tiistai 27. marraskuuta 2012

Puolivapaa

Tänään on ollut sangen kummallinen päivä. On nimittäin niin että olen ollut kotona ja töitä on ollut mukana vain vähän. On jokseenkin outo olo kun seurattavana ei olekaan pitkää listaa. Mukavaa kyllä. Heräsin vahingossa kamalan aikaisin, söin aamupalan ja ryömin vielä pikku-uniksi belgialaisen miehen viereen. Sitten söin muina miehinä aamupalan numero kaksi. Katsoin vähän nettitelkkaa. Luin vähän kirjaa. Pesin pyykkiä, siivosin. Sitten kaivoin koneen esille ja tein pari tuntia töitä. Ihmeellistä miten paljon päivän aikana ehtiikään kotosalla, työmatkoihin ei mene aikaa. Sain laiskan puoleisen sihteerin työavukseni. Sitä hymyilytti.


Viime viikonlopun WeeGeen joulumyyjäiset meni mukavasti. Kiitos kaunis kaikille joulumielisille pistäytyjille! Sunnuntaina seuraavat joulumyjäiset, Ornamon, Valkoisessa salissa, klo 11-17 ja maanantaina klo 11-19. Tervetuloa pistäytymään, sinnekin ilmaiseksi sisään!

torstai 22. marraskuuta 2012

Keski-iän ihanuus

Terveisiä Tampereelta jossa messusin viime viikonlopun. Oli sangen yllättävän kivat messut. Asiakkaat olivat harvinaisen mukavaa sakkia, välillä sain nauraa vedet silmissä. Kerran jopa niin että vedin omaa sylkeäni ruhtinaallisesti väärään kurkkuun. Kyynelöt siitäkin sitten seurasi.

Kohokohtana kylpytakkini valittiin Kädentaitojen 10 parhaan uutuustuotteen joukkoon vuosimallia 1012.  Siitä seurasi ei kyynelöitä vaan silkkaa iloa.

Mietin messumatkalla että nyt minusta on sitten tosiaan tullut keski-ikäinen. Osa myyjistä asui nimittäin jossain kummallisessa parakkimajoituksessa, karuista karuimmissa. Olin mykistynyt. En voisi ikipäivänä nukkua sellaisissa oloissa messupäivän jälkeen. Pitkän päivän seisomisen ja satojen ihmisten kanssa rupattelun jälkeen tarvitsen a. omaa rauhaisaa tilaa, b. hyvän sängyn ja oman suihkun, c. hyvää ruokaa ja lasin punaviiniä ja d. mielellään mahdollisuuden katsoa hetken telkkaa hiljaa vällyjen alta.  Tajusin että nuorempana en olisi piitannut missä nukuin koska a. olisin mennyt messupäivän jälkeen luultavasti baariin b. tullut myöhään nukkumaan muutamaksi tunniksi ja c. piitannut kissanviiksiä missä se nukkumapaikka on. Niin ja olisin silti ollut ihan virkeä messupäivät. Nyt ajatuskin että olisin lähtenyt baariin huvitti. Tai hirvitti. En tiedä kumpaako enemmän.

Ensimmäiset yöt majoituin Scandic Rosendahlissa. Hotelli oli täynnä jotain kongressivieraita, mutta sain sieltä kuitenkin huoneen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi (toivoin näin koska ystäväni majoittuivat samassa hotellissa). Huoneeni oli kuitenkin aika karu pyörätuolihuone jossa oli runsaasti tyhjää tilaa ja reunalla vuode (taisi olla ainoa vapaa huone). Kaikui, ei ollut kodikasta. Decor oli 80-lukuista mintunvihreää. Ilmastointi rämisi kaksi yötä enkä oikein nukkunut. Rosendahlin ravintolassa on harvinaisen epäonnistunut kalsea valaistus ja kylmän ankea fiilis. Viimeisen yön vietin Scandic Cityssä. Huone oli lämpimästi valaistu, siellä oli pörröinen tummanpunainen matto, sohvaryhmä, jättimäinen sänky, vedenkeitin, kaakao- ja teevalikoimaa, sekä ihana paksu kylpytakki. Olin niin onnellinen siemaillessani kaakaota kypytakissa, vällyjen alta, telkan ääressä. En vetänyt kukkahattua päähäni, mutta oli aika hiiskatin kiva olla keski-ikäisesti siellä omissa oloissani mukavassa huoneessa. 

Ensi viikonloppuna avaan joulukauden, on ensimmäiset joulumyyjäiseni tänä vuonna ja ne ovat Espoon näyttelykeskus WeeGeessä. Kuuleman mukaan niissä on ihanan jouluinen mukava tunnelma, paljon kivaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa. Mukavaa. Ja onneksi saan nukkua ihan omassa sängyssä yöt.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pari uutta lämpöistä

Huhuu! Hengissä ollaan, ollaanko siellä? Tänään on ensimmäinen päivä naismuistiinn että on vain normaali määrä töitä edessä. Ei siis 14 tuntista päivää! Istun peräti kotisohvalla pyjamassa, saan olla näin koko päivän, oi onnea. Tänään töitä tehdään vaan koneella. Huomenna on sitten toinen juttu, suuntaan kimpsuineni kohti Tamperetta ja Kädentaitomessuja. Kamat on jo miltei jo pakattu. Huomenna pientä säätöä vielä. Kolmet messut jo takana ja viidet edessä. Varauduin ostamalla elämäni ensimmäiset tukisukat.

Kanssasisariltani olen nyt huomannut että he hoitavat bloginsa ja Facebook-sivunsa kiireaikoina paljon paremmin kuin minä. He postaavat lyhyesti ja usein. Äärettömän viisaita ovat, lyhyitäkin juttuja, tilannekatsauksia, on kiva lukea. Miten olenkin itse tällainen kaikki tai ei mitään-suuntaan kallistuva tyyppi. Että aikaa pitää sitten olla kunnolla ennenkuin voin mitään postailla. Tai sitten minun pääni tila on vaan rajatumpi eikä sinne mahdu edes lyhyitä juttuja. 

Tajusin etten ole teille esitelly muutamaa uutuutta, syksyistä sellaista. Pehmeitä, paksuja, ihania huppareita, sekä suklaanruskeita kylpytakkeja. Liitän ne tähän, laitan kahvin kiehumaan, villasukat jalkaan ja alan töihin. Mukavaa päivää teillekin ja jos tulette Tampereelle, tulkaahan moikkaamaan!

Legendat-hupparit:

 Mister Clint



 Mister Jimi




 Mister John hupparissa sekä pitkähihaisessa trikoopaidassa







 Mister Kekkonen myös hupparissa ja pitkiksessä










Legendat-kylpytakit pinkillä painatuksella, voi aaah!







Tuota ihanaisen retroa maitosuklaan ruskeaa sain myös pyyhkeinä, mutta painoin ne eri aineella retrompaan suuntaan, kuva sinapin keltaiseen vivahtavalla beigellä. Löytyy kaikki hahmot, mutta laitan teille maistiaisen vaikkapa Heminway- ja Hitch-kasvopyyhkeistä kun herrat eivät pääseet muutoin tänään esiintymään.




maanantai 15. lokakuuta 2012

Politiikkaa

En ole kovin poliittinen ihminen. Luen kyllä uutiset ja pidän itseni ajan tasalla. Kiinnostun erinnäisistä asioista joista politisoidaan, etenkin luonnonsuojelusta. Mutta asiat kiinnostavat enemmän kuin henkilöt. Paitsi nyt vaalien alla. Yleensä tähän aikaan havahdun että ketäs sitä äännestäisikään. Tiedän että Vihreitä, mutta kukas siellä olisi oikeasti hyvä kun paperilla kaikki vaikuttaa hyviltä. Vai olisiko viisain äänestää jotakuta ääniharavaa että puolue saa paikkoja. 

Tällä kertaa minulla on onni. Tällä kertaa minulla on oikeasti hyvä ehdokas tiedossa. Sellainen jonka tunnen ja jonka poliittista uraa olen seurannut sivusta. Työhuonenaapurini Pörrö Sahlberg on vieläpä onnekseni vihreä. Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvata Pörröä vastaisin peloton. Sen verran olen seurannut hänen paneutumistaan lautakuntatyöhön, hän tutustuu käsillä olevaa asiaan, selvittää sen perin juurin ja jos jotain epäkohtaa löytyy Pörrö marssii päättäväisesti kokoukseen eikä pelkää jarruttaa yhtäkään ns. läpihuutojuttua. Olen nähnyt että Pörrö kyseenalaistaa, kysyy, miettii ja tutkii, ottaa asioista oikeasti selvän. Vaikeissakin tapauksissa marssii rohkeasti ja rauhallisesti kiistatilanteisiin. Siis sellaisiin kokouksiin joihin itse en saisi itseäni pakotetuksi kynnyksen yli.

Pörrö on nainen jonka haluaisin edustavan itseäni päätöksissä. Sellainen joka selvittää, kysyy ja jaksaa vääntää kunnes asia on pihvi. Ei mene sieltä mistä aita on matalin, tai kääräise asiaa pakettiin kun on oikeastaan jo myöhä ja olisi kiva olla kotona telkan ääressä.

Suosittelen siis teille jotka olette helsinkiläisiä ja etsitte hyvää ehdokasta. Pörrö Sahlberg numerolla 1009. Vaalifacebook-sivut tässä. Ja Pörrön osuva motto: Tärkeintä ei ole tietää vaan kysyä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ilostuksia

Aivan pakko jakaa teidänkin kanssa ystäväni vinkkaaman blogin Advanced Style. Ihania ihania vanhempia rouvia ja herrasmiehiä joilla ei ole tyyli ja persoona kadoksissa. Rautaisia tyyppejä. Niin elähdyttäviä. Sitäpaitsi sain tästä toivoa että upeaa elämää on vielä 91-vuotiaanakin, kun ei enää (ehkä) ole kiire,  ja siihen on vielä mukavasti aikaa saada oma tyylikin kuntoon. Hyvä vinkki oli Countess of Glamourilta budjettipukeutumiseen (ennenvahnaan kun vaatteet tehtiin itse tai teetettiin räätälillä, eikä vaateparsia ollut useita), muutama pusero ja muutama hame, niitä yhdistelemällä ja asusteilla kuka tahansa voi olla glamour. Etenkin siis hatut, huivit ja korut, oi korut, käyttöön. Countessin asusteet ovat vailla vertaa. Hänen mottonsa onkin more is more. Klikatkaa ylhäällä olevaa linkkiä sivuille ja muistakaa katsoa myös videot!

Eiliseen postaukseen lisään siis että ihanat pienet taukohetket päivässä, esimerkiksi tällaisten hauskojen blogien parissa, sysää energiat riittämään pitkälle iltaan! Vielä kun oppisin ottamaan niitä kuuluisia mikronokosia päivän mittaan.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Ajatteluniksautus

Tiesittekö että joulu on ihan tuossa kulman takana? Minäpä tiesin, kalenterini on nimittäin jo tyystin täynnä jouluun liittyviä ja tähtääviä asioita. Minulla on kuukausi aikaa tehdä töitä niin paljon kuin ikinä ehdin. Että olisi sitten jotain esiteltävää lukuisille messuille/myyjäisiin joille olen menossa. Sekä Kraftiin, että Design Tuunaamoon Tampereella. Niin ja nettikauppaani. Messujen välissä voi sitten hienosäätää, tehdä koulutöitä, puotilikkavuoroja ja pakata-roudata kamaa.

Tiesittekös sen että jouluun voi valmistautua jo vaikkapa toukokuussa. Tai hyvänen aika miksei jo Tammikuussa? Minäpä en tiennyt. Tai no tiesin, mutta en sitten osannut. En muistanut, älynnyt, kehdannut, ajatellut. Taaskaan. Perinteinen Habitarehepuli jatkuu perinteisellä jouluhepulilla. Niin että elokuusta jouluun saakka huidon kuin heinämies aamusta iltaan, mukaanlukien viikonloput. Sitten tammikuun kerään voimia rättiväsyneenä. Ja helmikuusta heinäkuun loppuun otan hiukkasen rennommin. Tai kuvittelen ottavani. Tai vielä paremminkin toivon ottavani.

Opinko ikinä tekemään töitä ennakkoon? Ehkä en. Mutta olen oppinut sen sijaan jotain (minulle) äärettömän arvokasta. Opin syksyisin elämään hetkessä. Jos hetkenkin ajattelen kalenteriani etukäteen, stressaannun paniikkiin saakka. Ei kannata siis. Niinpä täytän tyynesti kalenteriani tehtävälistoilla, kieltäydyn ajattelemaan niitä muutakuin listana, ei siis suoritettavina töinä. Muuta kuin kyseisen elettävän päivän kohdalla. Senkin jaan palasiin. Listaan asiat siihen järjestykseen kun ne on viisain tehdä. Sitten katson vain sitä käsillä olevaa työtä. En yhtään sen ohi. Sitten tärkein; paneudun aatoksella siihen että löydän jotain kivaa siitä duunista. Jos siitä ei irtoa hauskuutta millään, haen hauskuuden kivasta äänikirjasta. Tai ajattelen että saan olla omassa pajassani, omissa töissäni, ajattelen kissaa, rakkaita ihmisiä, kaikkea ihanaa mitä elämässäni on. En missään tapauksessa ajattele että on kiire, liikaa töitä, ei vapaapäivä tammikuuhun saakka, tai että onpas tylsä työvaihe.  Saan ajatella vain kivoja asioita joita minulla on. Päätin etten voi haaskata elämääni stressaamalla ja kurjistelemassa, voin haaskata sen mielekkyyteen ja hauskuuteen. Näin päätin. Elämänlaatu koheni oitis. Ihan vain ajattelemalla toisin.

Suosittelen ajatteluniksahdusta kaikille teille joilla on liikaa töitä ja stressiä. Mutta muistakaa lista, tuo ns. aivolepo ei ole mahdollista ilman listoja. Pitää tietää että asiat on tallella ja että ne hoidetaan ajallaan. Suositus numero 2. Lista on parempi olla jotenkin tallessa (koneella, puhelimessa, yhden kirjan kansien sisällä), ei siis pikkuruisia lippulappusia, laskukirjekuoria, luonnospaprujen kääntöpuolia vierehtimässä ympäriinsä. Uskokaa kun kerron että ne katoavat jonnekin universumin mustimpaan aukkoon valoakin nopeammin. JA ne vievät päästä jokaisen muistijäljen kyseisestä lista-asiasta ihan varmasti mukanaan.

Jos nyt lukisin, ehtisin lukea, viime vuoden lokakuun ajatuksia. Varmaan lukisin saman tekstin, tai ainakin osittain. Jännittävää nimittäin miten nopeasti unohdan että teepä kuule seuraavana vuonna aikaisemmin. Unohdan myös kyvyn elää hetkessä. Toivon hartaasti että jokainen vuosi jättää edes hitusen oppia ja järkeä päähäni.

Taidan laittaa tuon listalle. 



maanantai 1. lokakuuta 2012

Heittopussit

Mukavaan Bockin talon kädentaitoyhteisöömme kuuluu kummia. 

Aikoinaan, kolmisen vuotta sitten yhteisö oli laajempi ja eläväisempi, asustaessaan Senaatintorin toisella laidalla Kiseleffin talossa. Talo on oli käsite, olihan se ollut toiminnassa jo vuosia. Turistit osasivat tulla, myös kaupunkilaiset ja muualta Suomesta visiteeraavat. Homma toimi mukavasti. Kiseleffistä pidettiin ja sinne tultiin varta vasten ihan kaukaakin.

Kas sitten kaupunki päätti renoveerata talon. Käsityöläiset heivattiin ulos. Takaisin ei ollut tulemista sillä talo haluttiin uusia fiinimmäksi. Sinne haluttiin oikeita disainareita, ei mitään käsityöläisiä. Niinpä osa Kiseleffin kaupoista loppui, osa hajaantui ties minne ja osa päätyi tänne Bockin taloon.

Viime vuoden vaihteessa Kaupunki renoveerasi toisen talon Torikortteleista, tällä kertaa Goviniuksen talon Kauppatorin kulmassa (Bockin talo ja Goviniuksen talo jakavat Katariinan kadun). Meille tarjottiin vuokrattavaksi Goviniuksen tiloja mutta koska olimme jo kerran muuttaneet katsoimme parhaaksi jäädä Bockin taloon. Se meille luvattiin, tosin pienen remonttikatkon jälkeen.

Kas nyt kävikin yllättäen sitten niin että remontin jälkeen ei olekaan takaisin tulemista. Bockin talo laitetaan toimistoiksi. Mitäs siihen sanotte? Ei mitään. Tuuliajolla ollaan. Heittopussit. Tarjolla on yksi iso tila josta voimme vuokrakilpailulla saada siivun, siis taistelemalla toinen toistamme vastaan. Kaikki eivät mahdu, niillä jolla on varaa maksaa suurin vuokra on parhaat mahdollisuudet. Mutta kiinnostuneita on kuulemma paljon, jotain ulkopuolisia suuria tahojakin. Eipä siinä pienet käsityöläiset sitten pärjää. Eikä kaupunkia kiinnosta.

Tai jännästi kiinnostaa silloin kun on joku tapahtuma, silloin mainostetaan kiinnostavia käsityöläiskortteleita, että kulmat näyttäisivät mukavilta ja eläväisiltä. Katariinakadun avajaisissa hehkuteltiin uutta katu-kaupunkia pieniä putiikkeja, uniikkia kädentaitodesignia ja kahviloita. Käytännön hetkellä tällaista ei ole oikeasti harkinnassakaan. Elävässä elämässä meillä ei ole mitään merkitystä eikä oikeuksia. Meitä heitellään mihin sattuu, luvataan yhtä, maalaillaan toista, ja lopulta jää tyhjät käteen.

Onko käsityöläiskulttuuri tosiaan niin turha ja arvoton?

lauantai 22. syyskuuta 2012

Uutuuksia tarjoiluun

Olen niin onnellinen. Istun nimittäin sohvalla yöpaidassa  klo 14.52. Minulla on vapaapäivä! Edellisestä onkin pitkä aika. En aio vaihtaa päivävaatteita päälle koko päivänä, en ihan uhalla aio. Keitin jo toisen pannullisen kahvia, söin suklaata. Ammupalaksi pizzaa. Sohvalta. Telkan edessä. Katselen Cranfordin naisia. Törkeää ja laiskaa meininkiä eikä hävetä yhtään.

Jotta elo ei menisi ihan kokonaan hunningolle, ajattelin laittaa tänne muutaman uutuuden lisää. Tarjottimia, juustotarjottimia ja lasinalusia. Jos vaikka tekin laiskottelisitte sohvalla surffailmassa internetin ihmemaailmassa. Laiskaa ja rentouttavaa lauantaita!

Hitchcock



 Hemingway



 Jimi






Legendat





Lasinalusia, kaikki yhdeksän legendaa seitsämässä eri värityksessä



Lisää tarjoilu-uutuuksia nettisivuillani, klikkaamalla tästä.

torstai 20. syyskuuta 2012

T-paitoja vailla kotia

Onpas kaunis syksyinen päivä, sellainen paras, aurinkoinen, kirkas, kuulas kuten sanotaan. Pihan haavat ovat punertuneet niin kauniiksi. Ihana aika vuodesta. Työrintamallakin. Syksy toi tullessaan paljon kivoja uutuuksia, kaikkia en ole vielä täällä esitellytkään, ja lisää uuttahauskaa on työn alla. Tyhjennän nyt ensin varastoja kesäisemmistä tuotteista, eli t-paidoista. 

Nettikaupassani on nyt kuukauden ajan viimeiset t-paidat -15% alella.  Olette lämpimästi tervetulleita katselemaan löytyisikö vielä teidän suosikkianne. Ja tervetulleita myös vinkkamaan alesta ystävillennekin. 


Kaunista syyspäivää teillekin missä ikinä olettekin!


Muutama esimerkki (muitakin malleja löytyy):







keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uudet naamat

Seuraavaksi esitelen teille uudet Legendat-sarjan naamat. He löytyvät mm. froteepyyhkeissä, kylpy-, kasvo- ja jättipyyhkeissä, kuten kuvat alla.

Papa Hemingway


Hitchcock


Marilyn (yleisön toistuvista toiveista)


Ja Jiminhän te jo tapasittekin.

Jokaisesta on saatavilla myös aivan uusi tuote, kylpytakit. Niitä saa ylläolevilla kuvilla, sekä Mannerheimilla, Kekkosella ja Clint Eastwoodilla. Kaikkista noista kuva Rantakoski Designsin nettisivuille. Tässäpä maistiainen.


Mitäs pidätte? Habitareyleisö piti ainakin kovin. Messut menivät erityisen hyvin, reilusti yli odotusteni. Olen kovin iloinen ja kiitän kauniisti kumarrusten kera kaikkia vierailijoita!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Habitaressa

Kolmas Habitarepäivä takana ja järkikin vielä ihan tallessa, ajatella, vaikka vähillä unilla on menyt jo pidemmän aikaa. Iltaisin olen aivan tyystin kuitti, vaikka päivät ovat kyllä mukaviakin. Vein Habitareen paljon uutuuksia, olen niitä tiputellut facebook-sivuilleni, tännekin olisin postannut, mutta Elisa sotki jotain nettiyhteydessä niin etten ole päässyt postaamaan mitään tänne muutamaan päivään. Mutta nyt näköjään pelittää. Tässäpä siis uutuus numero yksi, erityisen kiinnostava sellainen koska se on tuotteena minulle aivan uusi:

Akustiikkalevyt. Säännöllisesti minulta tiedustellaan kuvioituja akustiikkalevyjä, olen yhteistyökumppania jo tovin etsiskellyt ja nyt löytyi. Kyseessä on yritys nimeltä Innofusor. He tekevät akustiikkalevyjä ekologisista materiaaleista ja myrkyttömästi. Soveltuu siis linjaani kuin tikki takkiin. Levyt ovat pintaturvetta, liima-aineena muovipullojen muovia, sellaisten pullojen joista ei enää pulloa saa. Koska turve on luonnollisesti hapanta, levy ei pysty homehtumaan. Muissa levyissä tämä on hoidettu suihkuttelemalla booria tai jotain vastaavaa myrkkyä homeenestoksi. Innofusorin levyt ovat lisäksi kauniita ja edullisiakin verrattuna muihin löytämiini levyihin.

Akustiikkalevyn ei tarvitsisi olla tylsä, siis sellainen joita maailma pursuaa. Ei enää harmaita seiniä, tai kikkailuna joukossa jokin punainen neliö tms. Astun kuvaan. Avullani levyihin saa kuvia painamalla tai maalaamalla, siis juuri sellaisen seinän, tai levykokonaisuuden kuin asiakas haluaa. Funktiota ja funktiota samassa paketissa. Omaa ja uniikkia. Hauskaa. Nastaa. Levyjä saa lukuisissa väreissä ja minun kädenjälkeni on periaatteessa ihan mitä ikinä vaan. Tilaaja voi valita jotain mallistostani, tai kohteeseen voidaan tehdä jotain siihen sopivaa uutta.

Sain testattavaksi mustan ja valkean levyn:


Mustaan painoin Jimin valkealla. Hauska seinä tulisi vaikkapa tuollaisista 60cm neliöistä, muutama väri, tai vain kaksi, parilla naamalla.

Valkoiseen levyyn painoin linnun. Pohjapinta on niin kaunis että toimii ihanasti noinkin pelkistetyllä linjalla.

Lähikuva pinnasta.

Ehdin nyt vain kokeilla painamista, seuraavaksi testaan maalaamisen. Jos karhea pinta ei sovellu kaikkeen, voin kuvioida erilaisia kankaita, vaikkapa maalata sileimmälle silkille, ja päällystää levyt niillä. Tällä tyylillä saan aikaan hyvinkin yksityiskohtaisia ja erityylisiä maalauksia. Mitäs sanotte, eikö olekin hyvä juttu?!