Joulusauna

Voi että joulu on mukavaa aikaa, mietin mistä hiipii se joulurauha mieleen, onko sitä ilmassa, onko se lapsena opittu ja kulttuurissa, vai ihan geeneissä ja selkärangassa? Jostain se vaan tulee ihanasti ihan itsestään, on hyvä ja rento olo. Ollaan katseltu tallennettuja luontodokumentejä, luettu kirjoja, käyty koiran kanssa yökävelyillä ennen nukkumaan menoa ja kiirehditty paksujen täkkien alle lämmittelemään. Sukulaisten kanssa vietetty jouluatto oli hauska kuten aina. Välillä mieleen hiipii työasioita, mutta nekin vain nykäisevät nopeasti ohimennessään, ja odottelevat ihan käskemättä tammikuuta. Ruokaa on tehty taas armeijalle, ja syöty joka aterialla liikaa (ikävä kyllä, mutta hauska sentään). Mietittiin että että ainoa mitä tapahtuu toistuvasti on syöminen ja astioiden korjaaminen pöydästä. Perusjoulumeininki siis.

Tulimme juuri joulusaunasta, belgialainen mies kävi elämänsä ensimmäisellä lumiuinnilla, minä kuvasin ikkunasta mutta hihitin niin kovasti että ikkuna huurtui ja kuvista tuli hämyiset.

Mainitsinko jo että maksapaté tuli tällä kertaa perille asti?