Olemme lähdössä serkun häihin. On kiire, tietenkin. Samaan aikaan silitellään, kuivataan hiuksia, etsitään tavaraa, kirjoitellaan kortteja, tsekataan bussiaikatauluja, etsitään ehjiä sukkahousuja, jne. Mies Belgiasta istuu kaikessa rauhassa aamupalapöydässä härdellin keskellä, vitsailee Mamán kanssa (joka ei kuule, tai ehdi kuunnella), suihkussa käymättä, vaatteet katsomatta.
Jostain syystä aina kun minulla on kiire, alkaa päässäni soimaan kiihtyvää vauhtia Pelle Hermannin tunnari. Siis aina ja päättymättä. Niin ärsyttävää. Ei voi pysäyttää vaikka yrittää.
Jostain syystä aina kun minulla on kiire, alkaa päässäni soimaan kiihtyvää vauhtia Pelle Hermannin tunnari. Siis aina ja päättymättä. Niin ärsyttävää. Ei voi pysäyttää vaikka yrittää.
Näihin tunnelmiin täältä.
Edit. Reiluuden nimessä on kerrottava että belgialainen mies oli valmiina lähtöön kun minä vasta väsäsin hiuksiani ylös. Häneltä jää väliin kaikki se kouhkaaminen ja juoksentelu. Tehokkaasti käytettyä rutiininomaista aikaa. Näin se lopulta yleensä käy.
2 kommenttia:
onneton menin klikkaamaan.
nyt se soi täälläkin.
Ois pitänyt varottaa, P.H Mind rape on todella tarttuva. Sorry :)
Lähetä kommentti