Sain jälleen ilokseni tiedustelun sisustuskankaiteni ekologisuudesta ja ajattelin laittaa vastauksen tännekin.
Maalit joilla maalaan ovat myrkyttömiä sekä raskasmetallittomia, ja ne täyttävät ÖKO-TEX Standard 100:n laatuluokituksen 1 (*selostus suomeksi tämän teksin alla). Jos vertaa yleisesti tehtaiden painokankaisiin, joiden käyttämät maalit yleensä ovat tuhdimpaa tavaraa, värini eivät juuri luontoa kuormita. Lasken värin menekin tarkasti, eikä ylimäärämaalia jää siis roskiin, tai viemäriin heitettäväksi. Ja jos jotain maalia jää vähäsen jäljelle käytän sen jämätilkkuihin joista saan vuorikankaita.
Käyttämäni kankaat ovat kierrätettyjä, ekologisia, tai ainakin mahdollismman vähän käsiteltyä puuvillaa. Viimeisin tarkoittaa sitä että kangas käy valmistuksessa läpi minimaaliset prosessit. Harmillisen monissa ekokankaissa tiedustelujeni mukaan (ei tietenkään kaikissa) ongelma on vielä että kankaan tehdasprosessi on pitkä, energiaavievä ja prosesseissa käytetään kuormittavia aineita, esim juuri valkaisut, eikä postovesiä puhdisteta riittävän hyvin. Vaikka itse kuitu onkin kasvatettu puhtaasti (jättimäisen suuri merkitys!) jatkokäsittelyssä on monesti vielä petrattavaa. Tyynyissäni käytän patjateollisuuden ylijämärouhetta, peitteissäni kierrätettyjä (pestyjä) peitteitä. Ja omat työmenetelmäni ovat puhdasta käsivoimaa.
Silti joihinkin kohteisiin tarvitaan vaativampia kankaita joita en ole vielä onnistunut löytämään ekologisina, silloin käytän ainakin vähintään valkaisematonta kangasta. Ja valitettavasti suosituinta puuvillaani, sitä jonka ryppykäsittelen, ja sitä ainoaa joka ryppyyntyy käsitelyssä, ei ole ekolaatuna vielä, mutta ko. kangas on todella raakaa ja vähän käsiteltyä, siinä näky vielä viehättävästi puuvillan siemenpalkojäämiäkin, se on niin vähän puhdistettua. Kangasta ei ole tehtaassa myöskään valkaistu, eikä kutistettu (kutistus tapahtuu ryppykäsittelyssäni), joten se on kuitenkin tavallisia kankaita ekologisempi. Mutta harras toiveeni on onnistua löytämään ryppyyntyvää ekopuuvillaa. Jokatapauksessa asiakas saa aina itse valita kankaansa ekologisuusasteen.
Etsin jatkuvasti uusia ekokankaita ympäri maailmaa (miten pulassa olisinkaan ilman nettiä) ja onneksi niitä tulee koko ajan lisää. Eilisessä postauksessani kerroin ekovaatetuskankaista, niitä on jo huomattavasti enemmän saatavilla kuin sisustukseen sopivaa laatua, suunta on siis oikea.
Nyt aion kiinnittää huomiota myös kankaiteni eettisyyteen, ja niinkuin eilen kirjoitin, koetan saada käyttämieni kankaiden valmistusprosessin tietoon alusta loppuun läpinäkyvästi. Em. on muuten äärimmäisen vaikeaa, ainoa keino tuntuu olevan juuri se että itse teettää kankaansa jossain pikkukutomossa (mikä on kiva ajatus jokatapauksessa) jonkin luotettavan asiantuntijan valvonnassa. Yleensäottaen pienyrittäjän (ehkä isompienkin?) on vaikeaa saada luotettavaa tietoa materiaalien valmistuspaikasta, ekologisuudesta, eettisyydestä, kuljetuksista yms. Uskon että tässäkin suunta on paranemaan päin.
Jos jolla sattuu olemaan vinkkejä em. ongelmiin otan isolla ilolla tietoa vastaan. Ja jos joku haluaa minulta lisää infoa, laittaa sitten vaan sähköpostia.
*Ökö-Tex standard 100 on maailman johtava ihmisekologian periaatteita noudattava tekstiilimerkintä, joka varmistaa, ettei vaate sisällä ihmisten terveydelle haitallisia kemikaaleja.
Ökö-tex standard 100 mukaisen ympäristömerkin myöntämisperusteen tärkein kriteeri on erilaisten ihmiselle ja luonnolle haitallisten aineiden pitoisuudet tuotteessa. Testein voidaan tutkia esimerkiksi tuotteen raskasmetalli-, formaldehydi-, raskasmetalli-, torjunta-aine- ja falaattipitoisuuksia.Tuotteiden sisältämien haitallisten aineiden määrät eivät saa ylittää tiettyjä raja-arvoja. Vaatimustaso on korkein I-luokassa, jonka kriteerit on asetettu pieniä lapsia ajatellen.
Maalit joilla maalaan ovat myrkyttömiä sekä raskasmetallittomia, ja ne täyttävät ÖKO-TEX Standard 100:n laatuluokituksen 1 (*selostus suomeksi tämän teksin alla). Jos vertaa yleisesti tehtaiden painokankaisiin, joiden käyttämät maalit yleensä ovat tuhdimpaa tavaraa, värini eivät juuri luontoa kuormita. Lasken värin menekin tarkasti, eikä ylimäärämaalia jää siis roskiin, tai viemäriin heitettäväksi. Ja jos jotain maalia jää vähäsen jäljelle käytän sen jämätilkkuihin joista saan vuorikankaita.
Käyttämäni kankaat ovat kierrätettyjä, ekologisia, tai ainakin mahdollismman vähän käsiteltyä puuvillaa. Viimeisin tarkoittaa sitä että kangas käy valmistuksessa läpi minimaaliset prosessit. Harmillisen monissa ekokankaissa tiedustelujeni mukaan (ei tietenkään kaikissa) ongelma on vielä että kankaan tehdasprosessi on pitkä, energiaavievä ja prosesseissa käytetään kuormittavia aineita, esim juuri valkaisut, eikä postovesiä puhdisteta riittävän hyvin. Vaikka itse kuitu onkin kasvatettu puhtaasti (jättimäisen suuri merkitys!) jatkokäsittelyssä on monesti vielä petrattavaa. Tyynyissäni käytän patjateollisuuden ylijämärouhetta, peitteissäni kierrätettyjä (pestyjä) peitteitä. Ja omat työmenetelmäni ovat puhdasta käsivoimaa.
Silti joihinkin kohteisiin tarvitaan vaativampia kankaita joita en ole vielä onnistunut löytämään ekologisina, silloin käytän ainakin vähintään valkaisematonta kangasta. Ja valitettavasti suosituinta puuvillaani, sitä jonka ryppykäsittelen, ja sitä ainoaa joka ryppyyntyy käsitelyssä, ei ole ekolaatuna vielä, mutta ko. kangas on todella raakaa ja vähän käsiteltyä, siinä näky vielä viehättävästi puuvillan siemenpalkojäämiäkin, se on niin vähän puhdistettua. Kangasta ei ole tehtaassa myöskään valkaistu, eikä kutistettu (kutistus tapahtuu ryppykäsittelyssäni), joten se on kuitenkin tavallisia kankaita ekologisempi. Mutta harras toiveeni on onnistua löytämään ryppyyntyvää ekopuuvillaa. Jokatapauksessa asiakas saa aina itse valita kankaansa ekologisuusasteen.
Etsin jatkuvasti uusia ekokankaita ympäri maailmaa (miten pulassa olisinkaan ilman nettiä) ja onneksi niitä tulee koko ajan lisää. Eilisessä postauksessani kerroin ekovaatetuskankaista, niitä on jo huomattavasti enemmän saatavilla kuin sisustukseen sopivaa laatua, suunta on siis oikea.
Nyt aion kiinnittää huomiota myös kankaiteni eettisyyteen, ja niinkuin eilen kirjoitin, koetan saada käyttämieni kankaiden valmistusprosessin tietoon alusta loppuun läpinäkyvästi. Em. on muuten äärimmäisen vaikeaa, ainoa keino tuntuu olevan juuri se että itse teettää kankaansa jossain pikkukutomossa (mikä on kiva ajatus jokatapauksessa) jonkin luotettavan asiantuntijan valvonnassa. Yleensäottaen pienyrittäjän (ehkä isompienkin?) on vaikeaa saada luotettavaa tietoa materiaalien valmistuspaikasta, ekologisuudesta, eettisyydestä, kuljetuksista yms. Uskon että tässäkin suunta on paranemaan päin.
Jos jolla sattuu olemaan vinkkejä em. ongelmiin otan isolla ilolla tietoa vastaan. Ja jos joku haluaa minulta lisää infoa, laittaa sitten vaan sähköpostia.
*Ökö-Tex standard 100 on maailman johtava ihmisekologian periaatteita noudattava tekstiilimerkintä, joka varmistaa, ettei vaate sisällä ihmisten terveydelle haitallisia kemikaaleja.
Ökö-tex standard 100 mukaisen ympäristömerkin myöntämisperusteen tärkein kriteeri on erilaisten ihmiselle ja luonnolle haitallisten aineiden pitoisuudet tuotteessa. Testein voidaan tutkia esimerkiksi tuotteen raskasmetalli-, formaldehydi-, raskasmetalli-, torjunta-aine- ja falaattipitoisuuksia.Tuotteiden sisältämien haitallisten aineiden määrät eivät saa ylittää tiettyjä raja-arvoja. Vaatimustaso on korkein I-luokassa, jonka kriteerit on asetettu pieniä lapsia ajatellen.
2 kommenttia:
Oh ja voih!
rakastan lukemista, mutta tämä teksti
oli vaikea tapaus. Luotan Sinun tietoihisi, kuitenkin asiaa pidä tärkeäna.
Ökö- jotain kuulostaa kuitenkin hyvin ei ekologiselta!
Marja, ymmärrän, mutta onpahan nyt siinä kahlattavaksi kaikille kiinnostuneille :)
Lähetä kommentti