tiistai 27. syyskuuta 2011

Ylenpalttisia unia

Kesällä eräs sukulainen kertoi nähneensä taas ruokaunen. Hän oli suurissa pidoissa jossa herkkuja tarjoiltiin pitkistä notkuvista pöydistä, toinen toistaan parempia ihanuuksia ja juuri unennäkijän lempiparhauksia. Hän oli lastannut lautasensa täyteen kaalikääryleitä ja surrut jo siinä ettei jaksa edes maistaa kaikkia kutsuvia makuja. Siinä sitten syödessään hän huomasi että voi ihanuuksien ihanuus, maha ei täyty lainkaan, että voi hakea toisenkin lautasellisen kaalikääryleitä ja lisäksi kaikkia muitakin pitopöydän herkkuja. Herkutella pitkään ja ihanasti. Voi sitä onnen tunnetta.

Minusta ihana uni, jotenkin niin runsas ja ylenpalttinen. Ei voi olla asiat huonosti kun tällaisia unia näkee, ei.

Minä näen usein musiikkiunia. Herään kun joku biisi soi päässä ja sitten en hereillä pääse eroon kappaleesta pitkiin aikoihin. Joskus musiikki soi täysillä ja kun herään se katkeaa yhenäkkisesti ja jättää jälkeensä kohisevan hiljaisuuden, aivan kuin joku yllättäen kääntäisi strereot nollaan. Sellainen hiljaisuuttakin hiljaisempi hetki. Unessa en tee mitään, kuuntelen vain pauhaavaa musiikkia. Joka kerta harmittaa kun kappale jäi kesken.

Kaksi muuta parhausteemaa toistuu, toinen sellainen että rullaluistelen jossakin paikassa (yleensä eri paikat, mutta aina jotenkin kauniit ja valoisat), suorastaan liitelen, keveästi, keveästi, keveästi ja nopeasti. Liu'un huikaisevalla ilolla, maisemat vaihtuvat ja olen onnellinen. Toisessa olen kuin delfiini, sukeltelen ja suikin hopeisen turkooseissa vesissä liukkaan keveästi, en tarvitse välttämättä happea, hengitysasia ei edes käy mielessä, kunhan sukeltelen ja kiidän riemukkaasti vedenalaisissa maailmoissa.

Tunnen aina saaneeni lahjan kun herään noista unista. Aamu alkaa upeasti.

Voisipa unia tilata iltaisin että saisi aina tuollaisia.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Krafti

Istun tänään oikeissä töissä. Liityin osakkaaksi kädentaitoliike Kraftiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä että olen kerran viikossa puotityttönä, tapaan asiakkaita ja rupattelen. Olen onnesta lääpälläni. Välillä alkoi jo tuntua (erityisesti kiireaikoina) että sosiaalinen elämäni keskittyi esimmäkseen bussimatkoihin työhuoneelle ja pois. Illalla Kauhea Puheripuli vasten belgialaisen miehen naamaa. Osakkuusdiiliin kuuluu yhden työpäivän lisäksi yksi hylly jonne majoitin Glamoureita. Niitä ei olekaan muualla myynnissä, ainoastaan Kraftissa ja netissä. Kivasti kotiutuivat he.

Krafti majailee Bockin talossa Senaatintorin reunalla. Olen rakastunut vanhan talon leveisiin lattialankkuihin, järeisiin koristeellisiin ovenpieliin, korkeisiin maalauksin koristeltuihin kattoihin. Kauniita historiasta henkiviä ornamenteja, osaksi entisöityjä mutta onneksi ei kokonaan. Uusien maalausten alta pilkottaa kauniisti vanhoja osia.

Talosta löytyy useita kädentaitoliikkeitä, palasia Kiseleffin talon kaupoista. Itselleni Kiseleff oli vähän kauhistus, tavaraa oli niin paljon että silmät meni sekaisin, väripomitusta, pursuilevia hyllyjä, ahtautta, liikaa kerralla. Bockin talossa tältä on tietoisesti vältytty, tilaa on kulkea hyllyjen välissä ja muutenkin tuotteita on paljon vähemmäån, riittävästi, juuri sopivasti. Tunnelma on lämpöinen ja mukava, olen tutustunut muutamien naapurikauppojen osakkaisiin ja on ollut ihana rupatella kollegojen kanssa joiden sormien välistä valuu jotain aivan muuta kuin omat tekniikkani. Kiva on myös ollut jutella ulkomaalaisten turistien kanssa joita on käynyt maailman ympäri. Niin ja kukkaronikin on jo keventynyt, paljon ihanuuksia ja houkutuksia.


Glamourit kotiutuivat


Palasia Kraftia

Lattian leveät lankut


Kaunista kattoa





Ovenkarmit ja ikkunat


Ja paksut kiviseinät. Näkymä naapurin Jonk-liikkeeseen

Krafti on auki arkisin 10-18 ja lauantaisin 10-16. Joulun alla, ja Silakkamarkkinoiden aikaan, auki myös sunnuntaisi. Ystävämyyntikin on tulossa ja Ravintolapäivän tempaus. Näistä ja muista hauskuutuksista löytyy infoa Bockin talon Facebook-sivuilla. Kerron lähemmin täällä itsekin. Tervetuloa tutustumaan!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Iltalehti

Iltalehti listasi Habitaren 40 uutta ja parasta (14.9.2011). Listalle pääsi mukavasti Rantakoski Designsin käsinmaalattu kangas. Kuvatekstissä: Kangas voi olla myös taideteos. Rantakoski Designsin kankaat useilla eri värisävyillä jolloin kankaan pohjaksi muodostuu mnonikerrokseinen ja lämminsävyinen väripinta.


Viesti-sarjan Kaipuu-kangas

perjantai 23. syyskuuta 2011

Lisää herkkuja

Habitaresta muutakin hauskaa. Löysin muunmuassa ihania naapureita. Kissakansan Päivin ja Sirinä Designin Ritun. Molemmat piristivät rankkoja messupäiviä ja molempien tuotteet omilla tavoillaan niin hurmaavia. Kissakansan pehmoiset sopivan ihanasti värikkäät tyynyt ja Sirinän puuvilla-nokkoskankaat kauniine printteineen. Lisäksi Kupintekijän mukit pääsivät oitis kotiimme.


Mukit näyttävät raskaille mutta ovatkin yllättäen ohuen ohutta keramiikkaa, kevyttä ja kaunista, värit harmaata, ruskeaa ja yllättävää ihanaa pikkulinnunmunan sinistä.


Itse ilahdutin ihmisiä olemalla elävä malli Pörrö Sahlbergin koruille. Päälläni oli eri päivinä erivärisiä pellavamekkoja ja pitkät näyttävät korut kruunasivat asun (ja pysäyttivät vierailijoita tuon tuosta). Pienemmät koristeet olisivat olleet ihan turhat. Litteät yksittäiskappaleina tehdyt helmet olivat ihanan tuntuiset hypisteltäessä, huomasin että soljutin niitä usein sormieni välissä, terapeuttista kaunista.

Laitoin nämä helmet kahdelle kerrokselle, värit vaihtuvat sateenkaarena liukuen.


Jokaisessa helmessä erilainen hieno kuviosysteemi, harmi ettei kuvassa toistu taaskaan kirkkaat lämpöiset värit niin ihanasti kuin livenä.

Päätin ottaa osaa Pörrön korumassakursseille, tehdä itselleni omat pitkät helmet. Pörrö on työhuonenaapurini ja sen verran kutsuvia naurunpurskahduksia kuuluu kurssilaisista seinän takaa että sinnehän on pakko mennä mukaan. Tulkaa tekin, kurssilista löytyy täältä, kaikkea erilaista kivaa ja kiehtovaa tiedossa. Joe et ole ennen kokeillut massailua peruskurssikin löytyy listasta. Samalla olette tervetulleet pistäytymään minunkin puolellani, keitän kahvit!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Herkkuja Habitaresta

Habitaressa oli kivaa ja kiireistä. Nyt koetan saada univelat pikkuhiljaa maksettua ja järjen jostain takaisin pääkoppaan. Siinä saattaa tovi vierähtää. Ainakin tuossa järkiosiossa.

Sunnuntaina sain tuuraajan osastolleni ja pääsin pikaiselle kierrokselle, toin teille eteeniosuneista ilahduttavimmat (ei paremmuusjärjestyksessä):


1. Finabadkarin glamourit kylpyammeet.


Kuvat Finabadkar

Visioin itseni heti Sofia Lorenina suuren pyöreän luonnonsienen kanssa käsivarsiani saippuoimaan, pyyhe päässä, kylpyvaahdon ympäröimänä. Ammeita saa myös mustana ja turkoosina ja punaisina, uljaita leijonankäpäliä löytyy kolmea sorttia. Tällaisen haluan ehdottomasti tulevaisuuden kylpyhuoneeseen.



2. Suomalainen Woodism joka tekee huonekaluja ihanasti ja rouheasti puusta. Parasta se että puu on todella läsnä näissä esineissä. Sivukorvalla kuulin että heiltä saa myös mittatilaustyöt. Minulla on haave saada kahvipöytä vierekkäisistä suurista pystyssä seisovista pölkyistä, täältä sen saisi!



Kuvat Woodism




3. Kauniita puu-lasi valaisimia löysin pikkuruiselta Puuni-yritykseltä Kuopiosta. Muotokieli on niin yksinkertainen ja rauhallinen, puunsyyt näkyvät kauniisti. Kuvat löytyy suurena ylläolevasta linkistä.






4. Seuraava ihanuus löytyi taideosastolta. Itseasiassa Nocturne-maalaus pysäytti kuin seinään ja hetken sitä katseltuani kyynellyin. Tunnelma oli niin voimakas, kutsuva ja tyyni. Maalaus on Elena Schuvaloff-Maijalan maalaama ja löytyy livenä Galerie Oljemarkista. Jos liikutte Eteläisellä Hesperiankadulla poiketkaa katsomaan sillä kuva ei tee laisinkaan oikeutta maalaukselle. Oikeasti koivun rungot ovat voimakkaan vaaleat, pullollaan tekstuuria ja sävyjä, tausta syviä erilaisia harmaita, sinisiä ja vihretäviä. Saaret utuisia. Järvi tyyni. Kaislat ja koivut syksyisen viileitä. Siitä huolimatta maalaus on kummallisesti lämmin. Kuvasta ei käy myöskään ilmi että maalikerroksen alla on jotain paksua ja tekstuurillista, kiinnostavaa. Harvinainen maalauskokemus joka kuvassa näyttää miltei tavaomaiselta ja romanttiselta. Livenä voimakas ja uusi.


5. Toinen maalauskokemus riemastutti. Se oli niin absurdi. Superrealisti Jorge Villalban huolella ja ajalla maalaama Daefalus ja Ikaros. Maalaukset ovat valtavia ja hauskoja. Tulin hyvälle mielelle kertakaikkiaan. En itseasiassa tajunnut että Ikaros oli osa teosta, olin niin Daefaluksen lumoissa. Livenä taustat olivat todella tummat ja valossa loistavat hahmot hehkuivat elämää. Kuvat ovat esillä saksalaisessa Heitschin galleriassa josta allaoleva kuvakin on peräisin.




6. Toinen taiteilija ylläolevasta galleriasta. Andrea Bender. Hall of Mirrors oli suuri ja kimaltavan keltainen, syvyysvaikutelma huikea koska etuosan kristallikruunu oli hyvin paksulti maalattu ja salin takaosa kevyesti ja ohuelti. Kaiken vangitsi erityisen pahatuulinen lapsi etualalla. Tyrskähdin kun maalaus osui eteen. Kontrasti koreasta kimalteisesta salista jonka keskellä äkäinen vauva lumosi.





Habitarsen Trash Design osasto oli kuulemma hieno, en sattunut siihen kierroksellani törmäämään eikä aikaa ollut uudelle kierrokselle. Artikkeleja osastosta mm. täällä ja täällä. Kerrottiin että sohva jonka yksi istuinosa oli korvattu ruokapöydän tuolilla niin että tuoli oli mukavasti sohvan käsinojan kainalossa oli ihanista paras.


Edit! Unohdin yhden herkun, turkulaisen Terraviivan ja heidän käsintehdyt kaakelilaattansa. Kuvia en saanut tänne mutta linkistä pääsee niitä katselemaan. Ihania värejä ja pintoja. Teki saman tien mieli remontoimaan.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Habitare

Facebookissa on uusi toiminto joka tuo sivun laidalle oman päivityksen kahden vuoden takaa. Pari päivää sitten se kertoi minun pohtineen miksi ihmeessä kaikki pitää tehdä niin hirveällä viimetipan yötämyöten kiiretöillä ja että oppiiko koskaan tekemään toisin.

Voin täten nyt tässä paikassa kertoa etten ole ainakaan vielä oppinut sen suhteen yhtään mitään. En niin yhtikäs mitään. Kaksi vuotta sitten valmistautuin Habitareen ja sama hölmö meininki on tälläkin kertaa. Alan töihin aivan liian myöhään, arvioin aikataulut ruhtinaallisesti metsään ja teen sitten töitä ympäri kellon ja pidemmälle. Stressitasot on taulukoiden ulkopuolelta ja yöunet minimaalisia. Viisasta on sitten edustaa messuilla kahden viikon univelat silmäpusseissa ja aivot hitaalla.

Eränä aamuna viime viikolla istuin bussipysäkillä, tuntui että nukahdan siihen paikkaan ja etten välitä vaikka nukahtaisinkin, istuisin siinä sikeässä koko päivän syyskylmään lasiin nojaten. Toisin sanoen istuin sinä säälimässä itseäni. Yllättäen pysäkin takaisesta metsästä pyyhälsi sotilaspoika. Pysähtyi tien toisella puolen ja huusi jotain jollekin Virtaselle. Vastauksen saatuaan näytti jonkinsortin käsimerkin ja sen jälkeen metsästä hölkkäsi nelisenkymmentä solttua. Olin ällikällälyöty. En ollut kuullut mitään vaikka sellainen lauma oli metsikössä kävellyt, ihan selkäni takana. Mietin mitähn muuta ylipäätänsä missaankaan kun käperryn napaani, tai kun olen liian väsynyt. Messuedustaminen alkoi epäilyttää. Heräsin tyystin.

Katselin hikisiä ja punaisia poikasia raahustamassa lopen uupuneena enkä säälinyt itseäni enää ollekaan. En todella. Olisin halunnut lohduttaa väsyneitä, tietenkin ruoalla. Taskussani oli nyöjääntynyt salmiakkirasia, en kehdannut tarjota, mutta mieli teki. Minun väsymykset ovat sentään jokseenkin valintakysymyksiä.

En tarjoa taskuliiskautuneita salmiakkeja teillekään jotka sattuvat Habitareen paikalle, mutta iloisen hymyn saatte. Minut löytää Sisustamisen pientavaroista, valohallista 5. ja paikalta 5b9., Teollisuustaiteen liitto Ornamon yhteisosastolta, Puistobulevardin päästä.

Habitare on auki yleisölle ensi viikon torstaina 14-19, perjantaina 10-19, lauantaina ja sunnuntaina 10-17. Ammatilaisille jo keskiviikkona 10-20 ja torstaina jo 10-14.

Tulkaa käymään!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

A Big plate of blueberrypancakes

Sunnuntaiaamut, ah sunnutaiaamut. Suloisia, laiskoja, aina lämpimiä, itseensäkäpertyviä ja nautinnollisia. Ei ole lähtöjä kylään, tai kaupungille, ei pakollisia askareita, ei mitään ikävää. Sen sijaan hidasta heräämistä, löhöilyä ja kyllä, ihana herkutteluaamiainen.

Tein pitkästä aikaa sunnuntaiaamupalalle mustikkapannukakkuja. Ajatus tuli mieleeni Pulp Fiction elokuvasta jota jostain syystä mietin hitaan heräämisen aikana (silloin kun on nukkunut tarpeeksi mutta ei raaski vielä lähteä vällyjen alta). Pohdin että pitäisi taas pitkästä aikaa katsoa elokuva, ikisuosikkini. Ainoa elokuva jota jaksan katsoa uudelleen ja uudelleen.

Mustikkapannukakut, jenkkityyliin, paksut kuohkeat sellaiset, ovat ihania. Kuunelkaa tarkasti; I-ha-ni-a! Kokeilkaa joku laiska sunnuntaiaamu, esimerkiksi sellaisena tulevana syysmyrskyisenä, nautiskelkaa sateen hakatessa ikkunaan, herkutelkaa hitaasti ja ilolla. Ohjeesta tulee juuri sopiva ähky kahdelle.

Mustikkapanukakut:

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl soodaa
3 dl maitoa
1 muna
3 rkl öljyä
Ripaus suolaa
Jäisiä mustikoita

Paistamiseen voita tai ainakin Oivariinia

Tarjoiluun ehdottomasti vaahterasiirappia. Muistakaa varautua ajoissa, ilman vaahterasiirappia kokemus on vajaa. Niin vajaa että jos unohtui suosittelisin reissua kiskalle, vaikka onkin sunnuntaiaamu.

  1. Sekoita kaikki aineksen keskenään pallovispilällä.
  2. Paista kuunmassa pannussa seuraavalla tavalla: voita tirisemään kuumalle pannulle, hulauta keskelle pannua soppakauhallinen taikinaa, sen pitäisi levitä n. 10 cm leveäksi pannukakuksi. Ripottele heti päälle jäisiä mustikoita haluamasi määrä. Mustikoita pitää olla kunnolla jotta niistä saadaan se ihana hillomainen täyte, liika määrä taas hajoittaa pannukakun. Joten kokeile (arvioisin mustikoita n. 1cm päähän toisistaan). Paista sitten molemmilta puolelta kauniin kullanruskeiksi.
  3. Tarjoile vaahterasiirapin kera, kyytipoikana vahvaa kuumaa kahvia.
  4. Huokaile onnesta ja varaudu taistelemaan viimeisestä pannarista.

Ahneelle kävi vanhanaikaiset, vasta viimeisen pannukakun kohdalla muistin kuvaamisen...





Pulp Fiction-faneille, että muistatte sitten lisätä aamiaiseenne paistetut munat, 5 makkaraa, pitkän appelsiinimehun, kupin mustaa kahvia, jälkiruoaksi slaissi mustikkapiirakkaa jonka päällä ohut pala sulatejuustoa. Röyh.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

Kekkosen syntymäpäivän kunniaksi tarjoan teille pienen sneak peekin syksyn uudesta Suurmiehet-sarjasta. Rakkaat ystävät ja kylänmiehet, saanko esitellä teille Kekkos-pyyhkeen!



Lisää Kekkosta ja muita suuria joudutte odottamaan Habitare-messuihin saakka. Ne ovat 14.-18.9. Tervetuloa!

Tsemppauspulasta lisää

Edellinen kirjoitukseni nostikin sitten runsain mitoin keskustelua erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja blogeissa. Sitä käytiin lukemassa miltei miltei 500 kertaa. Kiinnostavinta tässä on että vaikka kirjoitin blogausta ns. asiakkaille, herätti se juttua kädentaitajien keskuudessa. Aihe tuntui olevan monille tuttu ja kipeä. Että sanoista tekoihin oli jänyt monesti vaisuksi ja yrittäjä koki jääneensä yksin. Onneksi on kuitenkin kollegaverkostoja joissa keskustella.

Olen edelleen sitä mieltä ettei monille ihmisille tule mieleen ajatella asiaa, tai heillä ei ole tietoa miniyrittäjän arjesta. Siksi aiheesta blogasinkin. Ja että auttaakseen ystävää ei tarvitse "sitten aina olla ostamassa siltä", eikä "ostaa kamalan paljon ja kalliilla". Jokaisella yrittäjällä on pakkarissaan kakkoslaatua, tai edellisen malliston priimaa muutama kappale varastossaan, niitä voi aina kysellä jos kukkarossa piileskelee matti. Pienistäkin ostoksista kertyy vuokrarahaa. En tiedä pelätäänkö että ystävä on muuttunut kynnet ojossa vaanivaksi rahanahneeksi riistäjäksi jonka putiikkiin ei uskalla mennä koska on pakko jotain ostaa. Näin ei varmasti ole, on aina ihana jos ystävä piipahtaa käymään ja katsomaan mitä olet tehnyt. Aina. Mikä tahansa putiikki- tai messupäivä piristyy oitis kun näkee joukossa ystävän, uskokaa pois. Tsemppaus maistuu paljon paremmalta kuin yksinään juotu väljähtynyt termoskahvi.