Hiivatti

Kävin tänään etsimässä tiettyä ja tietyn väristä lahjapuhelinta. Ajattelen että naiset ostavat uusia puhelimia ainakin yhtä paljon kuin miehet, mutta jostain kummasta perinteestä myyjät liikkeissä ovat miesmiehiä jotka eivät ole kovin palvelualttiita, tai (nais)ystävällisiä. Turhauduin muutamassa liikkeessä välinpitämättömään asenteeseen ja surkeaan palveluun, sellaisia nojailevia kumijäsenisiä nuoria julleja joita ei vaan nyt kiinnosta tää myyntityö. Onko olemukseni sellainen etten pystyisi ymmärtämään puhelimen tekniikkaa ylipäätään, tai edes kuinka sellainen ostetaan, vai mitä hiivattia? Tyssäsikö koko homma siihen että halusin tietyn värisen puhelimen ja se oli heille jotenkin niin turhaa?

Jos joku joskus laittaisi pystyyn naisille suunnatun rauta- ja tekniikkakaupan, tulisi siitä takuulla heti hitti. Missään ei potuta niin paljon kuin normirautakaupassa jos sinne menee yksin (yleistän). Jos menee miehen kanssa, myyjien asenne on heti toinen. Jos minä kysyn myyjältä jotain, myyjä vastaa miehelle, mutta hän vastaa, ja vastaa jopa niin että on vastausta miettinyt. Yksin ollessa yleensä kaikki myyjät kaikkoavat, tai neuvovat jotain turhaa jolla saavat minut mahdollisimman nopeasti toiselle puolelle lääniä.