodoissaan, mutta ne ovat teille varmasti tuttuja. Siispä haluaisin esitellä teille uusia juttuja ja ammattitaitoiset tekijämme, mukavan ystävä-kollegarinkimme. Linkeistä klikkailemalla pääsette tekijöiden sivuille kuvia katsomaan.

Aloitanpa Elohiiren Mariasta joka tekee aivan ihania lastenvaatteita kierrätysvillasta. Kaikissa vaatteissa on hauskoja huopayksityiskohtia ja kuvia, ihan varmasti joka lapsen mieleen. Vaatteet ovat uniikkeja ja kestäviksi tehty. Lisäksi Marialla on kasviväreillä värjätystä langasta kudottuja ja ah niin pehmoiseksi karstattuja hartiashaaleja (jollaista himoitsen). Ja niin, kivoja, värikkäitä huopakorujakin.

Sitten Satu Untisen kauniit Maahiskorut. Hopeaisia luonnon aarteita. Korut tehdään tekemällä kasvin osasta muotti jonka kuivuttua itse kasvi poltetaan pois ja tilalle valetaan hopeaa. Yhtä muottia voi käyttää vain yhden kerran joten jokainen koru on täysin uniikki. Koruista lempparini on sormus jossa on suuri pelargonian lehti. Sadun omassa sormuksessa lehti on niin suuri että peittää kolmen sormen leveyden, aivan mieletön. Lepän kävytkin ovat ihanat. Niin ja pikkuruiset risut. Äh, kaikki ne ihania on.

Ojalan Anne maalaa herkkiä, kauniita, ihastuttavia keijukaismaalauksia. Niitä löytyy uniikkeina kehystettyinä, sekä huokeampina painettuina versioina. Originaaleissa on pikkuruisia kollaasiyksityiskohtia joita ei kyllästy katsomaan. Lisäksi kortteja joita on ilo lähettää kenelle vain. Annella onkin oma uskollinen ihailijakaarti jotka käyvät säännöllisesti täydentämässä varastojaan.

Keramiikkataiturimme Annika, Kirjava kippura yrityksestään, loihtii kauniita astioita, koruja sekä koriste-esineitä. Aiheet ovat sydäntälämmittäviä kissoja, heppoja, sydämiä, enkeleitä ja juuri sellaisia ihania tärkeitä juttuja joita haluaisi yllätyslahjaksi huonona päivänä. Ja sellaisiksi niitä meillä paljon meneekin, eipä ihme. Oma lempparini näistä ovat Annikan mukit, ne ovat kauniita mutta myös harvinaisen hyvin käteen sopivia ja ohuita. En pidä paksusta ja raskaasta keramiikasta, eikä Annikan taidolla sellaisia tehdäkään.

Sitten seuraava herkku, ette uskokaan. Leenalla on oma Bää-lammasfarmi. Onnellisia hemmoteltuja lampaita. Kraftista löytyy erilaisia huovutettuja hauskuuksia, pullonlämmittimiä, tossuja ja tauluja, mutta enimmäkseen onnellisten lampaiden taljoja ja villaa. Näitä hypistelen joka kerta Kraftissa ollessani ja haaveilen miten kissa mahtaisi sellaista rakastaakaan... Linkkiä tsekatessanne älkää hämääntykö sillä Leenalla on myös oma kennel. Bordercollieita, tietenkin, jotka saavat tilalla toteuttaa itseän lammaspaimenina.

Marika neuloo hauskoja ja kovin suosittuja Micas-hattuja. Malli on vanhankunnonajan karvareuhkasta, mutta onkin paksua rouheaa villaa. Aivan huikea idea ja taidolla neulottu. Lisäksi löytyy myös muita malleja ja trikoisia trendipipoja. Uutuuksiakin on luvassa pian, joten tulkaa kurkistelemaan!

Uusimpana lisäyksenä olemme saaneet mukaan (viimein!) takorautaa. Ulla ja miehensä Leo Taontapaja Tulikoirasta paukuttavat taidolla kauniita käyttöesineitä, koukkuja, kynttelikköjä, pannunalusia yms. Lisäksi hoitelevat kaikenlaiset tilaustyöt, vain mielikuvitus olkoon rajana. Rakastan takoraudan himmeää mustuutta ja rouheutta. Jotenkin rehtiä ja aitoa työtä. Haaveitteni maatilallani on sitten takorautaiset kolkuttimet ja koukut. Leivinuunia varten kaikki vermeet (kuvittelen itseni aamun anivarhaisella kohenteleman tulta jollakin siihen tarvittavalla välineellä jolla varmasti on jokin nimi jota en nolosti tiedä), Niin ja aitan oveen kunnon kahvat. Aijai, nyt tiedän mistä ne sitten hankin!

Korupuolella meillä on vielä yksi epävirallinen jäsen, Milena Hippakoruista. Epävirallisuus ei näy hänen tuotteissaan sillä 20-luvun inspiroimat koruja ovat kerrassaan ihania. Milena kirjoittaa hippakoruistaan kauniisti; Hippa tuo mieleen vanhan ajan charleston-tytöt, villisti heiluva hapsuhelmat ja rohkeatpolkkatukat sekä tietenkin pitkät, kujeilevat helminauhat. Ne ovat muistoja menneisyydestä, isoäidin korulaatikosta, josta löytyivät ne kaikkein ihanimmat aarteet. Iloiset ja huolettomat 1920- ja 30-luvut ovatkin suurimmat innoittajani. Hippakoruihin haluan tuoda jotain menneen ajan valosta, leikistä, ilosta, viattomuudesta ja huolettomuudesta! Tämän luettuanne ei varmaan ole yllätys miten viehättäviä korut ovat.

Lisäksi joukkoomme kuuluu muutamia taitajia jotka eivät ole jäseniä mutta myyvät tuotteitaan Kraftissa. Tässä joukossa ovat:
  • Karoliina kynttilät, edelleen suuri suosikkini, mainitsin niistä jo aikaisemmin.
  • Torniosta Arkhen sisustuskoruja ja koruja, kauniita ja pelkistettyjä koivusta tehtyjä taideteoksia.
  • Andy loves only Candy pinssejä, printtipaitoja, kasseja ja hihamerkkejä. Aivan peittämättömän hauska tuotesarja jota fanitan täysillä.
  • Aivan uutena ihanuutena Saponinan käsintehdyt kasvo- ja vartalosaippuat jotka on tehty puhtaista luonnon ainehista, sekä eteerisistä öljyistä. Tuoksu on ihanan luonnollinen, raikas ja kutsuva. Hoitavien ainesosiensa vuoksi saippuat pesevät hellästi ja lempeästi.
  • Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä Ritvan kauniita huovutettuja patalappuja ja saippuoita. Saippuat on hauskasti huovutettu kauniin villaisen päällysen sisään. Kädet peseytyy tehokkaasti villaa pyöritellen, ja kun saippua kuluu, huopuu päällys saippuan mukana pienemmäksi. Hauska idea.

Yksi Annen suloisista maalauksista


Ritvan patalappu (malleja löytyy useita), sekä saippuoita.


Kaksi kasvosaippuoista, Sitrus ja Rhassoul, nämä ostin kokeiluun, hoitavaa antioksanttista sitrus-saippuaa olen jo käyttänyt ja se on ihana. Pesee meikitkin pois ja jättää ihon ihanan pehmeäksi.


Tervetuloa Kraftiin hypistelemään kaikkea tätä livenä. Olemme auki maanantaista perjantaihin klo 10.00-18.00 ja lauantaisin klo 10.00-16.00. Osoite oli Bockin talo, Aleksanterinkatu 20, Senaatintorin varrella. Olemme paikalla puotilikkoina kukin vuorollamme.



Kirjakrapula (jota haluan lisää)

Belgialainen mies on kotivisiitillään, lähti torstaina ja palaa pian. Varustauduin tyttöjen viikonloppuun, siis minä ja kissa, huolellisesti. Päätin tehdä vain ja ainoastaan tyttömäisiä juttuja, esimerkiksi ostin Anttilasta kaksi ihmissuhdeleffaa (Kuninkaan puhe ja ..köh... Pikkunaisia...), jotka saan nyt katsoa ilman vierestä kuuluvia tuskaisia äännähdyksiä ja huokailuja. Ostin myös ihmissuhdekirjan koska saan lukea keskeytyksettä niin kauan kuin haluan, kukaan ei katkaise keskittymistäni jollakin kysymyksellä tai (kauhistus) keskustelulla. Ostin sushia (jonka jaoin überonnellisen kissan kanssa). Ja salmiakkisuklaata. Olin aika innostunut tästä vapaaviikonlopusta. Huvitti, sillä mielessäni ei käväissytkään lähteä ulos iltamaailmaan viettämään humuista tyttöjen iltaa. Ajatuksissani siinsi vain pyjamabileet omissa oloissani.

Kivaa onkin ollut mutta istun nyt toista päivää puotilikkana Kraftissa ja kärsin tyttöviikonlopun seurauksista. Kirja jonka ostin oli Piiat. Ja se osoittautuikin sellaiseksi jota ei voikaan laskea kädestä. Niinpä kaksi yötä on nyt mennyt neljän tunnin yöunilla. Nyt on niin vaikea pitää silmät auki, olla ajan ja ajatuksen tasalla. Niinpä niin, vedin kirjaöverit. Ja voi kun se oli ihanaa.

Kathryn Socketin kirjoittama Piiat kertoo Mississipin rotuerottelukysymyksistä ja etelävaltioiden naisista, seurapiirirouvat ja heidän palvelijansa. Tarinaa kerrotaan kolmen eri henkilön suulla. Olen huono kertomaan kirjoista, enkä nytkään osaa oikein sanoa miksi koukutuin niin. Kirja on mukavasti kirjoitettu, viihdyttävä, mutta jotenkin enemmän. En ikinä millään haluaisi käyttää minua suuresti ärsyttävää termiä elämän makuinen mutta en tiedä kuinka muutenkaan kirjaa kuvaisi. Kohtalot ovat vaikeita mutta kauheuksilla ei mässäillä, tarinassa on hyvikset mutta niilläkään ei ylihehkutella, pahikset on pahiksia mutta nekin aikakautensa uhreja. On kiehtovaa sukeltaa aivan toiseen maailmaan ja ihmetellä miten niin äskettäin voi olla ollut tuollaista. Kivan alleviivaamatta on kuvattu miten tiukkasääntöisessä yhteiskunnassa löytyy loukkuunjääjiä jokaisessa yhteiskuntaluokassa, jopa niissä etuoikeutetuissa (kovin olivat rajoitetut mahdollisuudet etelävaltioiden naisilla). Ystävyyden merkitys ja se miten jokainen selviää parhaansa mukaan keräämällä ne omat kultahippunsa puitteista huolimatta. Merkittävät suhteet mustien lastenhoitajien ja valkoisten lasten kanssa ja miten side vääjäämättä katkeaa eri leireihin. Hyvän mielen kirja vahvoista naisista. Suosittelen lukemaan itse, vaikka tämä selostukseni ei ketään vakuuttanutkaan.

Varasin oitis kirjastosta kirjan englantilaisen version, haluan kuulla alkuperäismurteet. Leffakin olisi olemassa jo, mutta sen katsomiseen pitää tarinaa varmaan unohtaa jonkin verran, muuten koko elokuva menee pilalle vertaillessa.

Onneksi minulla on toinenkin herkkukirja Nicole Kraussin The History of Love, joka on kännetty myös suomeksi. Aloitin sitä jo ja vaikuttaa hyvin lupaavalta. Saan siis valvoa vielä ensi yönkin. Kun belgialainen mies palaa kotiin häntä on vastassa pussisilmäinen nuutunut tyttöviikonlopun uhri. Mutta ah niin ihanasti rentoutunut ja henkiset (tyttö)akkunsa ladanut.