Luin kirjan joka alkoi mukavan muhevasti ja viihdyttävästi, juuri niinkuin lauantaipäivän sohvalla pitääkin. Siinä kuvailtiin ja muisteltiin. Esiteltiin tärkeitä vanhoja ystäviä ja kohtaamisia. Paljon pohdintoja ja dialogeja. Tunnelmaa ja fiilistelyjä. Koko kirjan ajan odotin enenevässä määrin sitä kun lopulta kaikki tarinat nivoutuvat yhteen (niinhän asiaan kuuluu) ja saisin selville Syyn miksi kaikki aikaisempi oli kirjoitettu. Ja sitten kirja loppui. Puff. Tuosta vain ja ilman Syytä.
Olo oli niin hölmistynyt, käteen ei jäänytkään mitään. Pitelin tunteja jotain mukavaa sylissäni ja sitten se ihan yhen äkkiä katosi tuhkaisena pölähdyksenä tuuleen. Ärsytti. Lupauksista huolimatta minulle ei toimitettu.
Mietin että tuollaiseen konseptiin onnistuu oikealla tavalla vain sellainen kirjailija joka saa Syyn sinne rivien väliin ja parasta vielä niin että Sen tajuaa ihan yllättäen kirjan loppumetreillä. Tai että ihan ilman Syytäkin teksti on niin kiinnostavaa ja ilahduttavaa että se on Syy itsessään. Käteen jää kunnon kouralliset.
Mietin myös että ehkä siellä rivien välissä olikin jotakin nerokasta joka meni minulta ihan ohi.
Kirja oli Deirdre Maddenin kirjoitama "Molly Fox's Birthday", jos joku on sen lukenut ja löytänyt jotain mitä en löytänyt, olisin iloinen vinkistä.
Olo oli niin hölmistynyt, käteen ei jäänytkään mitään. Pitelin tunteja jotain mukavaa sylissäni ja sitten se ihan yhen äkkiä katosi tuhkaisena pölähdyksenä tuuleen. Ärsytti. Lupauksista huolimatta minulle ei toimitettu.
Mietin että tuollaiseen konseptiin onnistuu oikealla tavalla vain sellainen kirjailija joka saa Syyn sinne rivien väliin ja parasta vielä niin että Sen tajuaa ihan yllättäen kirjan loppumetreillä. Tai että ihan ilman Syytäkin teksti on niin kiinnostavaa ja ilahduttavaa että se on Syy itsessään. Käteen jää kunnon kouralliset.
Mietin myös että ehkä siellä rivien välissä olikin jotakin nerokasta joka meni minulta ihan ohi.
Kirja oli Deirdre Maddenin kirjoitama "Molly Fox's Birthday", jos joku on sen lukenut ja löytänyt jotain mitä en löytänyt, olisin iloinen vinkistä.
Anyway, tämä kaikki alkusanoiksi siihen että tämän blogin tulevien kirjoitusten Syy jää varmaan monesti lukijoilta ihan yhtä hölmistyneisiin hämäryyksiin.
2 kommenttia:
Tuosta tunteesta jonka kirja Sinussa herätti... se on minullein tuttu, toisenlaisesta yhteydestä. Olipa muinoin kaksi naapuruston kakaraa. Elettin kuin elettiin, välillä enemmän yhdessä, tiiviimmin ja väljemmin. Tultiin aikuisiksi ja jatkettiin samalla tavalla. Minä ja ystäväni. Kymmeniä vuosia myöhemmin, mitään ei ollutkaan, ei mitään. Ei ollut ystävyyttä ei mitään. Minne se meni? Mitä tapahtui? Miksi tapahtui?
Marja, sinun puff on kyllä aika lailla isompaa luokkaa kun minun lauantain kirja... Kummallista miten jotkin asiat voi vaan kadota ilmaan, isot ja tärkeetkin.
Lähetä kommentti