Katselin taannoin elokuvan Collateral. Se ei ollut huippuhyvä leffa juoneltaan, mutta vaikutti syvästi tunnelmaltaan johon kietoutui ratkaisevasti musiikki. Elokuva on jo vuodelta 2002 mutta minulle siitä jäi pitkäaikainen muisto. Aluksi kuvataan pitkään Los Angelelaista taksia lipumassa hiljalleen ristiin rastiin suurkaupungin yössä, ottaen vastaan erilaisia asiakkaita, toisten kanssa keskustellaan, toisten kanssa ei, ja jonkun kanssa keskustelu on merkittävä. Taksia kuvataan usein lintuperspektiivistä korkealta kaukana kaupungin sokkeloissa, välillä vaihdetaan pitkiin kuvauksiin tuulilasista johon heijastuu kaarevina ohi liukuvan kaupungin valot ja niiden lomasta kerrosmaisesti taksin sisään. Silloin tällöin sujahdetaan yöstä taksiin asiakkaan kanssa, tapahtuma joka heilauttaa öistä hidasta tunnelmaa. Katsoja lipuu elokuvan myötä itsekin unenomaiseen, kummallisen vangitsevaan olotilaan. Uppoaa liukuvaan ja toistuvaan kitarariffiin.
Elokuvan tunnelma muuttuu yhdessä nopeassa hetkessä kun taksin katolle mätkähtää ruumis. Ja sen jälkeen ei letkeästä unenomaisuudesta ole jälkeäkään, päinvastoin, sukelletaan taksikuskin ahdistavaan pelkoon leffan loppuajaksi.
Minua kiehtoi nimenomaan tämä hyvin onnistunut kahtiajautuneisuus, miten katsoja saatiin kuljetettua lempeästi kuin laineilla kohti silmänräpäyksen hetkistä muutosta kaaokseen. En niin pidä Tom Cruisesta mutta jotenkin hän sopi hyvin tämän leffan pahaksi ja taksikuskina Jamie Foxx oli loistava. Ohjaajana toimi Maichael Mann, en ole ennen erityisesti sympannut hänen leffojaan mutta nyt tunnelma oli hyvin vangitseva ja taitavasti rakennettu. Ja suuri osa siitä oli minulle musiikki.
Audioslaven "Shadow On The Sun" kannattelee elokuvan alusta saakka, tosin kitarariffi toistuu yksinään pitkän alun ajan, toisin kuin alla olevassa videossa.
Elokuvan tunnelma muuttuu yhdessä nopeassa hetkessä kun taksin katolle mätkähtää ruumis. Ja sen jälkeen ei letkeästä unenomaisuudesta ole jälkeäkään, päinvastoin, sukelletaan taksikuskin ahdistavaan pelkoon leffan loppuajaksi.
Minua kiehtoi nimenomaan tämä hyvin onnistunut kahtiajautuneisuus, miten katsoja saatiin kuljetettua lempeästi kuin laineilla kohti silmänräpäyksen hetkistä muutosta kaaokseen. En niin pidä Tom Cruisesta mutta jotenkin hän sopi hyvin tämän leffan pahaksi ja taksikuskina Jamie Foxx oli loistava. Ohjaajana toimi Maichael Mann, en ole ennen erityisesti sympannut hänen leffojaan mutta nyt tunnelma oli hyvin vangitseva ja taitavasti rakennettu. Ja suuri osa siitä oli minulle musiikki.
Audioslaven "Shadow On The Sun" kannattelee elokuvan alusta saakka, tosin kitarariffi toistuu yksinään pitkän alun ajan, toisin kuin alla olevassa videossa.
Leffan myötä tutustuin ilokseni Audioslaveen, tai ilokseni heidän yhteen levyynsä "Audioslave" johon em. biisi kuuluu. Muu heidän tuotantonsa ei oikein istu minulle, mutta on kiinnostavaa miten laulaja Chris Cornell on työntänyt lusikkansa useaan erilaiseen soppaan. Musiikkityylejä ja kokoonpanoja löytyy laidasta laitaan. Onneksi yksi soppa niistä oli minulle Löytö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti