sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Maajussiksi

Olen hurmaantunut Tanskalainen maajusi-televisiosarjaan (Tv2 keskiviikkoisin klo 20.30). Ei, kyseessä ei suinkaan ole deittailusarja vaan ns. telkkapäiväkirja nuoresta miehestä ja hänen uudesta elämästään maajussina. Pointtina on hoitaa homma yksinkertaisemmin, vanhoin hyvin keinoin, itse tehden, kierrättäen ja huolehtivalla rakkaudella. Apunaan Frankilla on lukuisia ajan kellastamia oppaita, haaveita pikkupoika-ajasta lähtien, sekä satunainen joukko vanhoja eläkkeelle vetäytyneitä paljasjalkaisia maajusseja (jotka joutuvat aivojensa varastoista kaivelemaan miten ne asiat silloin nuoruudessa oikein hoidettiinkaan). Tavoitteena päästä mahdollisimman omavaraiseksi, ekologisesti, edullisesti ja omin käsin.

Frankilla on kaksi hevosta joita hän hitaasti opettaa vetojuhdiksi, heinähommiin ja äestykseen, auraukseen ja puintiin. Lisäksi hänellä on avovaimo Therese, lukuisa joukko kanoja, sekä hanhia (jotta ei tarvitsisi leikata nurmikkoa), siperian Husky ja lauma vuohia pitämään tallin seutu siistinä. Eläimiä pidetään hyvin, mutta ne ovat kuitenkin selkeästi hyötyeläimiä, ruokaa. Niitä on ohjelmassa teurastettukin, mutta se ei kummallisesti ole tuntunut pahalle, koska homma on hoitunut nopeasti ja eläimelle yllättäen. Kaikki osat käytetään hyväksi, mitään ei heitetä hukkaan.

Kasvimaa on runsas ja suuri, ensimmäinen vuosi on ollut kömmähdyksiä ja opettelua täynnä. Etanat kalusivat jättimäiset punajuuret ontoiksi, hanhet pääsivät rellestämään salaatille, koira härvelsi hanhien kanssa jotka söivät myös kaikki maahanpudonneet omenat. Frank kerää pilkkoo, puristaa ja säilöö kaiken mitä maasta saa. Osa säilötyistä menee käymistilaan mutta seuraava satsi onnistuu jo paremmin. Lisätuloja on saatu kasvattamalla summanmutikassa kasviksia viereisen kaupungin ravintolalle jonne on kerätty myös korikaupalla villikasviksia pellonpientareilta ja joen varsilta. Koivunmahlaakin ja pähkinöitä.

Jokaikisen osan maatilasta Frank kunnostaa käsin. Talliin on pikkuhiljaa ilmestynyt vuohikarsinat, uudet ovet. Kanoille hieno kanala ja aitaukset, hanhille samaten. Vanhan asuintalon seinät ovat saaaneet kokonaan uudet sisustukset, kaikki muurauksesta ja putkitöistä lähtien on Frank väsännyt omin pikku kätösin. Hän on käyttänyt hyväksi kaikenlaisia vanhoja varastoja joita tila on pullollaan. Lisäksi kysellyt ympäriinsä ja saanut ruostuneita vekottimia joilla tehdä erinnäisiä maatilan hommia. Lautoja purkumailta, hiekkaa joen ruoppauksesta ja niin edelleen. Edullista ja kierrätystä.

Äärimmäisen mielenkiintoista ja niin äärettömän kaihoisaa. Sieluni hyrisee, niin, hyrisee. Olisinpa samoissa kumisaappaissa, saisin puuhailla pitkät päivät peltotöissä, muokata maata, kasvattaa porkkanoita, hoidella elukoita, laittaa leipätaikinat nousemaan ja säilöä syksyn herkut kellarin hyllyille. Saapastella aamukasteessa ja kirota niitä penteleen etanoita. Haluaisin olla veistelemässä koristehelmipontteja lautoihin ja viritellä eriskummallisia majoja linnuille. Hauduttaa kanapatoja omista kanoista joille olin kiltti. Ajella traktorilla. Syödä omia poksahtelevia säilykkeitä. Yksinkertaista ja aitoa elämää. Kaihoan, ette usko kuinka kaihoan. Samalla järjen ääni päässäni tietää kertoa ettei se oikeasti niin auvoisaa aina olisi. Eikä olisikaan. Enhän tiedä viljelemisestä, tai maatilan hoidosta yhtään mitään. Tiedän että harmittaisi nousta joka aamu hoitelemaan elikot ja että rahat olisi vähissä ja joskus väsyttäisi.

Mutta että näkisin siinä työni tulokset, silmieni edessä, ja eläisin sillä minkä kasvatin. Kaipuuni vanhaan saa eliksiiristä polttoainetta Frankin elämästä. Ihanaa että pääsen maistelemaan tuollaista haavemaailmaa välillisesti.

Ensi keskiviikkona alkaa sarjan toinen kausi, muistakaa olla hollilla!

torstai 27. lokakuuta 2011

Gloriaa Kekkoselle

Rantakoski Designsin Retro-Kekkonen käsipyyhkeen muodossa Glorian ruoka & viini lehdessä (7/2011). "Tämähän on saatava keittiöön heti!". Hieno idea, kyllä keittiön pyyhkeetkin saavat olla froteeta. Takuulla kuivaa kädet paremmin kuin ohut puuvilla/pellava.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Toiseksi viimeiset ysmyt

Tänään ysmyilemään saapuvat Pihlajat. Aamulla katselin kun räksät nappailivat punaisia pihlajanmarjoja puusta. Mietin että älkää nyt hyvän tähen, ei kannattaisi vielä, että säästelkää nyt kun vielä on muutakin ruokaa, että keskitalvella sitten. Mietin että jos minulla olisi oma piha miten paljon ruokaa minun pitäisi sinne talvella kantaman kaikille metsäneläville. Joutuisinko sakkoihin kuten se imatralainen mies joka kantoi 20 kiloa kauraa päivässä pitkin Imatraa, lintupoloille. No niin. Tässä ne pihjalat sitten. Tällä viikolla luvassa vielä muutama Saniainen, seuraava ysmy sitten keväällä keväisin tuottein.


Luumuisen harmaa sisustuskangas, 145cm x 250cm, ovh 267e, Ystäville 170e ja kaveriksi tyyny 60cm x 70cm, ovh 110e, Ystäville 60e.



Ja



Syvän sininen sisustuskangas, 145cm x 250cm, ovh 267e, Ystäville 170e ja kaveriksi tyyny 60cm x 70cm, ovh 110e, Ystäville 60e.


Kummallista

Matti Vanhanen kehuu kirjassaan ollensa vain kerran elämässän vihainen. Minusta se ettei joku ole vihainen ikänä on;
  • erityisen jäyhän ihmisen merkki.
  • tai ainakin tukahtuneen.
  • panee miettimään olisiko kannattanut kuitenkin vähän enemmän tuulettautua elämänsä aikana.
  • epäilyttävää, jos ei suutu koskaan, edes itsekseen, on minusta jotenkin omituinen ajatus.

Ihan vaan oma ajatukseni aiheesta, älkää haastako oikeuteen kunnianloukkauksesta. Matti on varmasti hieno ihminen.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Oodi pyörälle

Pyöräily. Siinäpä ihana sana. Ja tapahtuma. Pelkään talvea siksi etten enää uskalla pyöräillä pajalle. Joudun bussiin. Habitaren jälkeen oli huikaiseva tunne päästä taas liikkumaan pyörän päällä, vauhdilla alamäet ja kurvit. Edessäni ajava vanhus mutkitteli keskiviivan molemmin puolin, hetken pelkäsin että pyörrytyskö iski, mutta sitten huomasin ilon virneen kasvoilla. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta, minulla oli sama tunne, pyöräilyn vapaus ja ilo.

Ei tarvitse katsoa aikataluja kun lähtee liikkeelle, ei odottaa, ei tungeksia, eikä harmistua kun jatkobussi lähti liian aikaisin, tai on myöhässä. Kukaan ei kaiva nenäänsä vieressä, kukaan ei puhu kovasti puhelimeen, tai haise vahvalle hajuvedelle. Ja sitten kun joutuu käsissään kantamaan kassit. Ai kun on ilo pakata pyörän etukori täyteen ja samat takakorille. Selkään mahtuu vielä reppu ja hätätilassa olkalaukkukin matkaan. Samaa satsia ei käsissään bussittelisi, ei. Ja parasta; voi itse päättää että ajaa läpi ne parhaat maisemat. Matkalla virkistyy ja virittyy, ihan elähtyy. Vaikka sataisi. Pyöräilyviitan keksijälle virtuaalisuukko.

Minun mummi polki pyörällä todella pitkään ikään. Silloinkin kun ei oikein kävellä voinut kun niin huimasi. Meitä hirvitti. Mutta ymmärrän. Ymmärrän!

Näissä fiiliksissä tänään. Mukana kulkee kirjastoon kassilinen kirjoja ja vaihdossa sama määrä mukaan varattuja, kaksi tilauspakettia postiin, kuntosalivaatteet ja -kengät, tietsikka, käsilaukku normivermeineen, lounas, ja matkalla haen vielä paketin matkahuollosta.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Viimeisen viikon ysmytykset

Kas unohdin laittaa tänne uusimmat ysmyt (kiire on hajauttanut muistini jälleen). Lisäyksinä ovat Puteli-tyynyt, sekä Haiku kuosin viimeiset kappaleet. Värit eivät toistu aivan yhtä kirkaina blogiohjelmassa kuin nettisivuillani, joten jos löydätte omanne alta, värin voi tarkistaa täältä. Olkaapa hyvät arvoisa herrasväki. Samalla toivottaisin, maanantaista huolimatta, iloisen aurinkoista aloitusta viikollenne!

Vaalean harmaa Puteli. Käsinmaalattu ja painettu sisustustyyny. Koko 60cm x 70cm, ovh 110e, YSTÄVILLE 60e. Tyynyn päällinen konepestävää ekologista Canvas-puuvillaa, sisustyyny patjateollisuuden ylijäämärouhetta, sekin konepestävä.


Musta-luumu Puteli, tiedot samat kuin yllä.



Käsinmaalattu sisustuskangas jonka toinen puoli on punaisen sävyjä ja toinen terrakottaa. Verhoksi, sängyn päälle, seinälle tai pöytäliinaksi. Koko 145cm x 250cm. Ovh 276e, YSTÄVILLE 180e. Konepestävä.


Punainen-terra Haiku. Käsinmaalattu sisustustyyny. Koko 60cm x 70cm, ovh 110e, YSTÄVILLE 55e. Tyynyn kääntöpuoli tumman sininen.


Punainen-terra Haiku. Käsinmaalattu ja painettu sisustustyyny. Koko 60cm x 40cm, ovh 88e, YSTÄVILLE 40e. Tyynyn kääntöpuoli alla oleva terrakotta.


lauantai 15. lokakuuta 2011

Niitänäitä-lauantaina

Hyvää huomenta teitille. Rehentelen kun kerrankin heräsin lauantaina klo 8.00. Olin se aikainen lintu, hahaa, miten hyveellinen olo (mutta pirskale kun väsyttää). Syy tähän kirkasotsaiseen ja anivarhaiseen aamuun on että olen puotipuksuna tänään Kraftissa. Mukava päivä tiedossa siis.

Minusta on ihana saapua ajoissa paikalle, siistiä hyllyjä, sytytellä valoja, tomutella lasivitriiniä, käännellä korujen kasvoja paremmin, virittäytyä puotipäivään. Tänään ilostutti erityisesti huomata että Bockin talon julkisivuremontti alkaa olla ohi, rakennustelineitä kasataan paraikaa ikkunani takana. Pian saadaan lasit kirkkaiksi tomusta ja laastista, somistetua kauniiseen talvikuntoon. Sivumennen sanoen olen saanut halittua Kraftiin aivan ihania kynttilöitä kahdelta kädentaitajalta. Niistä iso osa kantautuu meille kotiin selkärepussani... Laitan kuvia jahka ne saapuvat kauppaan.

Lauantai, mitä lauantai merkitsee teille? Minulle se on päivä jolloin:

  1. Oma aamu, herään aina ennen belgialaista miestä ja saan oman rauhaisan aamun (ei sillä että belgialainen mies jotenkin remuaisi aamuisin).
  2. Saa juoda jättimukista vaniljaletteja, kaksi sellaista, ihanassa hiljaisuudessa, ilman kiirettä, aamupalalla, hyvän kirjan kera.
  3. Sohva, jonka nurkaan käperryn sen kirjan ja kahvin kanssa.
  4. Torkkupeitto joka painaa kuin synti ja on sangen lohdullinen, sen alle voi ihanasti pesiytyä.
  5. Ja jos painoa ei ole täkissä tarpeeksi, lämmön varmistaa kaksi kissankerää.
  6. Ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua (yleensä).
  7. Saa laiskotella, soitella ystäville, lukea, katsoa telkkaa, fiilistejä ja haaveilla, tuijottaa ikkunasta kiireettä, saa haukotella, olla pyjamassa pitkälle päivään, saa syödä törkeän epäterveellisen lounaan.
  8. Tai jos haluaa voi lähteä kimpsuttelemaan ostoksille mutta en minä yleensä lauantaisin halua koska haluan vain ja ainoastaan olla lauantailaiska.

Paitsi tänään kun olen töissä mutta silti tämä on erityisen kivaa näin. Niinkuin huomaatte minulla ei ole mitää asiaa, ei lauantaina tarvitsekaan minusta olla, lauantaina vaan rupatellaan niitänäitä. Jaaritellaan ja ollaan ihanasti ihan turhia.



tiistai 11. lokakuuta 2011

Putelia teille ystävät

Laitoin eilen lisää ysmy-tuotteita Facebookiin, tässäpä ne teillekin. Sama info kuin aikaisemmin, eli: kankaat ovat käsinmaalatut ja -painetut, sekä kestävät konepesun. Ovh 267e, ystäville 180e. Tilaus-varaus sähköpostilla anna(at)rantakoskidesigns.fi.


Klikkaamalla kuvat suurenee.


Musta-luumu, 145cm x 260cm


Turkoosi, 145cm x 260cm


Sininen 145cm x 250cm


Putelin vihreä 145cm x 260cm


maanantai 10. lokakuuta 2011

Oppia ikä kaikki

Esivanhempani kohtasivat mitä romanttisimmalla tavalla. Isoisoisovanhemmillani oli Joensuussa puoti jossa Mummini äiti työskenteli silloin kuin aikaa koulun käynniltä jäi. Olipa eräs painostavan kuuma kesäpäivä, puodissa oli hiljaista, niin, koko kaupungissa oli hiljaista ja uneliasta. Mummin äiti istui puodin tiskillä, pitkästyneenä, heilutteli ajatuksissaan jalkojaan. Kas, kenkä lennähti jalasta, lennähti ovesta ulos ja laskeutui erään nuoren miehen jalkojen juureen. Nuori mies toi kengän liikkeeseen, sujautti kainosti neitosen jalkaan ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa. Tuon romantiikan kukkasen siemeniä minäkin kannan veressäni.

Kun ajattelen tuota suloista päivää näen silmieni edessä siistiin mekkon pukeutuneen nuoren naisen joka istuu tiskillä eteen päin nojautuneena, sormet kietoutuneena tiskin reunan ympärille, jalat heiluvat, on kuumaa ja pitkästyttää. Hän on ajatuksissaan, kaihoilee kenties ystäviään uimarannalla. Kaupan seinät ovat tietyn sinivihreät. Tähän aina pysähdyn sillä huomaan tuosta sinivihreästä että kuvitelmani sijoittuu huomattavasti tuoreempaan aikakauteen kuin vuosisadan vaihteeseen. Eikä se mekkokaan taida sijoittua tarpeeksi vanhaan (kai nyt uimarannalla sentään käytiin?). Tajuan ettei minulla ole mielikuvaa miltä siihen aikaan näytti, mitä värejä sisustuksessa käytettiin, millaiset mekot ja kampaukset henkilöillä jotka pitävät kauppaa Joensuussa. Jotensakin järkyttävää miten lyhyelle historiassa mielikuvani riittävät.

Niin, savupirttiajasta on enemmän kuvia päässä koska olen joskus käynyt museossa. Tai vuosisadanvaihteen kuninkaallisista ja kuuluisuuksista. Tuskin Joensuulainen puotityttö näytti Aino Acktelta.

Kun oikein mietin mieleeni nousee sellaisia termejä kuten aatelisto, porvarit, kauppiaat ja käsityöläiset. Sanoja historian tunneilta. Feodaaliaika. Torpparit ja maanomistajat. Nuorena lukemani Kaari Utrion kirjat maalaisneitosista joista tulee yllättäen rohkeutensa vuoksi aatelisia. Hälyttävää. Minä joka haikailen menneitten aikojen perään en osaa kuvitella kuin kaksi sukupolvea taaksepäin. Tiedän kyllä tärkeät käänteet mutta visuaalinen puoli on sokea. Miksi ihmeessä historia ei kiinnosta siinä iässä kun sitä opiskelee, se pörisee korvien välistä sujahtaen. Jättää jälkeensä irrallisia sanoja. Nyt kun pääsisin samoille tunneille oikein rypisin menneissä ajoissa. Mutta. Voi sitä opiskella ihan omin päinkin. Onneksi.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Olemisen siedetty keveys

Pakko se on sanoa. Taas. Ja taas. Toistan itseäni joka toisessa postauksessa mutten voi muuta. Syksy on kyllä ihanin vuodenaika. Niinkuin viimeksi oli kesä, sitä ennen kevät ja vielä aikaisemmin talvi. Mutta niin se vaan on, joka ikinen kerta. Syksylläpä on niin kirkasta, kuulasta, värikästä. Tuulee ja myrskyää, sataa, paistaa, kynttilät ja villasukat, tiedätte kyllä. Lisäksi kesän energiat purkautuu nyt luovuuden vimmaan, uusia ideoita ja voimaa niitten toteuttamiseen. Tuntuu olevan ilmassa, puhuin juuri ystävän kanssa energiapuhelun. Molemmilla ihanan hyvä etenevä fiilis menossa. Kirjoitan tätä ja katselen alla levittyvää maisemaa ikkunasta, kuuntelen kun tuuli riepottelee puita. Koetin saada kuvaan kissan joka vahtaa ohi lenteleviä keltaisia lehtiä mutta ei se malttanut poseerata, juoksee ikkunalta toiselle visuaalipyydystämään.


On perjantai, aurinko paistaa, tulee ihanasti ja kovaa. Remonttia viimeistellään, pääsen pian maalaamaan olkkarin seinän, sormia ihan syyhyttää. Pohdin maalaisinko osan toistakin seinää. Pohdin myös minkä väriset verhot maalaisin makkariin. Ja millaiset maalaukset mihinkin, mitä belgialaisen miehen työhuoneeseen. Jotain ihan omaa sille sinne, musiikkiin liittyvää, ehkä Hendrixin Jimiä. Samalla pohdin viikonlopun ruokia, mitä kivaa laittaisi, joko saa tehdä tuhteja lohturuokia, onko jo tarpeeksi kylmä että saa tuoda tämän tekosyyn keittöön?

On ihanan keveä ja hyvä fiilis, liitelen flow-tunnelmissa kuten nuo koivunlehdet.



Kuplankeveää perjantaita teillekin rakkaat ystävät!

Kuva Cute Overloadista.

torstai 6. lokakuuta 2011

Sisustuskankaita

Heipparallaa ystävät, täältä saapuvat ysmyyn sisustuskankaat Hiirenvirna-kuosissa. Näistä verho, seinäkangas, sängynpäälle tai pöydälle syksyä sulostuttamaan. Kankaat ovat käsinmaalatut ja -painetut, sekä kestävät konepesun. Ovh 267e, ystäville 180e. Tilaus-varaus sähköpostilla anna(at)rantakoskidesigns.fi. S'il vous plait!


Raikas turkoosi, 145cm x 270cm


Suloinen laventeli, 145cm x 250cm


Pirteän kirkas vihreä, 145cm x 270cm


Pehmeä harmaa-lila, 145cm x 270cm


Syvä petroolin sininen, 145cm x 250cm


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Lisää ysmyä

Lisäys YSMYyn, loput ysmyn Hiirenvirnatyynyt. Pitkulaista mallia tälläkertaa. Koko 35cm x 60cm, ovh 84e, Ystäville 45e. Kuvio painettu tyynyn molemmille puolille ja, niinkuin aina, pohjaväri maalattu useilla sävyillä. Kaipaisiko sohvasi esimerkiksi näitä? Huomasittekos muuten että tänään paistaa aurinko ja haavan lehdet ovat kirkkaan kirkkaan keltaiset, oikein hohtavat auringossa. Ihanaa!





tiistai 4. lokakuuta 2011

Eh

Tämä aarre löytyi Facebookin ihmemaailmasta, minusta ihana ja ehdottomasti jakamisen arvoinen.





Kjetil Bjerkestrandin sivulta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Oma ystävämyyntini

Istun jäleen puotilikkana Kraftissa, Bockin talossa. Sade lotisee katukivillä, tuoksuu syksyltä ja on jotenkin ihana pesiytymisen tunne. Tämä talo kestää tuulet ja säät, esi-isät pitelevät tiukasti nurkista kiinni, nipistävät kattoparruista pitkillä sormillaan. Turvallista ja tunnelmallista.

Seuraava Bockin talon tempaus on ystävyysmyynti 26.10. Tervetuloa viimeistään silloin tsekkaamaan mitä kaikenlaista ihanaa täältä löytyykään!

Tästä innostuneena aloitin Rantakoski Designsin Facebook-sivuilla oman etukäteis-ystävyysmyynnin, kiittääkseni ja ilahduttaakseni ystäviäni. Koska kaikilla ei kenties ole Facebook-tiliä ajattelin laajentaa ysmyn tänne. Halusin että teilläkin, rakkaat BlogiYstävät on sitten etuoikeus Ystävyysmyyntituotteisiini. Jokaista tuotetta on sitten tarjolla vain yksi kappale!

Ysmyn aloittaa Hiirenvirna, sisustustyynyillään. Tyynyjen koko 65cm x 65 cm. Ovh 110e, ja teille rakkaat ystävät 60e. Kun löydät sen tyynyn joka kuuluisi juuri sinun sohvallesi tai sängyllesi, varaa se sähköpostilla anna(at)rantakoskidesigns.fi. Tyynysi voit noutaa Rantakoski Designsin pajalta Herttoniemestä, Kraftista Bockin-talosta, tai tilata se tulemaan postitse. Kiitos ja kumarrus!



Turkoosin tyynyn kääntöpuoli on tumma sininen



Vihreän tyynyn kääntöpuoli on sininen






Punaisen tyynyn kääntöpuoli on syvä tumma punainen, hiirenvirnan kukista löytyy ripaus kimalletta.

Tyynyt ovat käsinmaalattua ja -painettua paksua ekologista Canvas-puuvillaa, sisustyynyt täytetty patjateollisuuden ylijäämärouheella joka ei tule litistymään käytössä (sopii hyvin lattiatyynyksi). Molemmat konepesunkestäviä.