Karu maailma nuorilla

Onneksi en ole enää yläasteelainen. Mietin asiaa satunnaisesti erilaisista syistä. Nyt mietin sitä hartaudella luettuani Hesarista ysiluokkalaisten laatiman listan asioista, joita ei saa tehdä/olla ettei joudu kiusatuksi. Live-elämä ei varmasti ole ihan näin karua, mutta totuuden siemeniä jutussa varmaan on.

Vaatteet eivät saa olla vanhaa, halpaa, eikä lapsellista, eivät saa ilmentää mitään mielipidettä, tai valtavirrasta poikkevaa musiikkisuuntausta. Tiettyjen tyyppien (skeittarit, fruittarit, räppärit) pitää käyttää tiettyjen brändien merkkivaatteita. Gant-merkkiset vaatteet ovat kammotus, koska niissä voi saada homoleiman. Musiikki jota kuunnellaan täytyy löytyä Top-10 listalta.

Väärät harrasteet saattavat epäsuosioon, kuten partio, tietokonepelit, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, World of Warcraft -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit, fantasiakirjallisuuden lukeminen, irlantilaistanssi.

Siis mitä ihmettä, mitä vikaa on juuri jousiammunnassa? Miten Irlantilaistanssi on päässyt listalle, harrastetaanko sitä todellakin Suomessa enemmältikin? Ylipäätään käsittämättömän vanhanaikaisia sukupuoliuokittelevia ajatuksia. Ja mikä on muuten bofferikerho...?

Nämä aatteet pannattiin: yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot, vanhoillislestadiolaisuus ja se, että hyväksyy homojen oikeudet. Eräs ysiluokkalainen tarkentaa vielä: "Ei saa esimerkiksi pitää lukemisesta ja fantasiasta. Ei saa olla liikaa mitään mieltä".

Aih! Ei saa pitää lukemisesta, eikä olla liikaa mitään mieltä, kuulostaa niin pelottavalta (ajatukset liukuivat pakosta Kiinan kulttuurivallankumoukseen). Nuori ei saa poiketa millään tavalla mistään mikä on keskivertonuorta, ei ajatella itse, omata aatteita, tai uskoa mihinkään. Mistä ihmeestä kumpuaa homojen systemaattinen homojen kammoksunta? Jotenkin olin ajatellut että homonuorten elämä olisi nykyaikana helpompaa kuin ennen.

Toki suvaitsevaisuus ja empattisuus kasvavat iän myötä, ymmärrän sen. Ymmärrän myös laumautumisen teini-/murkkuiässä. Mutta niin tukahduttavalta kuulostaa että ihan henkeä ahdistaa. En muista että luokittelu olisi ollut näin julmaa omassa nuoruudessani. Tarvitaanko sääntöjä että pärjää, että tietää kenestä tulee pitää ja kenestä ei? Eikö sitä enää osata muuten tunnistaa? Miten tämä kuulostaa niin amerikkalaiselta?

Ensi yön painajainen on takulla nuorennus takaisin yläasteelle. Nykyaikana. Hyrrrr.