Neuleita lisää

Hiihtolomavieraat jättivät jälkeensä syvän hiljaisuuden. Istuimme olohuoneessa belgialaisen miehen kanssa ja kuunneltiin kun mitään ei kuulunut. Olo oli sangen outo. Ei arvaisi miten paljon ääntä pääsee kahdesta 12-vuotiaasta.

Tosin ääniä ja juttuja oli erityisen kiva kuunnella. Joukkojen viihdytys sujui mutkattomasti sillä poikaset olivat saaneet luvan ostaa uudet tietokonepelit Helsingin reissulla. Ajatus tietenkin poltteli niin että pelikauppa oli ensimmäinen listalla. Sen jälkeen muut kaupunkireissupaikat olivat harvinaisen kiinnottomia ja tylsiä, takaisin mitä pikimmin kiitos. Ilta vierähtikin niin ettei poikia juuri näkynyt, illallisen kävivät lennossa haarukoimassa lautasilta ja juoksulla takaisin pelin pariin. Mutta mikäs siinä, saatiin kunnolla aikaa maailman parannukseen sohvalla ystävän kanssa. Siitä en valita yhtään, parasta ajanviettoa kaikilla siis.

Vieras aamukahvilla, sohvalla kaikessa rauhassa, mukava hetki, Veikko-kissa nautiskelee sylistä, eikä iPad selän päällä tunnu haittaavan laisinkaan.

Sain ihanuuksia tuliaisiksi. Olen aikaisemminkin esitellyt samaisen ystävät taidokkaita neuleita. Ihailen miten kauniita ja erilaisia tekstuureita puikoilta lähteekään, väritkin ovat huikaisevia. Olen siis sangen onnekas ollessani neulojamestarin ystävä.

Mitä ihanista ihanin pipo, palmikkoneule edessä on kaunis ja hatun korvat tuovat siihen juuri sopivaa hauskuutta. Lanka on alpakkaa ja tuntuu otsaa vasten pumpulin pehmoiselta.

Ja näiden sukkien väri on minulle se kaikista kaunein vadelman punainen, kun katson sukkia suuni kostuu, niin herkullinen on väri. Limen väriset raidat sopivat joukkoon täydellisesti. Sukkien malli on ihana, eivät pyöri jaloissa nämä.

Samaan syssyyn esittelen muitakin ihanuuksia samoilta puikoilta.

Joululahjaksi sain tällaisen tuubin joka on ollut talven ykkösasuste. En oikein osaa solmia huiveja (edes kaulaliinoja) kauniisti, tuubi on tuonut helpotuksen asiaan koska se vain heitetään kaulaan. Kylmällä sen voi nostaa suojaamaan päätä. Lisäksi väri ja neulos (?) (termi hukassa) ovat niin kauniit. En ymmärrä miten olen tullut toimeen aikasempina talvina ilman tällaista.

Synttärilahjaksi sain tällaisen setin. Kaunis huivi joka toimii hartialämmittimenä, tai kaulaliinana. Huivi istuu kauniisti ja värit ovat ah niin ihanat. Juuri oikeita viileitä sinisiä ja turkooseja, mukana ripaus ruskeaa. Valkoinen antaa ihanasti henkeä hommaan. Pidän tästä huivista hirmuisen paljon.

Huivin kykiäisenä sain nämä sukat joita paraatisuksikseni kutsun. Se tarkoittaa että säästelen näitä, puen ne jalkaani vain viikonloppuisin suihkun jälkeen sohvaloikoiluhetkiin. Värit ovat niin ihanat ja kude kaunis. Huomaattehan etteivät nämä sukat ole mitään perussukkia vaan taidonnäytteitä, ohuista langoista ihanilla kuvioilla.

Usein haaveilen että tarttuisin itse puikkoihin ja kutoisin jotain näin kaunista. Mutta lannistun kun ajattelen miten kauan pitäisi söhötellä että jälki alkaisi lähentyä moista. Muistan toissajouluiset sukat jotka neuloin mamálle, ne eriskummalliset systeemit joilla peittelin kantalapun reunoihin ilmestyineitä mystisiä reikiä.

Ihanuudet

Sain ihanan lahjan. Itseneulotun aarteen, tietenkin Minnalta, jonka neulelahjoja olen ilolla ja hellyydellä ennenkin esitellyt. Nämä oopperahansikkaat kun vetäisee käsinsä on olo oitis ihanan kissamainen. Tiedättehän miten joillakin harvinaisilla vaatekappaleilla, tai asusteilla, on sellainen kumma vaikutus, että niiden ansiosta koko habitus muuttuu. Nämä hansikkaat ovat juuri sellaiset. En malttaisi millään odottaa pakkasten lauhtumista että voisin ulkosalle laittaa hansikkaat käteen. Sitä ennen, pitää varata uudet oopperaliput (voi voi...). Sata ja tuhat kiitosta vielä kertaalleen.

Ovelasti viime kesänä minulta kyseltiin mielipiteitä Colinetten langoista ja mieliväreistä. Kas, suosikkini ilmestyi arvaamatta näihin hansikkaisiin. Kuvat pöllitty luvan kanssa Minnan blogista.


Lahjan kylkiäisenä tuli Helena Rubinsteinin mascara joka sopi lahjaan pilkulleen. Olen muuten tätä tuotetta himoinnut pitkään, se on niin kaunis ja hauska. Miau-rrauh!

Pyörrän

Katselin tallennetun dokumentin Alexander McCall Smithistä. Alexander oli juuri niin viehättävä kuin olin aina ajatellut. Kieli kaunista yläluokan Englantia, mies kovin kohtelias ja mietteet yhtä lempeitä kuin kirjansakin. Ihastutti miten A:n paidat olivat huolellisesti tärkätyt ja silitetyt Botswanan kuuman auringon alla, kertaakaan en nähnyt pienintä ryppyä, tai hikipisaraa. Dokumentti oli kaikin puolin kiinnostava, ja opin paljon asioita mitä en Botswanasta tiennyt (tosin en paljoa maasta tiennytkään). Eräs seikka avasi silmiäni ja joudun syömään sanojani. Syön ne nyt tässä 'julkisesti'.

Kirjoitin taannoin etten oikein purematta pystynyt nielemään super-luksusmajoitusta Afrikan maalla. Alexander-dokumentissä esiteltiin kaunista, suurelta osin koskematonta Botswanan luontoa, ja kerrottiin että maa halutaan pitää tällaisena. Siksipä turismia säännöstellään. Erityisesti niin että kaikki matkailu mitä luontoalueille järjestetään on kovasti luksusta. Niin kovasti luksusta, ja niin kovasti kallista, ettei suurta tunkua ole, mutta maa saa silti mukavasti tarvitsemaansa turistirahaa. Tässä valossa luksusmatkailu on mitä viisainta ja kannattavinta. Eikä yöpyjän tarvitsisi kärsiä huonosta omatunnosta. Nostan hattua Botswanan päättäjille.

Kaikki ei taaskaan ollut miltä näytti ja sain potkun närkästyneelle takamukselleni. Sen ansaitsin kritisoimalla taas asiaa josta en tiennyt kuin teelusikallisen. Tsaijai.

Kierrätyslahjontaa

Keskustelin ystäväni kanssa kierrätyksestä. Sivuraiteena luisuimme kierrätyslahjoihin, ilmiö jonka molemmat tunnistimme lapsuudesta saakka. Niitä lahjoja jotka tuttavasi on saanut omalta tuttavaltaan pitämättä siitä, ja lahjoittaa lahjan näppärästi seuraavana juhlapäivänä sinulle. On hyvin mahdollista että tuttavasi tuttava on myöskin saanut lahjan omalta tuttavaltaan ja niin edelleen.

Kierrätyslahjan tunnistaa aina, ihan turha kuvitella että ei tunnistaisi. Se on jotain jossa ei ole ns. syytä, sinä et pidä esineestä, tiedät hyvin ystäväsi maun ja sen ettei esine ole hänenkään mielestä kiva, ja tiedät yhtä hyvin että ystäväsi tietää sinun makusi ja tietää siksi ettei esine ole sinunkaan mieleesi. Laiska kierrättäjä ei vaivaudu edes feikkaamaan pakkaamalla lahjan uudelleen, vaan ojentaa lahjan sinulle nuhjaantuneessa ja ryppyisessä sellofaanissa. Klassisia kierrätyslahjoja ovat kaikenlaiset tuikkuastiat, jouluaiheiset mukit ja minitaulut, esim. Heljä Liukko-Sundströmin pienet kuvalautaset. Takuuvarma kierrätys on myös vihreät kuulat ja Finlandia marmeladit, ainakin jos saat ne joltain muulta kuin 85v. Terttu-tädiltä. Kukaan nuorempi ei tosissaan kuvittele niissä olevan mitään hienoa ja hyvää.

Kierrätyslahjojen lisäksi voit tunnistaa ale-lahjat. Niistä puuttuu järki samalla tapaa kuin kierrätyslahjoista. Et pysty löytämään yhtään syytä miksi sinulle on ostettu juuri tämä lahja. Tavallisimmat ale-lahjat ovat kirjoja. Kirjalahja on kyllä aina toivottu, mutta saatkin paketista kirjan joka ei kuulu mielilukemistoosi, eikä myöskään lahjan antajan mielilukemistoon. Toinen ale-lahjakategoria naisten kesken on kosmetiikka (ystävälläni oli näistä monta muistoa). Tunnistat alekosmetiikan siitä että paketti, ja itse tuote, on vähän nuhruinen, ei sellainen kliinisen streriilin ihana kuin kovalla rahalla ostettu, ja kaupan tätien varjelema tuote.

Periaatteessa olen aina kierrätyksen kannalla, ja tavallaan on parempi mitä vähemmän turhaa tavaraa ostetaan. Mutta naamioidut kierrätyslahjat ovat kuitenkin melkoista ystävän aliarvioimista. Paljon parempi jos kierrättäjä avoimesti kertoisi kierrättävänsä lahjaa, asia muuttuisi oitis ihan kunnolliseksi. Tai että löysi ihanan meikkituotteen alesta. Tai ettei lahjaa annettaisi ollenkaan. Sekin on aina hyvä valinta. Kahvikupponen ystävän seurassa riittää aina.

Supersäästäväinen, pula-ajan elänyt mummini lahjoitti usein joululahjansa seuraavana jouluna antajalle takaisin. Hänellä ei ollut välttämätöntä tarvetta käyttää lahjaa, reilusti sen myönsi ja palautti lahjan (mitään ei käytetä turhan takia). Tiesi että antaja siitä piti koska sen alunperin osti. Reilu peli.

Neuleita

Rakas ystäväiseni esitteli blogissaan muutaman minulta saamansa lahjan jotka kuulemma sponsaavat hänen neulomisharrastustaan. Voisi ajatella että olen ollut kieroilija, sillä jospa olisikin niin että ns. sposaamiseni tuottaisi puolestaan lisää ihania neuleita... Niitä neuleita joista minäkin olen saanut ilon ja kunnian nauttia. Ja koska jostain syystä minulle tämä puuha ei ole iskenyt vieläkään (kahden pitkän sukan varret vaivalla valmiit, kantapään aloittamista vältellään urheasti), olen iloinen kuin saukko aalloilla saamistani pehmeistä paketeista. Laitan lahja-aarteistani kuvia tänne (ja pahoittelen että kökköpuhelinkamerallani tulee nolon huonoja kuvia, neuleet ovat livenä niin kauniita).

Ihanat turkoosit sukat jotka oli tarkoitetut mökkisukiksi ja joista tuli hellityt citysukat. Langat ovat itse "koolatut", se tarkoittaa että ne on värjätty käyttämällä Amerikkalaisia Kool-Aid juomien juomajauheita. En pääse millään yli että ihmiset juovat tököttiä, jossa on niin styrkat väriaineet, että niillä voi värjätä lankoja.

Mustat pitsisukat kesäiltoja lämmittämään ja harmaat talvisia. Huomaa harmaiden sukkien taivaallinen kiertävä malli, eipä pyöri nämä sukat jalassa. Molemmat ovat jo käytössä nuhjaantuneet, olen pitänyt niitä paljon.

Kynsikkäät joita käytän päivittäin, lahjan mukana tuli lahjakortti ranskalaiseen manikyyriin.

Pehmeät ja lämpimät pörrölapaset jotka ristittiin Scaramoucheiksi, väri on huikaiseva petroolin sininen, ah. Pakkasella paras valinta.

Ihanista ihanin kaulaliina jossa glamourit sulat molemmissa päissä. Pidän tästä huivista hirmuisesti ja käytän säästellen.

Kaulaliina jonka neuloja itse hylkäsi kamalana. Millähän silmillä sitä oikein katsoi?

Itseasiassa laitan tähän ylläolevasta kaulaliinasta lainauksen miten tekijä kuvasi sitä armottomasti blogissaan: "Tekaisin isoilla puikoilla Tennessee-puuvillalangasta kaulaliinan ulkoilutakille, joka on samanvärinen kuin harmaanvihreä lanka. What the hell was I thinking?! Aivan kamalan näköinen tursake, mutta hyvää kaulaliinassa on patukkahapsut ja tuntuma kaulalla. Riittävän hyvä siis käyttöön, vaikka kauneudella ei voi kehua."

Älytöntä, sillä kaulaliina on todella kaunis mustan talvitakkini kanssa.