Nytpä esittelen teille taiteilijan joka takuusti piristää tätä pimeää aikaa. Hän on Henri Rousseau, jälleen post-impressionisti, mutta ihanalla twistillä jota luonnehditaan primitiiviseksi ja naivistiseksi. Henrin tarina rohkaisee ja ilostuttaa tavallaan meitä kaikkia, uskokaa pois.
Yrmeähkön ilmeen takana jyllää hurja mielikuvitus
Henri Rousseau syntyi Ranskassa Loiren laaksossa toukokuussa 1884. Henri-parkaa kiusattiin koulussa ja kiusattiin aikuisena. Hän ei vaikuttanut välkyltä, ei menestynyt koulussa (paitsi kuvaamataidossa ja musiikissa), eikä lakiopinnoissakaan. Epätoivoissaan hän kokeili armeijaa, mutta ei oikein pärjännyt sielläkään. Isänsä kuoltua Henri muutti Pariisiin pitääkseen huolta äidistään, ja sai töitä pikkuvirkamiehenä tullista. Juuri kun 40-vuotispäivät kolkuttivat ovelle, päätti Henri alkaa omaksi ilokseen maalaamaan. Hän muisti maalaamisen ja onnistumisen positiiviset fiilikset. Henri ei opiskellut maalausta, ei hakeutunut kursseille eikä lukenut oppaita, Henri kunteli sisintään. Ja voi mikä runsaudensarvien putous siellä sisimmässä olikaan, mystiset maailmat ja viidakon kutsu. Uljaudella ja uskalluksella hän maalasi suuria värikkäitä mielikuvitusmaisemia, ja vaikka ei koskaan Ranskan ulkopuolella käynytkään, olivat maisemat rikkaat ja kovin aidon tuntuiset. Ja mikä tärkeintä Henri uskoi vakaasti kykyihinsä ja luotti lahjoihinsa.
Kriitikoita naivistinen tyyli aluksi vain huvitti, mutta vuosien myötä Henri sai enemmän ja enemmän huomiota, eikä hänen lahjojaan (joita joskus neroudeksi kuvattin) voitu olla huomaamatta. Luonnostaan nimittäin osasi perspekriivit ja väriopit ja muut maalauksen kommervenkit. Hänen maalarikollegansa pitivät maalauksia aitoina ja puhtaina, yhdenkään opettajan vaikutuksilta vapaina. Henrin kannattajiin kuuluivat mm. Pablo Picasso ja Wassily Kandinski. Toivoisin kovasti että Henristä pidettiin ja hänellä oli ystäviä, mutta sitä tarina ei kerro. Ainakin hän meni naimisiin, hautasi ensimmäisen vaimonsa ja nai toisen.
Tietenkin Henri lopetti tullivirkailijan työn pian, ja ryhtyi täysipäiväiseksi maalariksi, mutta lempinimensä "Le Douanier" (Tullimies) hän sai pitää elämänsä loppuun saakka. Elämänsä loppuun saakka Henri myös maalasi ja eli ihmeelisessä mielikuvitusmaailmassaan, tuotteliaana ja vapaana (ja lisätienestiksi soitteli kadun kulmassa viulua). Minä uskon että Henri oli onnellinen kun uskalsi toteuttaa sisintään juuri niinkuin itse halusi.
Henri maalasi muutakin kuin naivistis-primitiivisiä viidakkojaan. Minua aina yllättää kun joku taiteilija sulavasti solahtaa äkkiseltään ihan toiseen muottiin. Eipä käynyt Henri Arabianmaillakaan vaan silti sieltä paljon maalasi. Nämä olivat sitten vastapainoksi pikkiriikkisiä maalauksia. Ei voisi uskoa että sama taiteilija nämä teki. (Täytyy kyllä myöntää että sadunomaiset viidakot veivät minun sydämeni).
Sulostuttihan Henri teidänkin päiväänne?
Kriitikoita naivistinen tyyli aluksi vain huvitti, mutta vuosien myötä Henri sai enemmän ja enemmän huomiota, eikä hänen lahjojaan (joita joskus neroudeksi kuvattin) voitu olla huomaamatta. Luonnostaan nimittäin osasi perspekriivit ja väriopit ja muut maalauksen kommervenkit. Hänen maalarikollegansa pitivät maalauksia aitoina ja puhtaina, yhdenkään opettajan vaikutuksilta vapaina. Henrin kannattajiin kuuluivat mm. Pablo Picasso ja Wassily Kandinski. Toivoisin kovasti että Henristä pidettiin ja hänellä oli ystäviä, mutta sitä tarina ei kerro. Ainakin hän meni naimisiin, hautasi ensimmäisen vaimonsa ja nai toisen.
Tietenkin Henri lopetti tullivirkailijan työn pian, ja ryhtyi täysipäiväiseksi maalariksi, mutta lempinimensä "Le Douanier" (Tullimies) hän sai pitää elämänsä loppuun saakka. Elämänsä loppuun saakka Henri myös maalasi ja eli ihmeelisessä mielikuvitusmaailmassaan, tuotteliaana ja vapaana (ja lisätienestiksi soitteli kadun kulmassa viulua). Minä uskon että Henri oli onnellinen kun uskalsi toteuttaa sisintään juuri niinkuin itse halusi.
"Tiger in a Tropical Storm (Surprised!)", 1891. Koko 130 cm × 162 cm.
Lempimaalaukseni joka löytyy kotitoimistostamme ja yksityiskohtana keittiön seinältä. Katsokaa noita yksityiskohtia ja sadepisaroiden piirtämiä viivoja!
The Snake Charmer, 1907, koko 169 × 190 cm
Lempimaalaukseni joka löytyy kotitoimistostamme ja yksityiskohtana keittiön seinältä. Katsokaa noita yksityiskohtia ja sadepisaroiden piirtämiä viivoja!
The Snake Charmer, 1907, koko 169 × 190 cm
Exotic Landscape, 1910 (harmillisesti en löytänyt kokoa)
Lapsena rakastuin tähän maalaukseen kun kävimme taidenäyttelyssä Sveitsinreisulla. Sain siitä julisteen mukaani ja se on minulla edelleenkin tallessa rakkaana repaleisena muistona.
Lapsena rakastuin tähän maalaukseen kun kävimme taidenäyttelyssä Sveitsinreisulla. Sain siitä julisteen mukaani ja se on minulla edelleenkin tallessa rakkaana repaleisena muistona.
Henri maalasi muutakin kuin naivistis-primitiivisiä viidakkojaan. Minua aina yllättää kun joku taiteilija sulavasti solahtaa äkkiseltään ihan toiseen muottiin. Eipä käynyt Henri Arabianmaillakaan vaan silti sieltä paljon maalasi. Nämä olivat sitten vastapainoksi pikkiriikkisiä maalauksia. Ei voisi uskoa että sama taiteilija nämä teki. (Täytyy kyllä myöntää että sadunomaiset viidakot veivät minun sydämeni).
Fantasia (vuosiluku kadoksissa), koko 10 x 16cm
Lisää kiehtovia kuvia iloksenne vaikkapa täältä. Sivulta löytyy myös ranskalaisia kuvauksia ja kummasti ne ovat kovin ilottomia verrattuna mielikuvitumaisemiin.
Sulostuttihan Henri teidänkin päiväänne?
2 kommenttia:
Kuten tiedät, minustakin varsinkin nämä viidakkokuvat on ihania. Perustikohan Rousseau (piti välillä palata pogiin ja katsoa miten se kirjoitetaan) "takaisin luontoon" porukan vai vaan liittyi semmoiseen. Hyvin sopii maalaukset ajatukseen.
Marke
Katsoitko linkistä kaupunkimaisemia, ne on kummallisen ikävän pysähtyneitä ja kaavamaisia. Jännä juttu.
Lähetä kommentti