maanantai 12. lokakuuta 2009

Kahtiajakautunut persoonallisuus?

Tämän blogin ensimmäinen viikko on pistänyt mietimään habituksia. Linkitän blogin yhteen yritykseni kanssa, siinä mielessä ajateltuna kaikki mitä täällä kirjoitan on yritykseni markkinointiviestintää. Ja markkinointiviestinnän pitäisi tietysti vetää yhtä uskottavaa ja järjestelmällistä linjaa.

Kuitenkin kirjoitan blogia ns. yksityishenkilönä. Asioista jotka sillä hetkellä ovat mielessäni, mitään sen enemmän suunnittelematta, linjoja vetämättä. Koska olen tehnyt yritykseni tuotteita jo kovin pitkään, ja maalaamisesta on tullut tiivis osa minua, en oikein osaa erottaa itseäni, työtäni ja yritystäni. En tässä blogissakaan. Enkä ole varma että niin pitäisikään. Menenkö tässä metsään?

Mies Belgiasta pitää minua tässä asiassa ihan pimahtaneena, hänen mielestään kukaan ei enää esimerkiksi uusi ravintolansa ilmettä kankaillani kun "kirjoitan blogissani pikkueläimistä" (mies näki pesukarhukuvan kirjoituksessani joka ei koskenut eläimiä). Uskottavuus on mennyt, minusta on tullut höperö kerrospukeutuva käsityöläinen. Onko näin?

Itsellänikin on hieman skitsofreeninen olo. En ole kova businessnainen, mutta pystyn kuitenkin kovaan businekseen. Saan nopeassa ajassa luotettavasti tehtyä, ja toimitettua, vaikka kokonaisen ravintolan verhot ja liinat. Mutta uskaltaako ravintoloitsija, jos hän on ensikertaa asiakkaanani, luottaa toimitukseeni jos habitukseni ei ole johdonmukaisesti tiukan uranaisen? Pitäisikö minun erityisesti pyrkiä antamaan itsestäni tietynlainen kuva, joka ei kuitenkaan vastaa täysin todellisuutta, vain luodakseni uskottavuutta? (Näin businessmaailmassa varmasti toimitaan). Mikä sitten on uskottava imago; stereotypia jakkupukunaisesta, viileästä käytöksestä, ulkoaopetellusta myyntipuheesta?

Itse ajattelen että olen taiteilija, minun persoonallani on merkitys työssäni ja myös sitä kautta markkinoinnissakin. Myyn taidettani myös persoonallani, siis ihan sillä omallani, en markkinointia varten kehitetyllä. En osaisi muuten, en pystyisi muuhun, enkä oikein haluakaan. Kankaani ovat värikkäitä ja muhevia, tauluni suurikokoisia ja ehkä äänekkäitäkin, materiaalit pehmeitä, sileitä, ryppyisiä, paksuja, ohuita, keveitä, raskaita, upottavia. Saanen olla samaa itsekin? Ei se tarkoita sitä että sähläisin toimituspuolella.

Kahlatessani aikanaan läpi lukuisia yritys-/markkinointiopuksia, totesin että kaikissa opetettiin ja idolisoitiin ns. amerikkalaista markkinointimallia, aggressiivista ja hyvin ulkoaopeteltua, tiettyjen yrittäjyysominaisuuksien hallintaa. Itse en kuitenkaan usko että luovien alojen yritysten tulee mulahtaa juuri täsmälleen tuohon malliin. Haluan ajatella että meidän on löydettävä oma lämmin keinomme tuoda juuri se oma jälki esille, omana itsenä ja olla silti uskottava.

Vai mitä?



Edit. Sain juuri tiedon että pääsin esittelemään yritykseni toimintaa ja tuotteita Eduskuntaan Naisyrittäjyyspäivänä 22.10.2009. Mukaan pääsi vain 9 kaikista hakijoista. Jossain uskotaan uskottavuuteeni ;)

12 kommenttia:

Minna kirjoitti...

keskustelu meiltä:

- elli pääs eduskuntaan esittelemään kankaitaan.
- kenelle se siellä esttelee?
- no niille... eduskuntalaisille?
- ai meneekö se elinkeinoministeri mauri pekkarisen luo?
- hah, ai onko se mauri niinku itse ukkoylijumala eduskunnassa?

että näin. meillä oli hauskaa sinun ja maurin tiimoilta. kiitos ja anteeks.

Marja kirjoitti...

Anna, piin kovuutta ja pehmosta villoo, puhasta puuvilloo ja siliätä silikkiä, sitä sinä Annasein out.
Piniksistä en tiiä muuta ku siinä vaihellaan tavaroo ja rahhoo.Sitä tekköö kuka vuan.

Mutta jos sinusta tulloo sen takia jottai muuta ku mitä oot niin eikös se maha olla vähä niinku petoksen kansa ois lähtennä talavimarkkinoille. Tuo kurren kuva tuolla ylälaijassa näättäs minusta semmoselle pinismiehelle jollei oo puhtaat jaahot pussissaa.

Jospa hänta alakuusa koettelleisit
vaihtaako ne kurreinnahat omistajjoo sillä vanahan ajjan rehellisyyvellä.
Kerkii kait nuita vippaskontiloita koitella jos ei kaappa kää?

Marja kirjoitti...

Unohtu tuo evuskunta!
Tulisin hurroomaan sinne ylpenkkilöille jossa rahva suap kuunnella viisaita puhheita.

Nämä pisnikset pitelöö kuitennii tuota matka kumppania ja minua tiällä kot´puolessa.

Piähä piä pystyssä, myö hurrataan tiällä.

anna kirjoitti...

Muaahh! Nyt jos Pekkarinen sattuisi tulemaan paikalle, keskityn erityishartaudella palvelemaan häntä, ihan vaan tedän takia.

Marja, minulle tuo orava taas olin minä joka lötköilee kun pitäis olla tiukka ;)

Mutta en kyllä halua talavimarkkinoille petoksella lähtee. Jote kokkeillaa konstailemati nyt alakuu.

anna kirjoitti...

Marja, en muuten mene sinne istuntosaliin esittelemään, vaan meille on varattu joku sivuhuone tms. jonne levittelemme pelit ja vermeet, niin että ei siinä sen enempää hurraamista ole!

Pörrö Sahlberg kirjoitti...

Kerrospukeutuva käsityöläinen XD

Äh. Tällä alalla töitään tekee väistämättä persoonalla. Jep, se voi loitonnuttaa jonkun joka ei nyt satu tykkäämään myyrämajavista, mutta pal todennäköisemmin se tuo paljon lisää ihmisiä tykö: Käsityömarkkinoilla ihmiset ostavat persoonallisuutta, tarinaa. Esineiden tarina syntyy myös niiden tekijän persoonasta. Ei kahvimainosten juttu ole kahvi vaan mielenkiintoiset kisällit.

Tsemppiä eduskuntaan. Pue parhaat alusvaatteet ja päälle ihan mitävaan ja muista, että siellä todennäköisesti melkein kaikki kadehtii sua siitä että saat tehdä noin mielenkiintoista työtä.

*tsemp*

Marja kirjoitti...

Etkö vois käävvä ies, pane silikki kaalaan istu jonnii korkeemp arvose penkkiin ja otata kuva jollain palaveluskuntaan kuuluvaisella. Ois sitä mukava katella tiällä raakoilla rajoilla!

anna kirjoitti...

Pörrö, joskus huvitan itseäni miettimällä mitä sanoisin (sillä asiaankuuluvalla hartaudella) jos olisin kahvimainoksessa :D

Pitää myös muistaa että on käsityöläisiä ja käsityöläisiä.

Pukeutumisvinkki oli huippu :)

Marja, kokeilen jos voisin livahtaa, tosin siellä kuulemma alkaa joku istunto klo 9.00 eli voi olla vaikeeta...

Marja kirjoitti...

Hei minnäi muistan sen kahvimainoksen
ja ajatukseni: kyllä se tämä hieromine on ihan mukavoo, pistää ätäkät kahvit tippumaa tuonne nurkkapöyvälle, paljo jaahoja, ei haise hik käsvarsii alta eikä jalakovälistä, ei omista eikä etekää tuossa pöyvällä makkojalta. On se niin hyvvee, etennii tämä juhlakahvi.

Sittemmin huomasin etten ollut ollenkaan sopiva ko mainokseen, ne kahvia nauttivat tekivät oikeita juttuja, niihe käsistä jäi venneitä, rintaneuloja, ja muita tarvekaluja. Hierojalle jäi haisevat käit.

P.S Harkihe kuitennii tarkkaan enneku panet nämä minut jutut näkyvii. Se imako on kaanis asia, etennii jos se o siisti, siis se imako. Nuissa näppylöissä sai kolomassii mahollisuus: "paa pöötälootaa"

anna kirjoitti...

Minäkun just päätin ettei täällä tarvii alkaa hienostelemaan. Minusta tuossa sinun kahvimainoksessa ois kunnon suomalaista sisua ja rehtiä alkuperää. Kovalla työllä ansaitut sumpit.

Anonyymi kirjoitti...

No nyt vasta huomasin, että hurraa- huutoiset kannustuskommenttini ovat hulahtaneet bittiavaruuteen, eli kerta vielä pojat: lykkyä torstaiseen koitokseen! toivottaa pirjo

anna kirjoitti...

Kiitos Pirjo, täällä viimehetken virityksiä viritellään :)