Viime sunnuntaisen postauksen jälkeen jäin koukkuun katselemaan uusiksi ihanan ihania vanhoja jaksoja River Cottage-ohjelmista. Löytyvät täältä. Ensimmäinen kesä "Escape to River Cottage" jolloin koko homma lähtee käyntiin, väliin suloinen "Christmas at the River Cotage", sitten toisen kesän sarja "Return to the River Cottage" ja niin edelleen. Katsomista riittää ja sielu hyrrää. Tai paremminkin sisäinen Pieni talo preerialla, se vasta kukoistaakin. Haaveilen miten ihanaa olisi elää juuri noin (ymmärrän kyllä että ohjelmissa on vedetty useita mutkia suoraksi eikä oikea elämä olisi noin ruusuista). Tässäpä asiat jotka uppoavan minuun kaiholla:
1. Omavaraistalous ja vihreät dollarit. Kaikki mitä itsellä ei ole hankitaan vaihtamalla oman tilan tuotteisiin, tai mahdollisiin palveluksiin. Vaikkapa laittamalla ruokaa naapurin dinnerpartyille.
2. Rahaa tilille hankitaan tilan tuotteita jalostamalla. Säännöllisin väliajoin, viljelijöiden kalenteriin istuvina päivinä, järjestetään Farmers Market joissa tilalaiset pääsevät myymän tuotteitaan. Sadonkorjuumarkkinoilla River Cottagen Hugh puuhasi tomaateistaan lämmintä ja mausteista keittoa, teki kurpitsoistaan ja herneistään samosoita kyytipojaksi, ja möi kaikki nälkäisiin suihin. Tomaateista ja omenoista riitti erilaisiin ketsuppeihin, chutneyihin, kastikkeisiin ja soseisiin, ne pullotettiin kauniisiin lasipulloihin ja päälle liimattiin paikallisen taiteilijan suunnittelema "River Cottage Gluttony"-etiketti (taiteilija sai palkaksi puolikkaan lampaan).
Voin niin kuvitella itseni puuhastelemaan omia säilykkeitä puutarhani tuotteista, kokeilemaan makuyhdistelmiä ja mausteita. Jostain syystä ajatus kellarista jonka lukuisia hyllyjä asuttaa rivit erilaisia herkkupurnukoita kauniilla etiketeillä koristeltuina, houkuttaa minua kauheasti. Tämän täytyy kummuta jostain esiäitien geeniperimästä. Ja miten olisi hauska osallistua markkinoille näillä purnukoilla. Raaka-aineet omasta puutarhasta!
3. Joulumarkkinat ja muut tapahtumat joihin laitella leivonnaisia ja ruokia. Aijjai jai miten ihanaa olisikin laitella tuoksuvaisia kakkusia maalaistalon rustiikkisessa keittiössä. Lisänä kaupungin kaupat joihin myydä maalaistuotteita omalta tilalta.
4. Keittokirjat joita maalaiselämän innoittamana Hug on kirjoittanut. Omia reseptejä omista raaka-aineista Mitään Ei Heitetä Hukkaan-periaatteella.
5. Luomupuutarha. Sellaisesta haaveilen. Pidän ulkosalla olemisesta ja luonnosta, mutta ilman pihaa ulkoilu on lähinnä kävelyä joka on pidemmän päälle aika tylsää. Mutta jospas olisikin puutarha jossa puuhastella ulkosalla, maata möyhien, kitkien, kasvua seuraten. Samalla kasvattaisi omat ruokansa. Voi poijjat.
6. Kanat. Omia munia ja kuposuttelun seuraamista. Periaatteessa rakastaisin myös porsaita, lampaita ja lehmiä pihallani, mutta tiedän etten pystyisi niitä syömään ja olisin sitten pulassa niiden kanssa.
7. Yhteisö, joka ohjelmassa on kovin ruusuinen. Kaikki aina valmiita auttamaan ja opastamaan. Tiedän hyvin ettei oikeassa elämässä niin välttämättä menisi mutta näin haaveillessa se tietenkin olisi ihanan tiivis maalaisyhteisö, kuin suuri perhe. Anteeksi imelyys, mutta tässä nyt haaveillaan.
Siinä sivussa saisin maalailla sieluni kylyydestä. Aika kiva ajatus. Ihanaa että haaveillessa ei tarvitse piitata mistä saisi riittävästi rahaa, tai siitä ettei puutarhaa osaisikaan hoitaa, etanat söisivät kaiken, home veisi sadon, kanat ei munisi, kakut lässähtäisi juuri ennen markkinoita, tai se ihana naapuriyhteisö olisikin uteliaita ärsyttäviä tyyppejä joiden kanssa olisi pinnisteltävä päivästä toiseen. Eikä siitä että sitä puutarhaa, josta elanto on kiinni, pitäisi hoitaa säällä kuin säällä, ei auttaisi jos kirja soffalla kutsuisi, tai ulkona sataa räntää, tai kurkku on kipeä, tai maalausinto on just nyt päällä.
Hugh Fearnley-Whittingstall, onnen pekka joka elää omaa haavettansa BBC:n sponsaamaana.
2. Rahaa tilille hankitaan tilan tuotteita jalostamalla. Säännöllisin väliajoin, viljelijöiden kalenteriin istuvina päivinä, järjestetään Farmers Market joissa tilalaiset pääsevät myymän tuotteitaan. Sadonkorjuumarkkinoilla River Cottagen Hugh puuhasi tomaateistaan lämmintä ja mausteista keittoa, teki kurpitsoistaan ja herneistään samosoita kyytipojaksi, ja möi kaikki nälkäisiin suihin. Tomaateista ja omenoista riitti erilaisiin ketsuppeihin, chutneyihin, kastikkeisiin ja soseisiin, ne pullotettiin kauniisiin lasipulloihin ja päälle liimattiin paikallisen taiteilijan suunnittelema "River Cottage Gluttony"-etiketti (taiteilija sai palkaksi puolikkaan lampaan).
Voin niin kuvitella itseni puuhastelemaan omia säilykkeitä puutarhani tuotteista, kokeilemaan makuyhdistelmiä ja mausteita. Jostain syystä ajatus kellarista jonka lukuisia hyllyjä asuttaa rivit erilaisia herkkupurnukoita kauniilla etiketeillä koristeltuina, houkuttaa minua kauheasti. Tämän täytyy kummuta jostain esiäitien geeniperimästä. Ja miten olisi hauska osallistua markkinoille näillä purnukoilla. Raaka-aineet omasta puutarhasta!
3. Joulumarkkinat ja muut tapahtumat joihin laitella leivonnaisia ja ruokia. Aijjai jai miten ihanaa olisikin laitella tuoksuvaisia kakkusia maalaistalon rustiikkisessa keittiössä. Lisänä kaupungin kaupat joihin myydä maalaistuotteita omalta tilalta.
4. Keittokirjat joita maalaiselämän innoittamana Hug on kirjoittanut. Omia reseptejä omista raaka-aineista Mitään Ei Heitetä Hukkaan-periaatteella.
5. Luomupuutarha. Sellaisesta haaveilen. Pidän ulkosalla olemisesta ja luonnosta, mutta ilman pihaa ulkoilu on lähinnä kävelyä joka on pidemmän päälle aika tylsää. Mutta jospas olisikin puutarha jossa puuhastella ulkosalla, maata möyhien, kitkien, kasvua seuraten. Samalla kasvattaisi omat ruokansa. Voi poijjat.
6. Kanat. Omia munia ja kuposuttelun seuraamista. Periaatteessa rakastaisin myös porsaita, lampaita ja lehmiä pihallani, mutta tiedän etten pystyisi niitä syömään ja olisin sitten pulassa niiden kanssa.
7. Yhteisö, joka ohjelmassa on kovin ruusuinen. Kaikki aina valmiita auttamaan ja opastamaan. Tiedän hyvin ettei oikeassa elämässä niin välttämättä menisi mutta näin haaveillessa se tietenkin olisi ihanan tiivis maalaisyhteisö, kuin suuri perhe. Anteeksi imelyys, mutta tässä nyt haaveillaan.
Siinä sivussa saisin maalailla sieluni kylyydestä. Aika kiva ajatus. Ihanaa että haaveillessa ei tarvitse piitata mistä saisi riittävästi rahaa, tai siitä ettei puutarhaa osaisikaan hoitaa, etanat söisivät kaiken, home veisi sadon, kanat ei munisi, kakut lässähtäisi juuri ennen markkinoita, tai se ihana naapuriyhteisö olisikin uteliaita ärsyttäviä tyyppejä joiden kanssa olisi pinnisteltävä päivästä toiseen. Eikä siitä että sitä puutarhaa, josta elanto on kiinni, pitäisi hoitaa säällä kuin säällä, ei auttaisi jos kirja soffalla kutsuisi, tai ulkona sataa räntää, tai kurkku on kipeä, tai maalausinto on just nyt päällä.
Hugh Fearnley-Whittingstall, onnen pekka joka elää omaa haavettansa BBC:n sponsaamaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti