Palasimme Kuopiosta kotiin sunnuntaina sirkusjunalla. Tarkoitan tässä jokajouluista massahelpulia eläinvaunuissa. Upeita vaihtoehtoja on kaksi: Pendolino, jossa viimeisen vaunun neljä viimeistä penkkiriviä on tarkoitettu eläinten kanssa matkustaville (8 penkkiä, 16 tuolia), sekä Inter City jossa puolikas vaunua on eläinkäytössä (kolme settiä neljän istuimen vastakkaisia paikkoja ja kolme settiä kahden tuolin vastakkaisia paikkoja, 18 istuinta siis). Kaikki on normaalioloissa ihan hyvin, eläinlipun ostaja saa lemmikilleen viereisen istuimen, mutta jos on tungosta, eläinpaikkansa menettää, ja kaikki otukset tungetaan em. rajoitettuihin paikkoihin. Niinpä vierekkäin ärisee, sähisee, haukkuu 16-18 toisilleen tuntematonta ja stressaantunuttaa eläintä, kissat, koirat, kanit ja marsut sekaisin. Ja on muuten ahdasta. Omistaja istuu tuolilla ja pitää eläintään jalkojensa välissä tai sylissään, ja koettaa varjella pahimmalta tappelulta. Aivan järjetöntä meininkiä.
Viime jouluna kokeilimme onnistuisiko paremmin Inter Cityssä, saimme vastakkaisille paikoille viereemme afgaanin vinttikoiran. Meillä oli sähisevät ja murisevat kissat bokseissaan sylissämme ja naapurilla sylissään ärhäkäs miniponin kokoinen koira, se ei yksinkertaisesti mahtunut lattialle jalkojemme väliin. Matkaa oli meillä kaikilla viitisen tuntia. Muilla paikoilla ihan sama härdelli, takanamme rähisi neljä koiraa tungettuna vastakkaisille paikoille omistajiensa syliin. Käytävän toiselta puolen äänensä kuoroon lisäsi erityisen kiukkuinen kollikissa. Lopulta saimme riideltyä paikan eläinvaunun viereiseen loosiin. Saimme rauhan ja afgaani tilan lattialta.
Tänä vuonna matkustimme Pendolinolla, hieman parempi fiilis, muita eläimiä ei sentään samalla penkillä, mutta lämmitys oli rikki ja paahtoi täysillä, oli kamalan kuuma ja painostavan huono ilma. Muissa penkkiriveissä oli tukalampaa, vieressämme matkasi kaksi kissaa omistajiensa sylissä, heidän penkkinsä alla makasi litteänä koira ja takana jalkatilassa toinen koira. Koirat eivät tulleet toimeen keskenään ja siksi toinen joutui olemaan penkin alla koko matkan. Välillä koirat rähisivät toisilleen ja välillä kissoille. Kissat sylkivät sydämensä kyllyydestä vastaan ja lietsoivat kamalamman rähinän. Sama meininki tietenkin muissakin penkeissä. Juuri kun jonkinlainen pakotettu status quo oli saavutettu ja oli suhteellisen rauhallista, joku poistui paikaltaan ja siitä alkoi dominoefektirähinät uudelleen.
Maksamme eläimen paikasta jota ei kuitenkaan saa pitää. Säännöistä poiketaan juhlapyhinä niin että eläimiä laitetaan vierekkäin, mutta ei voi poiketa niin että eläimiä voisi sijoittaa vaikka seuraaviin riveihin, allergisille asialla ei ole merkitystä kun vaunu on kuitenkin sama. Tietoihin tulee matkustaako henkilö kissan vai koiran kanssa, mutta tätä ei voida ottaa huomioon niin ettei vierekäisille tuoleille sijoitettaisi koiraa ja kissaa. Niinpä aina uuden eläimen vaunuun tulessa joutuvat kaikki auttamaan vaihtamalla paikkoja ja sijoittamalla parhaiten yhteensopivat eläimet vierekkäin. Jokaisen aseman kohdalla alkaa kaaos.
Lähtiessä minun junani oli rikki eikä päässyt lähtemään Helsingistä, odotimme uuden vehkeen tilalle, miehen juna oli kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia myöhässä, paluujuna oli myöhässä puoli tuntia ja saimme kaupan päälle saunan. Maksoimme lipuista miltei 280e. Tänään luin Hesarista että junaliput kallistuvat entisestään vuoden alusta. Huraa.
Viime jouluna kokeilimme onnistuisiko paremmin Inter Cityssä, saimme vastakkaisille paikoille viereemme afgaanin vinttikoiran. Meillä oli sähisevät ja murisevat kissat bokseissaan sylissämme ja naapurilla sylissään ärhäkäs miniponin kokoinen koira, se ei yksinkertaisesti mahtunut lattialle jalkojemme väliin. Matkaa oli meillä kaikilla viitisen tuntia. Muilla paikoilla ihan sama härdelli, takanamme rähisi neljä koiraa tungettuna vastakkaisille paikoille omistajiensa syliin. Käytävän toiselta puolen äänensä kuoroon lisäsi erityisen kiukkuinen kollikissa. Lopulta saimme riideltyä paikan eläinvaunun viereiseen loosiin. Saimme rauhan ja afgaani tilan lattialta.
Tänä vuonna matkustimme Pendolinolla, hieman parempi fiilis, muita eläimiä ei sentään samalla penkillä, mutta lämmitys oli rikki ja paahtoi täysillä, oli kamalan kuuma ja painostavan huono ilma. Muissa penkkiriveissä oli tukalampaa, vieressämme matkasi kaksi kissaa omistajiensa sylissä, heidän penkkinsä alla makasi litteänä koira ja takana jalkatilassa toinen koira. Koirat eivät tulleet toimeen keskenään ja siksi toinen joutui olemaan penkin alla koko matkan. Välillä koirat rähisivät toisilleen ja välillä kissoille. Kissat sylkivät sydämensä kyllyydestä vastaan ja lietsoivat kamalamman rähinän. Sama meininki tietenkin muissakin penkeissä. Juuri kun jonkinlainen pakotettu status quo oli saavutettu ja oli suhteellisen rauhallista, joku poistui paikaltaan ja siitä alkoi dominoefektirähinät uudelleen.
Maksamme eläimen paikasta jota ei kuitenkaan saa pitää. Säännöistä poiketaan juhlapyhinä niin että eläimiä laitetaan vierekkäin, mutta ei voi poiketa niin että eläimiä voisi sijoittaa vaikka seuraaviin riveihin, allergisille asialla ei ole merkitystä kun vaunu on kuitenkin sama. Tietoihin tulee matkustaako henkilö kissan vai koiran kanssa, mutta tätä ei voida ottaa huomioon niin ettei vierekäisille tuoleille sijoitettaisi koiraa ja kissaa. Niinpä aina uuden eläimen vaunuun tulessa joutuvat kaikki auttamaan vaihtamalla paikkoja ja sijoittamalla parhaiten yhteensopivat eläimet vierekkäin. Jokaisen aseman kohdalla alkaa kaaos.
Lähtiessä minun junani oli rikki eikä päässyt lähtemään Helsingistä, odotimme uuden vehkeen tilalle, miehen juna oli kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia myöhässä, paluujuna oli myöhässä puoli tuntia ja saimme kaupan päälle saunan. Maksoimme lipuista miltei 280e. Tänään luin Hesarista että junaliput kallistuvat entisestään vuoden alusta. Huraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti