Oopperaa

Elähdyttävä oopperailta takana, kävimme Figaron häissä (miksi Le nozze di Figaro piti kääntää suomeksi, puolet fiiliksestä katosi oitis, kokeilkaapa vaan sanoa ääneen Le nozzi di Figaro ja sitten Figaron häät...) ja nautimme. Libretto Figaron häissä on vähän hölmö, mutta musiikki kietoutuu sydämeen ja tiristää ihanasti. Kun muutimme Suomeen, ja olimme alkuun molemmat työttöminä, kävimme ooperassa hellimässä itseämme, sillä -kuulkaapas tätä, ette varmasti tienneet- halvimmat liput kolmannen parven vasemmassa tai oikeassa reunassa maksavat 14e. Ooperatalon akustiikka toimii hyvin ja piippuhyllyllekin kuuluu musiikki kauniisti, jokaiselta tuolilta näkee lavalle. Ajatelkaa hetki, leffaliput maksavat yli kympin ja lätkämatsin liput varmaan 25e ainakin (tosin lätkämatsiin kumpaakaan meistä ei saisi kirveelläkään). Oopperassa ihmiset, siinä silmiesi edessä, tuottavat jotain niin kaunista ja sieluun käypää, ilman vahvistimia ja erikoistehosteita, ihan omilla lahjoillaan samassa hetkessä kanssasi. 14 eurolla jokaisen, oopeerasta piittamatomankin, pitäisi käydä ihan vain hakemassa elämys. En suostu uskomaan ettei se olisi jonkin asteinen elämys jokaiselle.

Alla huikaisevan kaunis Sull'aria. Muistatteko elokuvan Shawshak Redemption - Rita Hayward, avain pakoon (siis mikä näitä suomentajia oikein vaivaa??) jossa Andy (Tim Robbins) soittaa lukitun toimiston oven takana kaiuttimista vangeille oopperaa ja kuinka suuri elämys se vangeille oli. Tai mitä hitsiä, laitan senkin pätkän tänne.