Amos Andersonin taidemuseo tarjoa ihanan elämyksen, Stiina Saariston näyttelyn Ein kleines monster. Jäin teoksiin koukkuun Ateneumin Kalevala-näyttelyssä, jossa oli esillä koko seinän kokoinen The last man standing. Juutuin katsomaan sitä pitkäksi aikaa, ihastuksissani. Kalevalakontekstissa maalaus kertoi jotain alkukantaista esiäitiyttä, luonnonmystiikkaa ja pysäyttävää mytologiaa. Piirroksessa, kuten kaikissa Saariston töissä, on paljon katsottavaa ja pohdittavaa. Ne ovat hyvin vahvoja, täynnä kummallisia tunnelmia ja symboliikkaa. Ja ihanat pahantuuliset ilmeet. Jotenkin ilahduttaa juuri se äkäinen naama kaiken keskellä.
Töissään taiteilija käyttää useimmiten lyijykyniä ja puuvärejä. Menen mykäksi aina kun näen jotain miniyksityiskohtaista, johon on kulunut niin paljon aikaa etten pysty sitä hirvittymättä ajattelemaan.
Pihistän tähän tekstin Ateneumin esittelystä (laiska ei viitsi kirjoittaa uusiksi omin sanoin...):
"Stiina Saaristo (s.1976) on Kuvataideakatemiassa opiskellut taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta ja naisena olemiseen liittyvien ennakko-odotusten taakkaa. Groteskilla eli liioittelevalla ja jopa irvokkaalla ilmaisulla hän ottaa kantaa pelkän kauniin ulkokuoren palvontaan. Huumorillakin on teoksissa oma osansa. Hänen toistuvina teemoinaan voi nähdä seksuaalisuuden, tasa-arvon, vallan, sukupuoliroolit ja yhteiskunnan arvot. Taiteilija esiintyy piirustuksissaan ja maalauksissaan usein itse omana mallinaan. Peilin kautta saatu havainto ei välttämättä sisällä koko kuvaa vaan teoksen todellisuus rakentuu toisistaan erillisistä malleista, jotka yhteen liitettyinä luovat yllätyksellisiä ja liioiteltuja ulottuvuuksia."
Töissään taiteilija käyttää useimmiten lyijykyniä ja puuvärejä. Menen mykäksi aina kun näen jotain miniyksityiskohtaista, johon on kulunut niin paljon aikaa etten pysty sitä hirvittymättä ajattelemaan.
Pihistän tähän tekstin Ateneumin esittelystä (laiska ei viitsi kirjoittaa uusiksi omin sanoin...):
"Stiina Saaristo (s.1976) on Kuvataideakatemiassa opiskellut taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta ja naisena olemiseen liittyvien ennakko-odotusten taakkaa. Groteskilla eli liioittelevalla ja jopa irvokkaalla ilmaisulla hän ottaa kantaa pelkän kauniin ulkokuoren palvontaan. Huumorillakin on teoksissa oma osansa. Hänen toistuvina teemoinaan voi nähdä seksuaalisuuden, tasa-arvon, vallan, sukupuoliroolit ja yhteiskunnan arvot. Taiteilija esiintyy piirustuksissaan ja maalauksissaan usein itse omana mallinaan. Peilin kautta saatu havainto ei välttämättä sisällä koko kuvaa vaan teoksen todellisuus rakentuu toisistaan erillisistä malleista, jotka yhteen liitettyinä luovat yllätyksellisiä ja liioiteltuja ulottuvuuksia."
The last man standing, 2008, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille, 247 x 450 cm 
Juhlat,2006, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille, 305 x 300cm 
“Mommy’s Little Angels”, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille , 68 x 90 cm
Ein kleines Monster I, 2009, puuvärikynät.
Kohtauksia eräästä avioliitosta, 2005, öljyvärit.Ykkösen aamutelevisiossa kiinnostava ja kiva taitelijatapaaminen jonka voi katsella vielä 29 päivän ajan tästä. Näyttely Amos Andersonissa 8.3 saakka. Suosittelen.
2 kommenttia:
harmi, kun tuli valittua taidehallin näyttely eikä tämä. Oli niin kiva juttu aamutelevisiossakin hänestä
varmasti tulee vielä uusia näyttelyitä, jos et tule uudelleen ennen 8.3.
Lähetä kommentti