Pink

Sain ihanan tilauksen. Siihen haluttiin runsain mitoin kirkkaita värejä. Kangas tilattiin lahjaksi ja lahjan saaja määritteli värit niin että pinkkiä pitää olla. Henkilön kotona seinät ovat kirkkan keltaiset. Hän asuu Argentiinassa. Oli niin hauskaa sekoitella kolmea erilaista pinkkiä, purppuraa, ultramariinia ja sitruunaa. Reunoihin kirkasta punaista ja tilaajan suureksi riemuksi kultamaalia rajauksiin.

Ensin hedelmäiset

Sitten taustalle hottia pinkkiä kolmella eri sävyllä

Lopuksi kehys punaisella ja rajaus paksusti kultamaalilla

Kokonaisesta kankaasta saan myöhemmin kuvan Argentiinasta, kangas on nimittäin 3,7m pitkä enkä pystynyt sitä itse kännykkäkamerallani kuvaamaan (eikä ylläolevissa kännykuvissa väritkään toistu niin hehkuvina kuin livenä). Ihana onkin nähdä kangas tilassa jonne se on tehty. Voin jo kuvitella argentiinalaiset dinnerpartyt katetuksi pitkälle pöydälle liinan päälle, ehkä puutarhaan, värikkäiden lyhtyjen alle.

Kylkiäiseksi tein jättityynyn, sellaisen sään kestävän, jonka voi viedä puutarhaan, ja vaikka unohtaa se vahingossa sinne sateen sattuessa. Tyynyä en ehtinyt kuvata koska jouduin kiireellä juoksuttamaan sen postiin että se varmasti ehtisi matkalle mukaan.


Lopuksi perjantaille Pinkkiä musiikkia pinkkiin fiilikseen. Steven Tyler laulaa niin rouheen pinkisti.

Lisää ekologiaa

Sain jälleen ilokseni tiedustelun sisustuskankaiteni ekologisuudesta ja ajattelin laittaa vastauksen tännekin.

Maalit joilla maalaan ovat myrkyttömiä sekä raskasmetallittomia, ja ne täyttävät ÖKO-TEX Standard 100:n laatuluokituksen 1 (*selostus suomeksi tämän teksin alla). Jos vertaa yleisesti tehtaiden painokankaisiin, joiden käyttämät maalit yleensä ovat tuhdimpaa tavaraa, värini eivät juuri luontoa kuormita. Lasken värin menekin tarkasti, eikä ylimäärämaalia jää siis roskiin, tai viemäriin heitettäväksi. Ja jos jotain maalia jää vähäsen jäljelle käytän sen jämätilkkuihin joista saan vuorikankaita.

Käyttämäni kankaat ovat kierrätettyjä, ekologisia, tai ainakin mahdollismman vähän käsiteltyä puuvillaa. Viimeisin tarkoittaa sitä että kangas käy valmistuksessa läpi minimaaliset prosessit. Harmillisen monissa ekokankaissa tiedustelujeni mukaan (ei tietenkään kaikissa) ongelma on vielä että kankaan tehdasprosessi on pitkä, energiaavievä ja prosesseissa käytetään kuormittavia aineita, esim juuri valkaisut, eikä postovesiä puhdisteta riittävän hyvin. Vaikka itse kuitu onkin kasvatettu puhtaasti (jättimäisen suuri merkitys!) jatkokäsittelyssä on monesti vielä petrattavaa. Tyynyissäni käytän patjateollisuuden ylijämärouhetta, peitteissäni kierrätettyjä (pestyjä) peitteitä. Ja omat työmenetelmäni ovat puhdasta käsivoimaa.

Silti joihinkin kohteisiin tarvitaan vaativampia kankaita joita en ole vielä onnistunut löytämään ekologisina, silloin käytän ainakin vähintään valkaisematonta kangasta. Ja valitettavasti suosituinta puuvillaani, sitä jonka ryppykäsittelen, ja sitä ainoaa joka ryppyyntyy käsitelyssä, ei ole ekolaatuna vielä, mutta ko. kangas on todella raakaa ja vähän käsiteltyä, siinä näky vielä viehättävästi puuvillan siemenpalkojäämiäkin, se on niin vähän puhdistettua. Kangasta ei ole tehtaassa myöskään valkaistu, eikä kutistettu (kutistus tapahtuu ryppykäsittelyssäni), joten se on kuitenkin tavallisia kankaita ekologisempi. Mutta harras toiveeni on onnistua löytämään ryppyyntyvää ekopuuvillaa. Jokatapauksessa asiakas saa aina itse valita kankaansa ekologisuusasteen.

Etsin jatkuvasti uusia ekokankaita ympäri maailmaa (miten pulassa olisinkaan ilman nettiä) ja onneksi niitä tulee koko ajan lisää. Eilisessä postauksessani kerroin ekovaatetuskankaista, niitä on jo huomattavasti enemmän saatavilla kuin sisustukseen sopivaa laatua, suunta on siis oikea.

Nyt aion kiinnittää huomiota myös kankaiteni eettisyyteen, ja niinkuin eilen kirjoitin, koetan saada käyttämieni kankaiden valmistusprosessin tietoon alusta loppuun läpinäkyvästi. Em. on muuten äärimmäisen vaikeaa, ainoa keino tuntuu olevan juuri se että itse teettää kankaansa jossain pikkukutomossa (mikä on kiva ajatus jokatapauksessa) jonkin luotettavan asiantuntijan valvonnassa. Yleensäottaen pienyrittäjän (ehkä isompienkin?) on vaikeaa saada luotettavaa tietoa materiaalien valmistuspaikasta, ekologisuudesta, eettisyydestä, kuljetuksista yms. Uskon että tässäkin suunta on paranemaan päin.

Jos jolla sattuu olemaan vinkkejä em. ongelmiin otan isolla ilolla tietoa vastaan. Ja jos joku haluaa minulta lisää infoa, laittaa sitten vaan sähköpostia.



*Ökö-Tex standard 100 on maailman johtava ihmisekologian periaatteita noudattava tekstiili­merkintä, joka varmistaa, ettei vaate sisällä ihmisten terveydelle haitallisia kemikaaleja.
Ökö-tex standard 100 mukaisen ympäristömerkin myöntämisperusteen tärkein kriteeri on erilaisten ihmiselle ja luonnolle haitallisten aineiden pitoisuudet tuotteessa. Testein voidaan tutkia esimerkiksi tuotteen raskasmetalli-, formaldehydi-, raskasmetalli-, torjunta-aine- ja falaattipitoisuuksia.Tuotteiden sisältämien haitallisten aineiden määrät eivät saa ylittää tiettyjä raja-arvoja. Vaatimustaso on korkein I-luokassa, jonka kriteerit on asetettu pieniä lapsia ajatellen.

Ekologisia vaatteita ja aatteita

Testaan muutaman testihenkilön kanssa uutta aluevaltausta; vaatetuskankaita ja vaatteiden ottamista mukaan Rantakoski Designsin mallistoon.
Kokeilussa on useita kankaankuvioimis-/maalaustekniikoita erilaisille kangasmateriaaleille. Mallistoon on ajatuksessa suunnitella muutamia vaatteita jotka saa sitten tilata normikokoisina, tai vaihtoehtoisesti omilla mitoilla, ompelija ompelee ne sopiviksi ja oikein leikkauksin. Lisäksi yritykseni toimintaperiaatteen mukaisesti asiakas voi tilata oman värisen ja kuosisen kankaan jonka ompelija ompelee sitten asiakkaan mallin perusteella.

Catchinä tässä on se että vaatteet saa myös ekologisina vaihtoehtoina ja että kaiken kokoiset ja malliset naiset saavat sopivia pitkäkestoisia vaatteita omien toiveidensa mukaan.
Käytössäni on kokoelma ekokankaita, käytetyt maalit ovat myrkyttömiä ja tuotantomenetelmät energiaa tod. säästäviä (kaikki energia mikä kuluu, kuluu minun vyörätöltäni).

Lisäksi otan mukaan asiakkaiden kankaiden kierrätyksen, maailmalla tuntuu olevan suuri joukko kaltaisiani naisia jotka ostelevat herätteinä kaapin perukat täyteen erilaisia ihania kankaita, ja jotka sitten vuosien päästä ovat jo syystä tai toisesta passé. Em. testihenkilö toi kasoja vaaleita ihania kangasmatskuja jotka nyt tuunaan sopivan värisiksi. Samaa voi ajatella myös valmiiden vaatteiden osalta.

Kirsikkana kakussa on neuvottelut erään Sri Lankalaisten naisten hyvinvointia kohentavan supernaisen kanssa kankaan kudotamisesta suoraan jossain hänen tukemassaan kylässä. Olisi hienoa tietää tarkalleen mistä kankaani tulevat ja keneltä, bonuksena se että samalla voin tukea köyhien kylien toimeentuloa. Näitä kankaita käyttäisin myös sisustuskankaissani ja -tuotteissani.

Etsinnässä on lisäksi öljykangaspinnoitetta vettäpitävien takkien valmistamiseksi ja kestävää ekologista T-paitamatskua/T-paitoja. And what not.

Tällaista kehittelen, niiden miljoonan muun tehtävän työn ohella. Tämä on juuri sitä rönsyilyä pahimmillaan, ajan ja energian hajoittamista ympäriinsä. Mutta kun se on niin hauskaa. Testien tuloksista saatte kuulla pian.

Kesän ikävä

Tänään kun tuuli ulvoo puuskissa varastaen kaikki lehdet puista ja sade hakkaa räystäitä, on viimeistään ensimmäinen hetki ikävöidä kesää (ja hautautua syvälle sohvaan kirjan kanssa, teeskennellen ettei ole maanantai, ja työpäivä).

Minun oma Maailman paras paikkani on Kortejoki, kesämökki, jossa olen nautiskellut kaikki lapsuuteni kesät läpi (pistäen mummini pitkämielisyyden koetukselle päivittäin rypemällä vedessä tuntikausia, mummin vahtiessa pihalta suu pienessä supussa ja kädet puuskassa (levottomat sormet hautautuneena allien alle), kärsimättömänä muiden hommien odottaessa)(vaan antoipa silti rypeä rauhassa, vaikka Tie-Dän miten ne hommat on über-übertarmokasta mummia poltelleet). Belgiassa asuessani kaipasin sinne enemmän kuin ikinä. Helsingissä asuessani kaipaan sinne vähäsen vähemmän, mutta silti kovasti.

Mies Belgiasta ei ymmärrä mitä siellä on niin ihanaa, siis 'mitä siellä on oikein tarkoitus tehdä?'. Ei niin mitään.

Mutta joskus joutuu, ja sitten kaikki kerralla äkkiä, että pääsee taas olemaan tekemättä mitään.

Sinä päivänä maalasin sinisiä.

Ja remontoin samalla Mamán kanssa mökki kakkosta (jota ylärakennukseksi kutsuttaman). Kaikki roina heitettynä ulos inventointia (kaatopaikkaa) varten, sisällä maalataan kuultovalkealla, ja kun käsi ei enää jaksa maalata kattolautojen välejä, soitetaan kylältä Pekkarinen joka viimeistelee homman.

Nyt kun saisin vaikka yhdeksi hetkeksi juuri noita kesän lämpöisiä päiviä ja ulkosalla maalaamista, aaltojen ääniä, järven tuoksua, sinisen hehkua kaikkea vihreää vasten, remontoimiskaffeja parhaassa mahdollisessa seurassa, ja miten hauska oli maalailla seiniä yhdessä Lepon kanssa, keskustellen Star Warseista.