torstai 31. maaliskuuta 2011

Anna

Tämän viikon Annassa (12/2011) Casuarinaan tekemäni meikkipussi kylpyhuoneartikkelissa kuvaotsikolla Kaunis. Mukava otsikko :)



tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kihisen

Kevätkevätkevätkesä! Aijai miten ihanaa! Tähän aikaan vuodesta alan kihistä intoa ja energiaa. Täpisen. Lisääntyvä valo ja paljastuva maa sekoittaa pääni. Pursuan ideoita ja intoa toteuttaa kaikki kertarysäyksellä että ehtisin suunnitella lisää uutta. Haaveilen puutarhasta, omasta mullasta johon upottaa kädet, illoista terassilla laiskatuolissa kaivelemassa maata kynsien alta. Venytellä kyykkimisestä kipeytyneita pohjelihaksia. Grillausta, kylmiä juomia lasissa jossa kilahtelee jäät. Kirkkaita värejä. Luonnoskirjaan piirreltäviä uusia tuotteita ja maalauksia, tuoreita haasteita ja pään vaivaa.

Odotan että saan kaivaa pyörän varastosta ja ajella työmatkat rantatietä, katsella vesilintuja ja loiskivaa vettä. Viime kevään huomasin miten meren väri muuttui yhenäkkiä vihertäväksi, silloin kun aurinko alkoi oikeasti lämmittää ja levät kasvaa vedessä. Samalla saapui meren tuoksu. Pyöräkautena voin taas tehdä töitä iltamyöhään ja lähteä belgialaisen miehen juoksumatkoille mukaan, haistelemaan miltä tuoksuu kun kesä alkaa. Odotan ensimmäisten nokkosten ihanaa voimakasta hajua. Jahdata jäniksiä. Kastella varpaita jääkylmässä vedessä ja arvoida reilusti yläkanttiin milloin voisi jo uida.

Nyt minulla on työn alla uusia Glamoureita, miltei valmiina, ensi syksyn uutuudet tulossa seuraavaksi, sitten maalauksia. Casuarinaankin on tulossa uutta ja äärimmäisen innostavaa. Haluaisin valvoa kaikki tunnit ja vaan jatkaa jatkaa maalaamista. Harmittaa kun on nälkä, tai on pakko nukkuakin. Tai että lupasin mennä kuntosalille (onneksi lupasin).

Rakastan kevättä! Ihana kun sen on täällä.




Kuva Villivihanneksia blogista.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Sara

Rantakoski Designsin taidetta Sara-lehdessä artikkelissa Vintti täynnä valoa, jossa esitellään Ulla-Maija Tammisen kaunista kotia. Tuotteet ovat osa sisustusliike Casuarinaan tehtyä sarjaa, maalaus sängyn päällä A Girl With a Peony ja tyynyt sängyllä See No Evil, Hear No Evil, Speak No Evil. (Sara 4/11).




perjantai 25. maaliskuuta 2011

Virtuaalimatkailua

Taannoin kun kaipasin värejä ja ärsykkeitä, sain ensiapua muutamista kaukaisista blogeista, erityisesti niiden kuvista. Edelleenkin nautin päivittäin näistä ja ajattelin jakaa ilon teidänkin kanssa.

Bankoking, jonka kiehtovia ja värikkäitä kuvia postaa Essi, suomalainen opiskelija.

Hajanaisia sadekuuroja -ajatuksia Kalaharin laidalta, on suosikkini, kuvien kanssa kiinnostavia kirjoituksia. Afrikkakaipuuni kasvaa joka tekstiltä. Kyllä kulttuurit ovat sitten kiinnostavia.

Images of Saudi, suomalaisen sairaanhoitajan kuvittamana.

Mizyéna, kutsuvia kuvia Tunisiasta, myöskin suomalaisella kuvakulmalla. Näiden kuvien väreistä (ja myönnetään, kujakissoista) haltioidun niin että moniin kuviin palaan päivän mittaan uudelleen.

Nyt sitten voitte viettää salaa kaukomatkahetkiä perjantai-iltapäivän laiskistuneessa ilmapiirissä työpaikalla. Jos El Jefe saa kiinni rysän päältä, syyttäkää vain minua. Myönnän auliisti syyllisyyteni.

Se päivä jolloin joku viimein keksi teleportaalimatkustuksen on riemun päivä. Joskus mietin mitähän tapahtuisi, minne kerääntyisi sankimmat joukot ihmisiä, kellahtaisiko maapallo.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Uusia

Sen lisäksi että minulla on uusi kampaus, minulla on myös päivitetyt nettisivut!

Herrasväki on hyvä ja käy tutustumaan klikkamalla oikeanpuoleisen sivupalkin Rantakoski Designs logoa. Uutuudet on hyvin esillä kaupassa ja lisäksi minulla on nyt Press-blog jonne saan selkeästi lehtijutut esille.

Olen päivityksestä extrailoinen koska opin viimeinkin itse päivittämään sivuni. Nyt pystyn vaihtelemaan sinne uusia asioita useammin kuin ennen. Tuntuu hyvältä olla taas yhdessä uudessa asiassa omatoiminen. Vielä kun saan ostoskorillisen nettikaupan perustettua niin avot (millonkahan siihen olisi aikaa...).

Sitten kampauksesta. Erityisen tärkeää nämä kampausasiat... Menin aivan uudelle kampaajalle nimeltä Jana. Hän ottaa vastaan Freda 29. Peilissä. Olen ylen kiitollinen universumille (Kristianille) että löysin sinne. Alusta alkaen oli selvää että nyt olen hyvissä käsissä, Janalla oli hyvät, varmat ja perustellut mielipiteet sekä ilmeinen ammattitaito. Nyt minulla on ihana uudistunut kampaus, väri ja olo. Ongelmakohdat ovat kadonneet ja opin jopa käyttämään suoristusrautaa. Kolme tuntia hurahti huomaamatta, yleensä nimittäin aika tuntuu pitkälle ja tuskastun. Nyt olo oli kodikas ja hyvä koko ajan. 10 pistettä Janalle, suosittelen!

Lisäksi minulla on neitseellisen uusi työpöytä. Vaihdoin vanhan kaksi vuotta käytössä olleen painopinnan uusiksi. Vanhasta tuli taidetta (siitä myöhemmin). Nyt pöytä loistaa valkoisuuttaan ja kutsuu sotkemaan. Jotenkin ihana hetki aina. Tarkkasilmäisimmät huomaavat alla olevasta kuvasta myös että samalla jatkoin pöytää 1,5m x 1,5m palalla joka on korkeammalla kuin entinen pöytä. Nyt minulla on korkeus myös hitaampitempoiseen seisomatyöhön, eipä tarvitse kumarrella ja kipeyttää selkää.

Uudesta pöydästä innostuneena väsäsin itselleni vanhasta painopöydästä Mood Boardin (kuvassa oikealla nojaamassa hyllyyn). Sinne kiinnitän muistilappuja ja ideoita, inspiroivia kuvia ja ajatuksia, hajanaisia aatoksia tulevista kuoseista ja maalauksista. Seinä on tuottanut iloa ja innostusta. Mukavaa nähdä päivän mittaan innostavia asioita ja hauskaa tulevaa. Minulla on tunne että minun pitää kohta laajentaa suurempaan koska koko ajan löydän lisää asioita jotka haluaisin esille. Olen jopa joutunut jo karsimaan etteivät asiat huku toisiinsa.

Niin ja vielä yhden uutuuden esittelen. Ostin Marimekosta (ohitan Marimekon tehtaanmyymälän päivittäin työmatkallani) kivan ulkoilutakin nimeltä Ulappa, mustana. Siitäkin olen iloinen. Kevätkin (kai) tulee ja suloiset kävelyilmat.



Pöydän päällä näette ensi silmäyksen kevään uusiin Glamourin pyyhevärityksiin. Ensi viikolla niistä enemmän. Voi uutta uutta uutta! Kevät ja lisääntyvä valo tämän tekee. Ah.

.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Narinamaanantai

Olen huono maanantai-ihminen. Herään vaivalloisesti, tai en oikeastaan edes herää, toimin hitaasti ja automaattisesti aamun ohi. Silmissä on liimaa. Haluan ryömiä takaisin sänkyyn ja nukkua lisää. Väsyttää. Tökkii. En suoriudu normaalisti juuri mistään.

Olen vastahanka ja enkä.

Pakottaudun työhuoneelle koska niin kuuluu tehdä maanantaisin. Istun bussissa edelleen kärttyisänä kun kaikki ärsyttää. Töissä surffaan koneella pari tuntia turhaa ja edelleen tahmoo. Sitten juon työhuonenaapurin kanssa kahvit (n. 1,5 litraa itselle). Hitaasti alan virkoamaan ja saan ehkä jotain tuottavaakin tehtyä. Mutta koko päivänä en ole vielä tiistain tasolla.

En ymmärrä miksi aina näin. Vaikka olisin kuinka nukkunut riittävästi ja levännyt halki viikonlopun. Tämä on tyystin henkistä maanantain vastustusta jonka alitajuntani kehittää ilokseni, ihan itsenäisesti. Siitäkin huolimatta että työni on kivaa ja rakastan työhuonettani. Onko tämä ekaluokasta asti kehittynyttä opittua maanantaitapaa?

Tänään olen surffannut luontaiskosmetiikkasivuja, vaatteita, puhelinliittymiä ja oikotiellä asuntoja. Lukenut uutisia ja blogeja. Suunnitellut tulevia päiviä kalenteriin ja siirtänyt osan tämän päivän hommista huomiselle (jokamaanantainen toimenpide). Kuplapeliin en ole vielä alkanut vaikka sekin saattaa olla edessä. Harmittelin että ystävä on saanut töitä enkä voi soittaa tunnin puhelua hänelle. Söin lounaani etuajassa koska en keksinyt enää muutakaan tekemistä. Mietin Kekkosta ja Mannerheimia. Ja japanilaisia. Pohdin joulupipareita ja että kehtaisinko ottaa nokkaunet työhuoneen sohvalla. Katselin päivän työlistaa viidennen kerran ja arvoin voisiko jostain vielä karsia. Sitten sätin itseäni kun en ryhdy. Hitsi kun olen itselleni vaivalloinen.

Huomenna tämä on ohi. Olen taas normaalissa työvireessä ja energinen. Perjantai-iltana harmittaa kun lauantaina en tee töitä. Kun innostaisi vielä kokeilla tuota ja viimeistellä tämä. Sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen alkaa sunnuntaiangsti ja maanantai avautuu totuttuun tapaan vaikeasti. Ei kuulkaa järjen häivää tässä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Yhtä juhlaa

Onneksi Murphyn laki toimii myös positiivisesti. Minulla on menossa vierassuma ja se on ihanaa. Kavalkaadin avasi hiihtolomavieraat, heidän lähdöstään päivä väliä ja tapasin kaksi rakasta ystävää joihin tutustuin Belgiassa. Nämä ystävät on belgialainen mies ristinyt Marimekoiksi, sillä he tietävät kaiken Marimekon mallistosta ja historiasta, he ovat matkustaneet kaikkialle maailmaan nähdäkseen Marimekon liikkeet muissa maissa. Heillä on koti ja vaatekaappi pullollaan Marimekkoa, molemmille mallit sopivat täydellisesti. Tälläkin vierailulla sain muotinäytöksen Kampin liikkeessä (hauskaa!). Lisäksi sain heiltä myöhästyneenä syntsälahjana ihanat Sukat makkaralla-lasit.

Siitäpä päivä väliä ja eilen tapasin taas yhden Belgiaystäväni Kristianin superhauskan illanvieton merkeissä. Söimme hyvää ruoka ja joimme vähän liikaa hyvää viiniä. Tämän ystävän kera meillä on aina uusia hankkeita ja ideoita kehitteillä, puhkumme luovaa intoa ja lietsomme toisemme sfääreihin. Valokuvaajana hän on kuvannut ystävällisesti paljon töitäni ja keksimme aina uusia kuvaushankkeita (kunhan vaan löydämme vielä aikaa niiden toteuttamiseen). Lisäksi odotan innolla esitellä teillekin hänen uusimmat upeat työnsä, 3-4 metriset valokuvataulut. Näin niistä vedoksia ja ne ovat henkeäsalpaavia.

Ja ensi viikolla saan vielä yhden ihanan Belgiaystäväni vieraisille. Luvassa on elokuvaa, herkullista ravintolaruokaa, yömyöhään sohvalla rupattelua viimeaikojen kuulumisista. Niin ja shoppailua, tietekin.

Zaijai, tunnen olevani etuoikeutettu, niin rakkaita ihmisiä tapaan kerralla. Olen täynnä virtaa ja energiaa. Ystäviltä saa niin paljon kaikkea ihanaa henkistä. Hymyilyttää nytkin kun tätä kirjoitan.



Sukat makkaralla. Nämä ovat niin ihanat että joudun varmaan palaamaan liikkeeseen ja hankkimaan lisää. Värit ovat huimat ja ihanasti erit. Lisäksi löysin palalaarista juuri sopivan palan Satula-kangasta pöytäliinaksi. Sopii keittiöni punaiseen värimaailmaan. Kun kankaitahan minulla ei omasta takaa olekaan...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Sushi-ilahdus

Vieraat lähtivät eilen ja jätivät jälkeensä aukon ja ikävän (ts. oli hirmuisen mukavaa kun olivat täällä). Lohdutin itseäni tapaamalla ystävän uudessa Sushiravintolassa Herttoniemenrannassa. Ravintola Hanko avautui ystävällisesti juuri kuntosalini naapuriin ja olimme pohtineet tututumiskäyntiä jo muutaman viikon.

Sitten seuraa hehkuttelua, tutustuminen oli todella tutustumisen arvoinen. Maut olivat uusia, kiinnostavia ja herkullisia. Ah niin herkullisia. Jopa niin herkullisia että kävi vanhanaikaisesti. Meidän piti kokeilla kevyt satsi koska tiemme oli vievä seuraavaksi salille. Tilasimme kuitenkin lisää koska oli ihan pakko.

Käyn aika usein sushilla ja olen jo jokseenkin kyllästynyt peruspalasiin joita useimmissa paikoissa saa. Hankossa oli toisin, peruslajitelmassakin oli aivan ihania uusia makuelämyksiä, mm. höyhenenkevyesti grillattuja kalapaloja mielenkiintoisella kastikelisällä. Suosikeiksini nousi grillatu ankerias ja grillattu lohi. Riisi oli täydellisen kosteaa ja ilmavaa, kaikki tiukuvan tuoretta ja maukasta. Lisäkiitoksen saa riisin suhde kalaan, sitä ei ollut liikaa. Monesti saa suuhunsa bulkin riisiä ja pienehkön palan kalaa, nyt suhde oli toisin. Kalan maku täytti suun ihanasti.

Jos asut lähettyvillä, tai omaat auton, suosittelen visiittiä, takaan ettet pety. Metrollakin pääsee Herttoniemen asemalle, kävelymatkaa on muutama sata metriä. Hanko on pidemmänkin matkan arvoinen. Lupaan.

Herttoniemen Hanko, Hitsaajankatu 12.

Aukioloajat; ma-ke 11-18, to-la 11-20 ja su 13-18.

Menu löytyy täältä.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Hiihtoloma n:o 2.

Minäpä saan tänään vieraita, niitä samoja joista kirjoitin vuosi sitten täällä. Hiihtolomavieraita Kuopiosta, 10-vuotiaat serkukset joissa virtaa riittää, erityisesti kun heidät laittaa yhteen. Minusta on ihana kun tulevat, heitä on hauska seurata, kuunnella ja elää omia lomareissuja uusiksi heidän kauttaan.

Kun olin kakara tulimme Kuopiosta Helsinkiin kummitädin ja -sedän luokse ja aina oli yhtä kivaa. Tuntui että kaikki oli Helsingissä hauskempaa. Kummivanhempien Munkkiniemen asunnon vieressä oli lampi jossa kasvoi osmankäämejä ja ne olivat minusta jotain aivan ihanaa, pehmeitä ja sileitä, ennennäkemättömiä, joku haki minulle yhden muistoksi kotiinkin. Ratikka-ajelut super eksoottisia, kummitäti aina niin kiva ja hauska hauskuuttaja, kuten myös k-setä. Heillä oli Salla-koira joka tietenkin oli ykkönen. Muistan että meillä kaikilla oli aina niin hauskaa.

Niinkuin myös nykyisin tällä uudella kokoonpanolla. Tälläkertaa ohjelmassa on vierailu yhteen pakolliseen sivistykseen (ajattelimme luonnonhistoriallista museota), elokuviin katsomaan Potterin Harryä, pelikaupoissa vierailemme varmaan useammissakin ja syömme sellaisissa ravintoloissa joita ei välttämättä Kuopiosta löydy. Jos onni suo pääsemme hieman shoppaamaan itsekin, minä ja sen toisen pojan äiti. Kuitenkin kaiken kivan kaupunkeilun lisäksi hauskinta lapsille on olla ihan kotosalla. Jännä juttu, muistan itsekin miten mukavaa oli olla kummivanhempien kotona, omalla porukalla. Sama tuntuu olevan näillekin pojille.

Toinen näistä on ystävän lapsonen jonka olen ensimmäistä kertaa nähnyt viittoilevana kalanruotona ultraäänessä. Ja siitä lähtien eloansa ilolla seurannut. Hän on mitä hauskin seuramies, huumori kohdallaan ja hänen kanssaan on kiva käydä loputtomia keskusteluja (erityisesti aiheesta Star Wars ja tietokonepelit joita hän isona tulevaisuudessaan tekee).

Hänen kanssaan olen vieraillut laivalla Ruotsiin (hytti oli paras ja siellä oleilu kivintä), asunut lukuisia päiviä minikokoisessa yksiössä 3 muun aikuisen kanssa (ainokaiseen huoneeseen mahtui juuri ja juuri kaikkien patjat ja kulmaan ruokapöytä, ja silti mukavinta oli siellä asunnossa), viettänyt useita ihania kesähetkiä Kortejoen mökillä ja jokainen kerta näistä on ollut juhlaa. Huomasin yllättäen että tosiaan, minusta on nyt tullut se lomatäti, jonka luokse tullaan lomilla pitämään hauskaa. Se kumitätiäni vastaava henkilö. En voisi ihanampaa roolia itselleni haluta, olen kovin onnellinen tehtävästä. Ilolla siivosin eilen ja vedin sohvaa telkan äärestä taakse että lapsoset mahtuvat paremmin remuamaan Wiifitillä. Mielihyvin mietin ruokia ja niiden laittamista, petasin patjoja ja kasasin pyyhkeitä. Toivon että kykenen saamaan lapselle saman fiiliksen kuin itse sain lapsena, ja että vielä vanhanakin hän muistaa hauskat lomareissut.

Hauskuutusvastuu iski!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Queen of the rings

Ystävä linkitti Etsystä aivan ihanan korukaupan nimeltä Artisanlook. Käsintehtyjä hopeakoruja joissa on juju joka jollain tapaa uusi ja tuore. Erityisesti rakastan kiehtovaa kerroksellisuutta ja kaunista tekstuuria leveissä sormuksissa. Kaikilla koruilla on kauniit nimet jotka onnistuvat luomaan fiiliksen että jokainen heistä on ihan oma yksilö.


Our Life Together

Shine

I Gave You My Love

Nothing Else Matters

Täytin vuosia tammikuussa ja jotenkin nämä sormukset kummittelivat mielessä. Kummittelivat kummittelemistaan, alati vain. Kappas vain, niinpä peijakkaat tekivät. Niinpä... köh... lähetin kevyen vihjeen belgialaiselle miehelle sähköpostilla (viisi mallia joista joku voisi olla iloinen ...öhem... yllätys). Belgialainen mies otti mitat vanhasta sormuksestani (jonka annoin hänelle ihan vaan jos sattuisi olemaan tarpeen) ja teki viisaana miehenä tilauksen. Tilauksen joka oli mielestäni (ihan muuten vaan mainiten) minusta se viidestä kaunein. Ja kas viime viikolla posti toi Israelista paketin. Oih ihanaa yllätystä, sain parhaimman myöhästyneen syntymäpäivälahjan!


Tämän josta olen suuresti iloinen.
A Way of Life.


Lisää ihania malleja Artisanlookin kotisivuilta. Harmi että seuraavaan synttäriin pitää odottaa vielä niin pitkään. Mallisto pursuaa houkutuksia. Onneksi voi keksiä kaikenlaista syytä miksi lahjoa ihan itse itseään...



torstai 3. maaliskuuta 2011

Tyynylöitä

Ja vielä viimeiset kesän herkut, Kärhö-sarjan tyynyt. Kuten aina, ne on maalattu eko-Canvaspuuvillalle, myrkyttömillä ja raskasmetallittomilla maaleilla. Täytteenä patjateollisuuden ylijäämärouhetta, joka on täytteiden kuningas kestäen pesut sekä pysyen pehmeänä ja kuohkeana vaikka päällä istuisit.


60cm x 60cm


60cm x 60cm


40cm x 60cm


40cm x 60cm



50cm x 80cm



60cm x 60cm


40cm x 60cm


40cm x 60cm


Näitä sitten ripotteleman terasseille, riippumattoihin, puunlatvus- ja huvimajoihin, soutuveneeseen, puhtoiselle nurmikolle, olohuoneeseen, eteisen penkille, keittiön tuoleille ja sängynpäälle. Kesä tuli kotiin.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kärhö

Eilen postasin uudet kesäisen kankaat, joiden nimi on muuten Kärhö, miten unohdinkaan mainita. Nyt siirrymme kattauksiin:

Pellavaiset lasinaluset kylmille ja kuumille juomille.


Ja heille kaveriksi pellavaiset lautasliinat.



Lautasliinat ovat niin reiluja että niitä voi mainiosti käyttää myös tabletteina.


Työhuonennaapurini, korumassataiteilija Pörrö Sahlberg, teki sarjaan ihanasti sopivat lautasliinarenkaat.


Muutamia erisävyisiä kattauksia:











Mitä uskaliaampi on värien kanssa, sitä enemmän värejä voi kattauksissaan sekoittaa. Tuotteiden värit on suunniteltu niin että niitä voi käyttää toistensa kanssa, vaikka kaikki värit yhteen kattaukseen! Harmonisten ei tarvitse säihkähtää, voi kattaa myös sävysävyyn.

Joko teillekin tuli kesämieli?


tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kesää kohti

Sain juuri yhden urakan valmiiksi, kuvattua ja kuvatkin käsiteltyä. Mukava fiilis, jotenkin aurinkoinen, käsissäni oli nimittäin kesän uudet kankaat ja tuotteet. Ihanaa, kirkkaita raikkaita aurinkoisia värejä. Kesäkeittiön verhoiksi ja grillijuhlien kattaukseen. Olohuoneeseen auringonsuojaksi ja muheviksi tyynyiksi. Aloitan esittelemällä kankaat. Iloa teillekin kesän odotukseen!