Kahtiajakautunut persoonallisuus?

Tämän blogin ensimmäinen viikko on pistänyt mietimään habituksia. Linkitän blogin yhteen yritykseni kanssa, siinä mielessä ajateltuna kaikki mitä täällä kirjoitan on yritykseni markkinointiviestintää. Ja markkinointiviestinnän pitäisi tietysti vetää yhtä uskottavaa ja järjestelmällistä linjaa.

Kuitenkin kirjoitan blogia ns. yksityishenkilönä. Asioista jotka sillä hetkellä ovat mielessäni, mitään sen enemmän suunnittelematta, linjoja vetämättä. Koska olen tehnyt yritykseni tuotteita jo kovin pitkään, ja maalaamisesta on tullut tiivis osa minua, en oikein osaa erottaa itseäni, työtäni ja yritystäni. En tässä blogissakaan. Enkä ole varma että niin pitäisikään. Menenkö tässä metsään?

Mies Belgiasta pitää minua tässä asiassa ihan pimahtaneena, hänen mielestään kukaan ei enää esimerkiksi uusi ravintolansa ilmettä kankaillani kun "kirjoitan blogissani pikkueläimistä" (mies näki pesukarhukuvan kirjoituksessani joka ei koskenut eläimiä). Uskottavuus on mennyt, minusta on tullut höperö kerrospukeutuva käsityöläinen. Onko näin?

Itsellänikin on hieman skitsofreeninen olo. En ole kova businessnainen, mutta pystyn kuitenkin kovaan businekseen. Saan nopeassa ajassa luotettavasti tehtyä, ja toimitettua, vaikka kokonaisen ravintolan verhot ja liinat. Mutta uskaltaako ravintoloitsija, jos hän on ensikertaa asiakkaanani, luottaa toimitukseeni jos habitukseni ei ole johdonmukaisesti tiukan uranaisen? Pitäisikö minun erityisesti pyrkiä antamaan itsestäni tietynlainen kuva, joka ei kuitenkaan vastaa täysin todellisuutta, vain luodakseni uskottavuutta? (Näin businessmaailmassa varmasti toimitaan). Mikä sitten on uskottava imago; stereotypia jakkupukunaisesta, viileästä käytöksestä, ulkoaopetellusta myyntipuheesta?

Itse ajattelen että olen taiteilija, minun persoonallani on merkitys työssäni ja myös sitä kautta markkinoinnissakin. Myyn taidettani myös persoonallani, siis ihan sillä omallani, en markkinointia varten kehitetyllä. En osaisi muuten, en pystyisi muuhun, enkä oikein haluakaan. Kankaani ovat värikkäitä ja muhevia, tauluni suurikokoisia ja ehkä äänekkäitäkin, materiaalit pehmeitä, sileitä, ryppyisiä, paksuja, ohuita, keveitä, raskaita, upottavia. Saanen olla samaa itsekin? Ei se tarkoita sitä että sähläisin toimituspuolella.

Kahlatessani aikanaan läpi lukuisia yritys-/markkinointiopuksia, totesin että kaikissa opetettiin ja idolisoitiin ns. amerikkalaista markkinointimallia, aggressiivista ja hyvin ulkoaopeteltua, tiettyjen yrittäjyysominaisuuksien hallintaa. Itse en kuitenkaan usko että luovien alojen yritysten tulee mulahtaa juuri täsmälleen tuohon malliin. Haluan ajatella että meidän on löydettävä oma lämmin keinomme tuoda juuri se oma jälki esille, omana itsenä ja olla silti uskottava.

Vai mitä?

Edit. Sain juuri tiedon että pääsin esittelemään yritykseni toimintaa ja tuotteita Eduskuntaan Naisyrittäjyyspäivänä 22.10.2009. Mukaan pääsi vain 9 kaikista hakijoista. Jossain uskotaan uskottavuuteeni ;)