Kaikki tiet vievät keittiöön

Koetan väistellä joulukiirestressiä kuuntelemalla rentoutumis-cd:tä. Minulla on heikko kohta rentouttaviin ihmisäänensävyihin, valahdan ihan lötköksi kun cd-ääni alkaa puhumaan epäinhimillisen hitaalla ja matalalla äänellä (taustalla jotain kummallista New Age avaruusääniä). Saman vaikutuksen tekee luontodokumenttien miesselostaja (en nyt muista nimeä). Jos joku tulisi pimeällä kujalla vastaan puhumalla sillä äänellä seuraisin varmaan lampaana perässä. Siis jos ylipäätään menisin pimeälle kujalle.

Rentoutusääni neuvoo luomaan pään sisään elvyttävän mielikuvapaikan jossa sitten tulee loikoilla nautiskellen olostaan. Minä siirsin itseni valkohiekkaiselle rannalle, turkoosien vesien äärelle, jossa vilvoittavat tuulet puhaltaa. Viime päivinä päässä on yllättäen soinut reggae-biisit ja vasta äsken hoksasin yhteyden tuohon mielikuvapaikkaan. Nauratti.

Reggaesta ajatukset kulkivat Rastafareihin, sitten (kappas vain) ruokaan ja heidän kunnioitettavaan ruokaideologiaansa. Varastin Wikipediasta tähän katkelman:

"Todellisen rastafarin sanotaan syövän vain I-tal -ruokavalion mukaista kasvisruokaa, joka ei sisällä suolaa, eläinperäisiä aineksia tai keinotekoisia säilöntä- tms. aineita, ja tähtää mahdollisimman luonnonmukaiseen elämiseen ja olemiseen. Rastafari pyrkii useasti kasvattamaan itse oman ravintonsa ja valmistamaan itse sen mitä tarvitsee, päämääränään taloudellinen riippumattomuus ja omavaraisuus. Rastafari pyrkii ylläpitämään hyvää fyysistä, psyykkistä ja spirituaalista kuntoa ravinnon, terveiden elämäntapojen ja meditaation kautta, eikä pelkää mitään aineellista menetystä - paitsi (ehkä) sellaista tilannetta, että menettäisi hiuksensa ja partansa."

Kokkaava rastaman keräsi eräässä ruokaohjelmassa kaikenlaista kummaa mökkinsä ympäriltä (osa ihan luonnosta, osa omasta puutarhastaan) ja teki niin herkullisen näköistä ruokaa että kadetti. Mies kertoili poimiessaan että kun he syövät vain puhtaista aineksista tehtyä puhdasta ruokaa, heidän ruumiinsa pysyy puhtaana. Yksinkertaista ja viisasta (en tosin ole ihan varma mihin kannabiksen pössyttely tässä ajatuksessa mahtuu).

Näistä kasvisruoka-aatteista makunystyräni kiirehtivät ihaniin papuburritoksiin. Rakastan mausteisia etnoruokia, erityisesti aitoa meksikolaista (ei mitään texmex-mössöä) (tosin hyvä texmexkin voi olla hyvää). Jamaikalta siirtymä siis meksikoon rastafari-ideologia kainalossa. Ja sitten keittiöön (niin, taas). Seuraava resepti on hieman aikaavievä valmistaa mutta lopputulos on herkullinen, yllättävän täyteläisen makuinen lohturuoka, vaikkei yksinkertaisista aineksista ennalta arvaisi. Suuret suositukseni.

Burritos con frijoles fritas eli papuburritokset

Tomaattikastike:
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rlk oliiviöljyä
8 tuoretta tomaattia
0,5 dl vettä
chilijauhetta
suolaa, pippuria ja juustokuminaa (jeeraa)

Paistetut pavut:
1 tölkki punaisia kidneypapuja liemineen
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Juustokuminaa, suolaa, pippuria

Lisäksi
6-8 tortillaa
Purkki ranskankermaa (poikkean em. I-tal-ajatuksesta kun tämä ruoka vaatii ranskankermaa...)

Mausteisen tomaatikastikkeen valmistus:

1. Freesaa hienonnettu sipulia oliiviöljyssä n. 5 minuuttia, purista valkosipuli sekaan ja freesaa vielä hetki.
   
2. Lisää kuutioidut tomaatit, kääntele niitä pannulla muutama minuutti, kaada joukkoon vesi ja hauduta n. puoli tuntia.
   
3. Mausta sitten chilillä, suolalla, pippurilla ja juustokuminalla.
4. Kaada hieman jäähtynyt seos tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi (tai kulhossa sauvasekoittimella).
   

Herkulliset pavut paistat näin:

1. Paahda hienonnettu sipuli öljyssä, kun sipulit alkaa ruskistuman lisää puristettu valkosipuli, paistele vielä pikkuhetki.
2. Kaada pavut kolmessa osassa liemessään pannulle, lämmitä ja samalla muussaa pavut perunamuusisurvimella (seoksen ei tarvitse olla tasaista ja sileää).
3. Mausta reilulla kädellä.

Lopulta itse burritot:

1. Kaada tomaattisoossi laakealle lautaselle, kasta tortilla siihen molemmin puolin.
2. Nosta lätty leikkuulaudalle, laita keskelle vana paputäytettä, rullaa ja laita vuokaan.
3. Toista prosedyyri kunnes kaikki tortillat ovat täytettyjä ja rivissä vuoassa kuin sardiinit konsanaan (tai kunnes täyte loppuu).
4. Jos tomaattikastiketta on jäljellä, hulauta se vuokaan.
5. Levitä lopuksi ranskankerma tortillojen päälle ja heitä vuoka 180 asteiseen uuniin n. 15 minuutin ajaksi.
   
6. Tarjoile raikkaan salaatin ja mehukkaiden tomaattien kera. Juomaksi esimerkiksi jotain Chileläistä punaviiniä (esim. La Ronciere Reserva Merlot).
   
7. Jos olet oikein porsastelutuulella niin toinen ranskankermapurkki pöydässä saattaa maistua...
8. Jos olet oikein porsastelutuulella ja vielä jaksat vääntää, huitaise ranskankermapurkin sijaan samettinen guacamole. Kaikkein nopeiten saat sen näin; (gourmetversio guacamolesta toisessa postauksessa) Soseuta 2 pehmeää avokadoa haarukalla, sekoita mukaan ranskankermapurkki, hieman sitruunamehua (tai sushietikkaa), ripaus suolaa ja pippuria.

Ay-ay-ayy kuinka hyvää

Mausteista kokkausmusaa Eliades Ochoalta (en kyllä käsitä videota, mutta Eliades on suloinen). Salsan nimi suomeksi Maalaa huulesi Maria.

(Latasin kerran mp3-soittemeni täyteen Eliadesin musiikkia ja lähdin reippaalle kävelylle töistä kotiin. Siitähän ei tullut sitten mitään, ei pysty kävelemän normaalisti lattarirytmeissä, ei, pakosta joutuu otamaan pieniä ylimääräisiä sivuaskeleita ja ainakin vähintään muheltamaan takapuolta sivulta toiselle. Kun satuin kävelemään silloin Brysselin keskustassa jouduin pidättelemään. Tukahduttava kokemus.)

Kaikkien näiden aasinsiltojen jälkeen, mukavaa sunnuntaita ja hyvää ruokahalua!

Ruokakuva lainassa EEECookseilta ja siitä puuttu ratkaisevaa osaa esittävä ranskankerma (mikä moka).