Kun omaa omaa aikaa on vähän, täytyy juttuja sovitella. Sekä itsensä,
että belgialaisen papan kanssa. Sikäli haastavaa sovittelua,
belgialainen perhejoukkio on Belgiassa ja minun puolikkaani Kuopiossa.
Ei ole paikkoja joihin vyötiäinen pääsisi joskus hoitoon.
Oma
entinen henkireikäni, lukeminen, hiipui, koska vyötiäisen korvat ovat
päikkäriaikaan virittyneet heräämään ihan parhaiten paperin kahinaan. Naapurin kylyphuoneremontti ei herättänyt. (Mainittakoon tässä myös se ettei sylivyötiäinen edelleenkään nuku
kunnon päikkäreitä ilman minun vieressäoloani. Nykyisin ei enää tarvitse
olla sentään sylissä, eikä liikkeessäkään). Belgialainen mies keksi
tähän avituksen ja osti syntymäpäivälahjakseni Kobon, lukuhärpäkkeen,
johon voi ladata kirjoja. Eipä kahise sivut, ja laite valaisee itse
itsensä, joten hämärämmässäkin voi lukea. Ja olipa helppoa ottaa kirjakokoelmaa mukaan mökille.
Ai autuutta. Suosittelen lämpimästi. Sopii hyvin myös niille
pariskunnille joissa toinen haluaa nukahtaa heti ja toinen haluaisi
vielä lukea.
Toinen ilostus löytyi Yoogaiasta,
nettijoogastudiosta jonka tunneille voi osallistua kun se omaan
aikatauluun sopii. Entisessä elämässäni olin liikkuva, koska työni oli
fyysisesti vaihtelevaa ja osittain raskastakin. Sen lisäksi hoidin
hartioitani kuntosalilla. Nykyinen kotosalla oleilu ja vyötiäisen
kanniskelu-nostelu jumitti lihakseni palikoiksi. Olo oli aika kurja,
kankea ja ankea. Jooga auttaa ihanasti kankeutusankeutukseen ja
rauhoittaa ruumiin lisäksi sieluakin. Aivan loistavaa onpi tällainen
nettisali, joka on olemassa juuri silloin kun siihen on aikaa, ja juuri
sellaiseen moodiin kuin tekee mieli. Tunneille voi osallistua livenäkin, jolloin ohjaaja antaa sinulle nettikameran avustuksella vinkkejä. Huomaan tykkääväni meditatiivisesta,
'sisäänpäin kääntyneestä' joogasta kovasti ehkä siksikin että se jotekin
korvaa samaisia tunnetiloja joita sain ennen työstäni.
Näillä kahdella ilahduksella saan äippäakkuja mukavasti ladattua.
