tiistai 6. lokakuuta 2009

Intoo piukalla

Taannoin tokaisin ohimennen Facebookissa, Rantakoski Designsin sivuilla, Marjalle "kirjoita sinä ja minä maalaan kuvat", kun pohdittiin siinä Hiirenvirna-kankaan sielunsilmille nostattamia kuvia, hiiristä ja virneistä. (Ja kun taas huomasin miten Marjan kirjoitelmat nostattaa noita kuvia). Äsken puhelimessa Marja tokaisi saaneensa kirjalle kustantajan. Ai siis mille kirjalle? "No sille minkä minä kirjoitan ja sinä kuvitat!"

Marja luki pienen aloituspätkän kirjoittamaansa tarinaa ja se oli ihana. Oikein juuri sellainen kun kunnon kuljettavan tarinan pitää olla, sellainen johon uppoaa. Jonka mukana taantuu lapseksi.

Nyt minun pitäisi jatkaa järkeviä hommia täällä työhuoneella mutta ajatukset ei malta. Päässä pyörii vaan hiirulaiset ja niiden touhujen maalaaminen. Sormia syyhyttää. Ihanaa että syliin voikin tipahtaa tällaisia innostuksen aarteita. Marja, kirjoita nopeasti!






15 kommenttia:

Maria Veikontytär kirjoitti...

Odottaminen on sitkasta elämän evästä. Maata viljelevät odottavat sadetta ja poutaa. Purjehtijat tuulta ja tyventä.

Minun eilisessä päivässäni oli outoja merkkejä jo heti aamulla, sielun ilma oli enteilevä. Iltaa kohti meno vain kiihtyi.
Saldo; pompottavaa iloa, tahmeaa surua, ja sitä ihan kamalinta pelkoa ja toivottomuudesta nousevaa toivoa.
Voisiko ilmoja yhdelle päivälle toivoa enemmän, kun kuitenkin vietin tavallisen päivän kotona, juttelin koiralleni, hän osaa huokailla lohduttavasti. Tapasin vain kanani ja kukkoni ja ne kaikki kolmetoista mekastavaa kananlasta.
Mutta sitä toivoa jäi...

Anna kirjoitti...

Niin kyllä joo, mutta kun olen malttamaton ja kärsimätön... (siksi parasta minulle onkin elää Keski-Eurooppalaisen kanssa jonka geeneissä on Keski-Eurooppalainen ajantaju ja jota saa aina odotella). Mutta ymmärrän oikein hyvin oikeesti ettei tarinaa väännetä kiireellä, minua vaan innostaa.

Hyvä että jäi toivoa :)

Unknown kirjoitti...

Mä varaan heti sellaisen kirjan itselleni!

Anna kirjoitti...

Laitan Aino sinut heti listaan :)

Riia kirjoitti...

kuulostaa mielenkiintoiselta! Sen kirjan minakin haluan! Malttamattomana jo odottelen mutta yritan malttaa :)

Anonyymi kirjoitti...

ostan sata kappaletta noita kirjoja heti!

ja käännätän ne sit noin kahdellekymmenelle kielelle.

belgaterkkuja!

Hanna

Anna kirjoitti...

Hanna, miten niin "käännätän", johan sinä voit itse kääntää ne kahdellekymmenelle kielelle!

Anna kirjoitti...

Riia, malttamattoan on joskus niin vaikee malttaa :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Luin nuo commentsit ja ihanpa tuli mieleen että pitää varmaan ruveta kirjoittamaan.

Anna kirjoitti...

NIIN Marja, kynä sauhuamaan!

Anonyymi kirjoitti...

joo, ei enää minuuttiakaan aikaa hukkaan, asiakaskuntaa on! ekaks vaikka voisin hoitaa teoksen romaniaks, sit pidettäis mainiot julkistamisbileet Bukarestissa ja perustettais sinne Annalle sivupiste. voin toimia liikkeenjohtajana.

Hanna

Anna kirjoitti...

Hanna, selvä juttu :)

Marjalle tiedoksi että Hanna tulkkaa miljoonia EU-kieliä Brysselissä, niin että kääntäjäkin on kirjalle jo.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Voi hyvä hylyky!

Että se kirja vuan puuttuu!

Kaikki päivät se pyörii ajatuksissa, Tuli mieleen että tuo Äidinkielen ihana sana MALTTAMATON taitaa olla ihan pakko sinne saada mukaan on sitä tässä pyöritelty asian tiimoilta jo sen verran.

Sinulla, Hanna jota edes tunnekkaan on ehdottomasti sija tässä synnytyksessä. Minä kuuntelen sujuvasti kaikkia kieliä, joskus kuuntelen elokuvia pelkä oudon kielen takia. Mutta suomenkieli on minulle kuin Marseljeesi ranskalaiselle... tätä linjaa voisi jatkaa loputtomiin!

Halataan kun tavataan.

Anna kirjoitti...

Voi Marja ja Hanna, te kyllä tykkäisitte toisistanne!

Hanna jaksaa kertoa ihmeellisiä asioita kielistä ja etenkin suomen kielestä, siis sellaisia asioita mitä ei muuten tietäisi. Belgialainen mies opetteli suomea, tuli vastaan tuhansia (ainakin) kysymyksiä miksi näin ja noin. En osannut koskaan vastata. Esim. miksi kivi-kiven ja rivi-rivin? Hanna osasi selittää että kivi on ns. vanha muinaissana ja ne kääntyy erilailla kuin uudet. Jos se siis mitään sinällään kielen oppimisessa auttaa... selittää erot kuitenkin.

Hanna törmää muuten aivan mystisesti kaikkialla ulkomaalaisiin joilla on kysymyksiä suomen kummallisesta kielestä. Ihan sama mihin menee.

Ja Beninissä Hanna kävi kirjoittamassa kirjoihin vielä kirjoittamatonta kieltä.

Juuri siis sellainen ihminen jonka haluaisi kirjaa kääntämään.

EI Marja mitään paineita :)

Anna kirjoitti...

vaikka ollaankin MALTTAMATTOMIA!