Sunnuntaikirja ja Alexander

Tänään pidän oikeaa vapaapäivää, mutta minulla on projekti. Eräs ihana kirjaston kirja on lukematta ja auttamatta myöhässä. Sen luen tänään, ihana kun on ihan pakko!

Ihastuin kovasti aikanaan Alexander McCall Smithin kirjasarjaan Mma Ramotswesta, Naisten etsivätoimisto nro 1. Kirjat kertovat perinteisen ruumiinrakenteen omaavasta afrikkalaisesta naisesta, joka perustaa etsivätoimiston. Mysteerejä ratkotaan, ja niihin puuttumista pohditaan sangen filosifisesti. Kirjoissa on jotain ihanaa viipyilevää tunnelmaa, inhimillisten ongelmien pohdintaa inhimillisesti. Afrikkalaisen elämän kuvaus vie mukanaan lempeästi. Mutta Mc Call Smithillä on muitakin sarjoja joita jostain käsittämättömästä syystä ei ole käännetty suomeksi.

Alexander

The Sunday Philosophey Club-sarja esittelee Isabel Dalhousien, keski-iän ehtoopuolelle juuri ja juuri astuneen filosofin, joka kirjoittaa työkseen (ja anteliaan perinnön turvin) pientä filosofiseuran julkaisua "Rewiew of Applied Ethics". Kirjoittamisen lomassa Isabel kiinnostuu (ystäviensä mielestä turhankin paljon) muitten ihmisten asioista ja työntää lusikkansa toisiin soppiin. Myöhemmin hän rakastuu itseään huomatavasti nuorempaan mieheen, ja tästä aiheesta kumpuaa runsaasti lisää filosifisia pohdintoja ja ongelmia, iloa ja epävarmaa hävetystä. Kirjat ovat Mma Ramotswen ilmapiiri vietynä Skotlantiin, Edinburghin kaupunkiin, ja maustettuna skotlantilaisilla mausteilla afrikkalaisten sijaan. Aivan ihania kirjoituksia ja mietteitä nämäkin. Sarjassa on tällä hetkellä kuusi ihastuttavaa kirjaa.

The 44 Scotland Street-sarja kertoo yhden pienen kerrostalon asukkaiden elämistä ja ympärystöstä, myöskin Edinburghin kaupungissa. Kirjan äänenä puhuu Pat joka viettää toista välivuottaan, ja muuttaa asumaan solukämppään taloon numero 44 Scotland Streetillä. Pat tutustuu muihin asukkaisiin ja sotkeutuu heidän asioihinsa hartaudella. Ensimäinen kirja "The 44 Scotland Street" ilmestyi alunperin The Scotsman-lehdessä kuuden kuukauden aikana päivittäisinä pätkinä. Suosio oli niin suuri että tarina sai jatkoa kirjojen muodossa. Näitä kirjoja on sarjassa nykyisin viisi kappaletta.

Professor Dr. von Igelfeld Entertainments-sarja esittelee saksalaissyntyisen professorin Moritz-Maria Von Ingelfeldin, hajamielisiä polkuja ja ajatelmia. Professorin suurin saavutus, ja suuri ylpeyden aihe, oli kirjoittaa kirja Portugalin epäsäännöllisistä verbeistä. Moritz-Maria ei sotkeudu kovin muiden elämiin, mutta on puolestaan sotkussa omansa kanssa. Sarjaan kuuluu kolme kirjaa.

Näiden lisäksi McCall Smith on kirjoittanut lukuisia lastenkirjoja (joita on jonkin verran käännettykin), kolme novellikokoelmaa ja kaksi yksittäistä romaania.

Alexander kirjoittaa niin kauniisti ja lempeästi naisnäkökulmasta että on vaikeaa kuvitella kirjailijan olevan mies. Olisipa kiva tietää enemmän hänen elämästään, kasvoiko hän suuren sisarlauman keskellä, oliko hänellä ihana pohdiskeleva äiti, lempeän huolehtiva isoäiti, tai lukuisia muhevia sukulaistätejä vaikuttamassa (ainakin hänellä on takuulla onnellinen vaimo). Ehkä lapsuus Botswanassa avasi hänessä jotain mukavaa joka kukoistaa edelleen.

Kirjalijalla on muitakin projekteja hihassaan. Botswanaan, Kgale Siding nimiseen kaupunkiin, hän perusti pienen naisten oopperatalon, The No. 1 Ladies’ Opera House. Oopera toimii pienessä autotallissa (joka toimii ravintolana päivisin) ja projektin tarkoitus on tarjota esiintymismahdollisuus Botswanan lahjakkaille naislaulajille. Tarkoituksena on esittää ainakin kaksi oopperaa vuodessa. Lisäksi ensimmäinen elokuva, Naisten etsivätoimisto numero 1, on ilmestynyt ja saanut loistavat arvostelut.

McCall.Smithin sivuille pääset tästä. Sivuilla on kuvia ja haastatteluja, sekä houkutteleva elokuvan traileri, suosittelen.

Tämän päivän kirjani on uusin The Sunday Philosophy Club-sarjasta, "The Lost Art of Gratitude". Käperryn sohvan nurkkaan torkkupeitteen alle, vieressäni puolen litran muki vaniljalattea, eikä minulle saa puhua kuin puolen tunnin intervallein. Ihanaa!