Kaksi äippäilahdutusta

Kun omaa omaa aikaa on vähän, täytyy juttuja sovitella. Sekä itsensä, että belgialaisen papan kanssa. Sikäli haastavaa sovittelua, belgialainen perhejoukkio on Belgiassa ja minun puolikkaani Kuopiossa. Ei ole paikkoja joihin vyötiäinen pääsisi joskus hoitoon.

Oma entinen henkireikäni, lukeminen, hiipui, koska vyötiäisen korvat ovat päikkäriaikaan virittyneet heräämään ihan parhaiten paperin kahinaan. Naapurin kylyphuoneremontti ei herättänyt. (Mainittakoon tässä myös se ettei sylivyötiäinen edelleenkään nuku kunnon päikkäreitä ilman minun vieressäoloani. Nykyisin ei enää tarvitse olla sentään sylissä, eikä liikkeessäkään). Belgialainen mies keksi tähän avituksen ja osti syntymäpäivälahjakseni Kobon, lukuhärpäkkeen, johon voi ladata kirjoja. Eipä kahise sivut, ja laite valaisee itse itsensä, joten hämärämmässäkin voi lukea. Ja olipa helppoa ottaa kirjakokoelmaa mukaan mökille. Ai autuutta. Suosittelen lämpimästi. Sopii hyvin myös niille pariskunnille joissa toinen haluaa nukahtaa heti ja toinen haluaisi vielä lukea.

Toinen ilostus löytyi Yoogaiasta, nettijoogastudiosta jonka tunneille voi osallistua kun se omaan aikatauluun sopii. Entisessä elämässäni olin liikkuva, koska työni oli fyysisesti vaihtelevaa ja osittain raskastakin. Sen lisäksi hoidin hartioitani kuntosalilla. Nykyinen kotosalla oleilu ja vyötiäisen kanniskelu-nostelu jumitti lihakseni palikoiksi. Olo oli aika kurja, kankea ja ankea. Jooga auttaa ihanasti kankeutusankeutukseen ja rauhoittaa ruumiin lisäksi sieluakin. Aivan loistavaa onpi tällainen nettisali, joka on olemassa juuri silloin kun siihen on aikaa, ja juuri sellaiseen moodiin kuin tekee mieli. Tunneille voi osallistua livenäkin, jolloin ohjaaja antaa sinulle nettikameran avustuksella vinkkejä. Huomaan tykkääväni meditatiivisesta, 'sisäänpäin kääntyneestä' joogasta kovasti ehkä siksikin että se jotekin korvaa samaisia tunnetiloja joita sain ennen työstäni. 

Näillä kahdella ilahduksella saan äippäakkuja mukavasti ladattua.