Belgiassa on 3000 linnaa, eniten kokonsa suhteen maailmassa. Tietyillä alueilla (esim. Brabant) joka kylää kohti löytyy ainakin kaksi linnaa, ja erityisesti vuoristoseudulla Ardenneilla niitä tupsahtaa esiin melkein joka mutkassa. Nämä linnat ovat ihan oikeita linnoja, sellaisia kuin satukirjojen kuvissa, mahtavia tarinoita ja historiaa tihkuvia kivijättiläisiä. Osa tuosta 3000:sta on raunioituneita kivimuureja ja kaaria, tai niitä jotka ovat jääneet aavemaisina tyhjilleen, mutta sitäkin kiehtovampia tutkimusmakailijoille. Linnoja löytyy hauskasti jokaista kokoa, mahtilinnoista kompakteihin minilinnoihin. (Jokaisen jolla oli edes vähän rahaa teki mieli rakentaa linna?)
Raunioituminen etenee kiivasta tahtia koska linnojen ylläpito on äärettömän kallista hommaa. Jos ajattelee kuinka vanhan talonkin kunnossapito käy kukkarolle, voi arvata millaista on jättisuuren keskiaikaisen linnan kulut (Dear, käykö sinustakin täällä ilkeä veto, vai kuvittelenko vain?). Vanhoilla aatelissuvuilla on harvoin enää sellaisia omaisuuksia kuin ennen ja niinpä linnat rapistuvat pikkuhiljaa. Harmillista, mutta kuitenkin tavallaan aika luonnollista. Tälläkin hetkellä linnoja on myynnissä viitisen sataa, niin että jos olet haaveillut pääseväsi joskus linnanneidoksi, siinäpä tilaisuutesi.
Luin muutama vuosi sitten lehtiartikkelin linnasta joka oli ollut myynnissä vuosikausia viidelläkymmenellä sentillä (0,50e). Taskunpohjakolikolla olisi päässyt linnanomistajaksi, mutta kauppaan sisältyi velvoite linnan kunnossapidosta. Ei käynyt kauppa. Belgialainen museovirasto on tarkka myyntiehdoista, mutta ei pysty pakotamaan vanhojen sukujen omistuksissa olevia linnoja kunnostukseen. Moni aatelinen onkin hakenut ratkaisun avaamalla ovensa yleisölle, ainakin osan linnasta uteliaiden katseltavaksi, tai järjestämällä tadenäyttelyitä saleissaan ja puutarhoissaan, luksusmajoitusta gourmet ravintoloineen jne. Onneksi, sillä näin kivet pysyvät kasassa ja niihin pääsee tutustumaan. Ja ikkunoista voi kurkkia kiusaantuneen siniverisen perheen syövän aamiaistaan.
Tästä aiheesta saisi kiinnostavan postauksen jos etsisin tietoa yksittäisistä linnoista tarinoineen, mutta aika on nyt kortilla. Niinpä tarinat on luotava omassa päässä, ehkä hauskempaakin niin. Mielikuvitusta kutittelevia kuvia kuitenkin.
Raunioituminen etenee kiivasta tahtia koska linnojen ylläpito on äärettömän kallista hommaa. Jos ajattelee kuinka vanhan talonkin kunnossapito käy kukkarolle, voi arvata millaista on jättisuuren keskiaikaisen linnan kulut (Dear, käykö sinustakin täällä ilkeä veto, vai kuvittelenko vain?). Vanhoilla aatelissuvuilla on harvoin enää sellaisia omaisuuksia kuin ennen ja niinpä linnat rapistuvat pikkuhiljaa. Harmillista, mutta kuitenkin tavallaan aika luonnollista. Tälläkin hetkellä linnoja on myynnissä viitisen sataa, niin että jos olet haaveillut pääseväsi joskus linnanneidoksi, siinäpä tilaisuutesi.
Luin muutama vuosi sitten lehtiartikkelin linnasta joka oli ollut myynnissä vuosikausia viidelläkymmenellä sentillä (0,50e). Taskunpohjakolikolla olisi päässyt linnanomistajaksi, mutta kauppaan sisältyi velvoite linnan kunnossapidosta. Ei käynyt kauppa. Belgialainen museovirasto on tarkka myyntiehdoista, mutta ei pysty pakotamaan vanhojen sukujen omistuksissa olevia linnoja kunnostukseen. Moni aatelinen onkin hakenut ratkaisun avaamalla ovensa yleisölle, ainakin osan linnasta uteliaiden katseltavaksi, tai järjestämällä tadenäyttelyitä saleissaan ja puutarhoissaan, luksusmajoitusta gourmet ravintoloineen jne. Onneksi, sillä näin kivet pysyvät kasassa ja niihin pääsee tutustumaan. Ja ikkunoista voi kurkkia kiusaantuneen siniverisen perheen syövän aamiaistaan.
Tästä aiheesta saisi kiinnostavan postauksen jos etsisin tietoa yksittäisistä linnoista tarinoineen, mutta aika on nyt kortilla. Niinpä tarinat on luotava omassa päässä, ehkä hauskempaakin niin. Mielikuvitusta kutittelevia kuvia kuitenkin.
Kaupungin laidalla
Vähän rouheampi (vanhempi) design*
Suloinen, torneissa varmasti kehrätty pehmeintä villaa
Vähän rouheampi (vanhempi) design*
Suloinen, torneissa varmasti kehrätty pehmeintä villaa
*) Tässä Buillonin linnassa olen käynyt, se jatkuu pitkälle vasemmalle korkeuksiin, alhaalla kaukana molemmin puolin haarautuu virtaava joki. Linna on rakennettu kapealle, korkealle ja pitkulaiselle harjanteelle, loistava paikka puolustukselle ja maiseman ihailulle. (Yllä oleva porraskuvakin on samaisesta linnasta). Kidutus tuntui olleen jonkin sortin huvitus, monin kekseliäin tavoin ja erilaisilla kauhuvekottimilla, joita linnassa on yhä runsain mitoin esillä. Eräästä tornista löytyi pyöreä huone jonka keskellä on reikä, siitä reiästä pudotettiin onnettomia sieluja alempaan, ikkunattomaan ja ovettomaan huoneeseen, jonne sitten jäivät ikiajoiksi (haju?). Ylemmän huoneen seiniltä löytyy oviaukkoja joista pääsi ripustamaan toisia piruparkoja ulkomuuria vasten, siellä he siten riippuivat kuoliaaksi kunnes lahosivat niin, että putosivat kahleistaan alas kuohuvaan jokeen. Linnasta infoa täältä.
Erityisen hauska pieni citylinna löytyy Antwerpenin keskustasta ( lisään kuvan myöhemmin jos löydän), se aika pieni linnaksi, mutta kovin korkea kumminkin. Nyt linna on museo ja näytillä on paljon erityisen kiinnostavia, linnasta vuosisatojen saatteella löytyneitä tavaroita, astioita, nappeja, kolikoita, työkaluja yms. Muutama huone oli vielä yllättävän priimakunnossa, seinillä oli säilynyt (äärimmäisestä vauraudesta kielivät) tapetit. Ne olivat maalattua nahkaa. Aika komiaa, kullalla ja punaisella maalattuja kiehkuroita ja linnan omistajien vaakunoita (en voi olla miettimättä niljaa jonka on täytynyt muodostua nahkan ja kostean kiviseinän väliin). Jostain kummallisesta syystä linnasta löytyi myös egyptiläinen muumio lasiboksissaan. Sille ei sitten löytynyt osuvampaa museota?
Linnoissa on kiva vierailla, kuvitella mennyttä aikaa, kuunnella kaikuja ja etsiä harhailevia haamuja.
Lisää kuvia linnoista ja myös sisätiloista tältä sivulta ja erään rauniolinnan saloista täällä.
Erityisen hauska pieni citylinna löytyy Antwerpenin keskustasta ( lisään kuvan myöhemmin jos löydän), se aika pieni linnaksi, mutta kovin korkea kumminkin. Nyt linna on museo ja näytillä on paljon erityisen kiinnostavia, linnasta vuosisatojen saatteella löytyneitä tavaroita, astioita, nappeja, kolikoita, työkaluja yms. Muutama huone oli vielä yllättävän priimakunnossa, seinillä oli säilynyt (äärimmäisestä vauraudesta kielivät) tapetit. Ne olivat maalattua nahkaa. Aika komiaa, kullalla ja punaisella maalattuja kiehkuroita ja linnan omistajien vaakunoita (en voi olla miettimättä niljaa jonka on täytynyt muodostua nahkan ja kostean kiviseinän väliin). Jostain kummallisesta syystä linnasta löytyi myös egyptiläinen muumio lasiboksissaan. Sille ei sitten löytynyt osuvampaa museota?
Linnoissa on kiva vierailla, kuvitella mennyttä aikaa, kuunnella kaikuja ja etsiä harhailevia haamuja.
2 kommenttia:
visioin täällä sitä, mikä elämä kissoilla olisi linnassa.
ja ainakin löytyis tilaa kissanvessalle, ainaselle riesalle,
Kuvitelen sinun koirien gargoyle-ääniä kaikumassa ympäri linnaa rallijuoksuissa, sopisivat ilmeeltäänkin täydellisesti.
Lähetä kommentti