keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Aikuinen etsii harrastusta

Mitä tehdä kun harrastuksesta tulee työ? Sinällään en valita, olen onnekas kun saan tehdä näin mukavaa työtä, mutta harrastepuolella on ollut pitkään iso aukko. Luen paljon, mutta se on enemmänkin henkireikä kuin harrastus. Samoin musiikki. Tärkeitä molemmat kyllä joo, mutta haluaisin löytää jotain uutta, sellaista johon uppoutuu, ja jota tehdessä jotenkin uudistuu (eikä se olisi minkään sortin maalaamista).

Ystäväni on löytänyt neulomisen ja siitä on tullut hänelle henkireikä jonka voi samalla luokitella harrastukseksi. Neulominen tuottaa hänelle niin paljon iloa ja onnea, että siinä on oltava jotain jujua. Vuosien varrella minulle on kertynyt moninaisia "ufoja" (em. ystäväni opastama termi = unfinished object), mama on saanut lahjaksi yhden sukan jonka kaveri ei valmistunut koskaan, useita villapaitoja on jäänyt eriasteisiksi torsoiksi (yhden villapaidan helmaresorin annoin lopulta neulovalle serkulleni joka ei saanut sitä myöskään koskaan valmiiksi), muutamat lapaset ovat saaneet ranteet ja puolikkaat kämmenet. Kahdet kynsikkäät olen saanut valmiiksi; yhdet ystävälleni joka jätti ne baariin parin päivän päästä ja toiset belgialaiselle miehelle jotka itse pesin vahingossa hobittikokoon.

Siitä huolimatta ostin herätteenä pari kerää sukkalankoja, ihan siksi kun sattui eteen laajentuneessa ompelutarvikeliikkeessä, ja ne olivat niin ihanan värisiä. Ajattelin kokeilla miten sujuisi tällä kertaa, suunnitelmissa pitkävartiset sukat. Alkukämmäyksien ja uusimisien jälkeen olen neulonut vartta ehkä 15cm, nähnyt millaista jälkeä langoista tulee, silitellyt pintaa ja ihaillut, saanut niskan kipeäksi, tehnyt kummallisen kavennuksen ja unohtanut tekeleen nyt viikoksi sohvapöydälle. Tähänkö tämä jo jää? Loppuuko into aina siihen kun olen nähnyt miltä lanka neulottuna näyttää? Pah. Nyt julkistan ihan tässä että aion saada nämä sukat valmiiksi vaikka hampaat irvessä!




Jos sattuu nyt niin että harraste jota tehdään hampaat irvessä ei ole se johon ihanasti uppoutuu, pitänee etsintää jatkaa. Palapelit eivät toimi minulle (olen liian kärsimätön), urheilu ei todellakaan kuljeta minua flow-tilaan, kirjeiden kirjoitus on muuttunut facebookiksi, kaikki maalaaminen on offlimitsiä. Kokkaaminen on erityisen kivaa, mutta koska se on jokapäiväistä touhua, se ei mielestäni oikein täytä harrastuksen kriteereitä. Pianon soittaminen taas olisi ihanaa, mutta en kehtaa tuoda pianoani kerrostaloon naapureiden iloksi. Siis oikeasti, olenko vain tosi hankala? Harrastaako kukaan teistä jotain oikeaa harrastusta?

Anyway, käykää katsomassa ihania neuleita ja koiria ja kissoja ja härdelliä mainitun ystäväni blogista täältä. Niiden koirien kanssa metsäisen kävelyt varmaan toisivat ulkoiluunkin aivan uuden ulottuvuuden. Ehkä minun pitääkin hankkia koira!

2 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Aloitin komeasti, EI KOIRAA - se oli huono aloitus!
Siis minun elämäni SE juttu on maatiaiskana! Löytyi kymmenen vuotta sitten: mikä lintu: gallus gallus. Se vain lennähti elämääni ja jäi. Tuhoon tuomitut, raukat ja reppanat ovat jotenkin aina sekoittaneet elämääni, siinä kai oli yksi syy silloin alussa, mutta nykyisin näen (maat.)kanan persieen upeana kuin riikinkukon, Uusia ihania sanoja, kauniita, tarkoituksenmukaisia kuin kana, laajoja ja vähän vieraampiakin kuin biodiversiteetti, upeaa! Entäs ihmiset, riehakkaan iloisia, spontaaneja, rohkeita, luovia. Esimerkkinä ykskaks munanetissä syntynyt idea ensi kesän Munistapahtuman suunnittelu ILOMANTSIIN. Päätä huimaavaa lennätystä!!! Eilenkin tupsahti (soittivat tullessa)kylään kaksi nuorta (alle40) naista, en tuntenut ennestään. Joimme kaffetta ja söimme pannaria, toinen imetti tytärtään siinä sivussa, naurettiin ja suunniteltiin. Emännälllä oli jalassa verkkarit perspuolella kananpaskaa, t-paidassa läntti jotain punaista ketsuppia tai hilloa, huomasin illalla vaatteita riisuessa.
LEMMIKKI: suosikki,rakastettu,hellitty
HARRASTAA: puuhata jatkuvasti jonkun kiinnostavan asian parissa
HARRASTAJA:ei ammattilainen, amatööri
Suomen kielen perussanakirja, 1990

Voi hitsin pimpula!
Taidan olla kanaharrastaja

Tämäkin juttu mindshi taisi mennä sinne imako-piikkiin.

anna kirjoitti...

Munanetti, ahhhahhaa, ihanaa!

Marja sinun kanat sai minutkin ihastuksiin sillon aikanaan, niin kauniita ja hölmöjä. Hauskoja kylläkin. En kyllä noin kauniisti olisi osannut heitä kuvata. Tuli mieleen että sinä olet vähän niinkuin Kanamiinaäkkijyrkkä (varmuuden vuoksi sanon että lehmämiinaäkkijyrkkä on minusta aivan mahtava).

Voin kuule kuvitella miten sinun yllätysvierailla on ollut ihana ja ikimuistoinen vierailu. Käy vähän kateeksi. Myös sen pannarin takia.