Käynnissä haastavan hauska kiireviikko, mukavia tilauksia jonottaa. Ohjelmassa on kaksi punaista silkkihuivia ihanan paksusta luksussilkistä (oikein odotan että pääsen maalaamaan ne), Glamoureita (neljä patalappua, Humphrey-pannumyssy ja kaksi Lauren-meikkilaukkua), kaksi jättikokoista Humphrey-pyyhettä, superhauska 3,7 metrinen pinkki Sitrus-liina (oikein kunnon hotpink, hedelmissä purppuraa, voimakasta sinistä, oranssia, ah!) ja lisäksi kiinnostavia vaatetuskangaskokeiluja. Jossakin välissä pitäisi hoitaa joulumarkkinoita ja sopia tapaamisia. Arvatkaa vaan kuka hölkkää päässäni?
Sunnuntaina kävimme simpukkavieraiden kanssa kirppiskierroksella. Viimeiseksi tie vei Vallilan Valtteriin. Pahaa aavistamatta astuin ovesta sisään melkoiseen hellholeen (en ollut ennen paikassa käynyt). Hallin ilma oli kuumaa, sakeaa, kosteaa ja tunkkaista, ihmisiä oli niin paljon että väki kuljetti massana. Onnekseni pääsin linkoutumaan sivuovesta ulos. Rauhassa en saanut kuitenkaan odotella, minulle yritettiin kaupata yhtä sun toista mikätintä. Uutterin kaupparatsu oli venäläinen mies joka yritti myydä kiikareita. Hän esitteli niitä tarkoin ja huolella, varsin hämärästi lähikontaktissa, hinta oli 300 euroa. Sanoin etten tarvitse kiikareita ja hinta laski 280 euroon. Seuraavan 15 minuutin aikana kiikarit pyörivät miehen käsissä, hyviä puolia esiteltiin sitkeästi uudelleen ja uudelleen, suojaläppiä läpsäyteltiin auki ja kiinni, hinta laski laskemistaan. Lopulta se oli enää 20 euroa. Olisin varmaan sillä hinnalla ostanut jos en olisi ollut jo niin tuhannen päreinä.
Ihan näin en ajatellut hoitaa joulumarkkinointiani.
Yritän välttää myös tällaista taktiikkaa
Sunnuntaina kävimme simpukkavieraiden kanssa kirppiskierroksella. Viimeiseksi tie vei Vallilan Valtteriin. Pahaa aavistamatta astuin ovesta sisään melkoiseen hellholeen (en ollut ennen paikassa käynyt). Hallin ilma oli kuumaa, sakeaa, kosteaa ja tunkkaista, ihmisiä oli niin paljon että väki kuljetti massana. Onnekseni pääsin linkoutumaan sivuovesta ulos. Rauhassa en saanut kuitenkaan odotella, minulle yritettiin kaupata yhtä sun toista mikätintä. Uutterin kaupparatsu oli venäläinen mies joka yritti myydä kiikareita. Hän esitteli niitä tarkoin ja huolella, varsin hämärästi lähikontaktissa, hinta oli 300 euroa. Sanoin etten tarvitse kiikareita ja hinta laski 280 euroon. Seuraavan 15 minuutin aikana kiikarit pyörivät miehen käsissä, hyviä puolia esiteltiin sitkeästi uudelleen ja uudelleen, suojaläppiä läpsäyteltiin auki ja kiinni, hinta laski laskemistaan. Lopulta se oli enää 20 euroa. Olisin varmaan sillä hinnalla ostanut jos en olisi ollut jo niin tuhannen päreinä.
Ihan näin en ajatellut hoitaa joulumarkkinointiani.
Yritän välttää myös tällaista taktiikkaa
3 kommenttia:
Huh, taitaa siellä Stadissa olla jo kuin Marokossa. Olisin ostanut mummille tuliaisiksi kelsirukkaset. Katukauppiaalla ei ollut kuin 2 vasemman käden rukkasta. En huolinut, mummin valitettavan parillisen kädetyksen takia, vaikka kauppias roikkui perässä pitkään ja hintakin tippui.
Et kysynyt oisko sillä ollut toista samanlaista paria, hyvällä tuurilla just ne toisen käden rukkaset?
Ei tarvinnut kysyä, kun heti aluks kaveri kertoi, että ne olivat ainoat ja siksi oikeastaan erityisen arvokkaat. Sehän on sama vaikka kintaat olisivat saman käden kapineet, mutta rukkaset ei mukkauvu. Hansikaat vielä hankalammat
Lähetä kommentti