tiistai 13. maaliskuuta 2012

Neuleita lisää

Hiihtolomavieraat jättivät jälkeensä syvän hiljaisuuden. Istuimme olohuoneessa belgialaisen miehen kanssa ja kuunneltiin kun mitään ei kuulunut. Olo oli sangen outo. Ei arvaisi miten paljon ääntä pääsee kahdesta 12-vuotiaasta.

Tosin ääniä ja juttuja oli erityisen kiva kuunnella. Joukkojen viihdytys sujui mutkattomasti sillä poikaset olivat saaneet luvan ostaa uudet tietokonepelit Helsingin reissulla. Ajatus tietenkin poltteli niin että pelikauppa oli ensimmäinen listalla. Sen jälkeen muut kaupunkireissupaikat olivat harvinaisen kiinnottomia ja tylsiä, takaisin mitä pikimmin kiitos. Ilta vierähtikin niin ettei poikia juuri näkynyt, illallisen kävivät lennossa haarukoimassa lautasilta ja juoksulla takaisin pelin pariin. Mutta mikäs siinä, saatiin kunnolla aikaa maailman parannukseen sohvalla ystävän kanssa. Siitä en valita yhtään, parasta ajanviettoa kaikilla siis.


Vieras aamukahvilla, sohvalla kaikessa rauhassa, mukava hetki, Veikko-kissa nautiskelee sylistä, eikä iPad selän päällä tunnu haittaavan laisinkaan.


Sain ihanuuksia tuliaisiksi. Olen aikaisemminkin esitellyt samaisen ystävät taidokkaita neuleita. Ihailen miten kauniita ja erilaisia tekstuureita puikoilta lähteekään, väritkin ovat huikaisevia. Olen siis sangen onnekas ollessani neulojamestarin ystävä.


Mitä ihanista ihanin pipo, palmikkoneule edessä on kaunis ja hatun korvat tuovat siihen juuri sopivaa hauskuutta. Lanka on alpakkaa ja tuntuu otsaa vasten pumpulin pehmoiselta.


Ja näiden sukkien väri on minulle se kaikista kaunein vadelman punainen, kun katson sukkia suuni kostuu, niin herkullinen on väri. Limen väriset raidat sopivat joukkoon täydellisesti. Sukkien malli on ihana, eivät pyöri jaloissa nämä.


Samaan syssyyn esittelen muitakin ihanuuksia samoilta puikoilta.


Joululahjaksi sain tällaisen tuubin joka on ollut talven ykkösasuste. En oikein osaa solmia huiveja (edes kaulaliinoja) kauniisti, tuubi on tuonut helpotuksen asiaan koska se vain heitetään kaulaan. Kylmällä sen voi nostaa suojaamaan päätä. Lisäksi väri ja neulos (?) (termi hukassa) ovat niin kauniit. En ymmärrä miten olen tullut toimeen aikasempina talvina ilman tällaista.


Synttärilahjaksi sain tällaisen setin. Kaunis huivi joka toimii hartialämmittimenä, tai kaulaliinana. Huivi istuu kauniisti ja värit ovat ah niin ihanat. Juuri oikeita viileitä sinisiä ja turkooseja, mukana ripaus ruskeaa. Valkoinen antaa ihanasti henkeä hommaan. Pidän tästä huivista hirmuisen paljon.


Huivin kykiäisenä sain nämä sukat joita paraatisuksikseni kutsun. Se tarkoittaa että säästelen näitä, puen ne jalkaani vain viikonloppuisin suihkun jälkeen sohvaloikoiluhetkiin. Värit ovat niin ihanat ja kude kaunis. Huomaattehan etteivät nämä sukat ole mitään perussukkia vaan taidonnäytteitä, ohuista langoista ihanilla kuvioilla.

Usein haaveilen että tarttuisin itse puikkoihin ja kutoisin jotain näin kaunista. Mutta lannistun kun ajattelen miten kauan pitäisi söhötellä että jälki alkaisi lähentyä moista. Muistan toissajouluiset sukat jotka neuloin mamálle, ne eriskummalliset systeemit joilla peittelin kantalapun reunoihin ilmestyineitä mystisiä reikiä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihania neuleita. ja valmiiksi asti tehtyjä. Useilla, hm,ihmisillä alku on hyvä, mutta loppua ei tule

Anna kirjoitti...

Hahaa, miten minusta tuntuu että tämänkertainen anonyymikommentti on henkilöltä joka on joskus saanut joululahjaksi allekirjoittaneelta yhden sukan. Toinen ei valmistunut koskaan...

Anonyymi kirjoitti...

Oikein arvattu. Mutta olen kyllä saanut myös parillisia sukkia ja ihanan lämpimän hartiajutun. Valmiin.