Kaukana siintävä romantiikka

Metkallista on tämä yrittäjän elämä. Tiet vievät ihan yllättäviin kulmiin ja tilanteisiin. Yhtään ei voi etukäteen aavistella. Voi suunnitella kyllä mutta ei ne asiat silleen koskaan tapahdu. Mietin onkohan niillä Oikeilla Yrittäjillä sama tunne, ei varmaan. Hallitusti asettavat tavoitteet ja järjestävät tulevat tehtävät siistiin jonoon ja siitä sitten ryhdikkäästi seuraamaan. Ne on tietenkin niitä Menestyksekkäitä Yrittäjiä joiden pankkitilit, salkut ja taskut tursuavat rahaa. Joilla on lomaakin. Niitä jotka jakkupuvuissaan taputtelevat toisiaan olkapäille kokouksissa ja puristelevat silleen tiukasti käsiä. Niitä jotka delegoivat. Tykittävät. Briiffaavat. Vetävät liidejä ja klousaavat.

Minä olen silleen menestynyt että onpa jännästi taas uutta ja mielenkiintoista. 

Juuri nyt on ihan järjettömän paljon menneillään yhtäaikaa. Pää on niin pullollaan ettei oikein tiedä miten sen painon jaksaisi harteillaan kantaa (miten kaikki aina sattuukin yhtäaikaa?). Paraikaa kaiken ulkoasua uudistetaan, nettisivut ja muut, aivan puun takaa tuli tällainen näin laaja juttu kyllä. Tämä blogikin saattaa muuttua toiseen osoitteeseen siinä rytäkässä. Nettikauppa myös. Minulla on yllättäen agentti. Ja agentin kanssa puuhataan kokoon kokonaan uutta mallistokokonaisuutta, kehitellään muutakin uutta ja jännää tulevaan. Näiden lisäksi aivan uusi tuote ja sen sarja on työn alla. Eräs suurempi kampanja ydinasiakkailleni on menossa. Mahtisatsi pyyhkeitä on tulossa, toivottavasti siis niin ettei laatikoista löydy niitä sandaaleita tai mustapapuja joita joku oli rekallisen saanut. Pyyhkeet pitäisi painaakin, mielellään hyvissä ajoin ennen syyskautta, tälläkertaa. Pari uutta asiakasta on, sellaista porukkaa jollaisia ei vielä olekaan ollut. Olen saamassa (toivottavasti) uusia laitteita pajalle. Kevätuutuudet on ihan tuossa kuvaamista vailla valmiit. Häärään vimmalla miljonaa asiaa yhtäaikaa, aina aikatauluja jäljessä, ja toivon hartaasti ettei mitään erityisen tärkeää unohdu hoitaa.

Kuvittelin että tässä rauhakseen maalailen mallistoon sarjan uusia maalauksia kevään aikana. Mutta kas, enpä ole ehtinyt maalata ensimmäistäkään. Kuvittelin että voisin ottaa ylimääräisiä lomapäiviä ihan kesken arkiviikkoa, mutta olen joutunut varastamaan viikonloppupäiviä työhön.

Rimpuilen innostuksen, stressin, jännityksen, ilon ja muutosvastarinnan väleissä. Päälimmäisenä kuitenkin ehkä se innostus joskin hiukan jännityksellä savustettuna.

Jos teillä on käsityöläisistä jonkisortin romanttinen mielikuva, että ovat sellaista seesteistä punaposkisen hymyilevää sakkia jotka illan hämärissä keittävät ruusuisia pannuja lämpöistä teetä, puuhastelevat myhäillen ja rauhakselleen kaikenlaista jänskää kätösillään. Aamulla venyttelevät raukeasti sängyissään, hitaasti heräillen, pohdiskellen mitähän kivaa sitä tänään tekisikään. Hiipottelevat raitasukissaan laittamaan tulta helliin. Päästävät kissan ulos ja katselevat haaveksien eteen avautunutta maalaismaisemaa. Pannukahvia suurista kulhoista kaksin käsin lämmitellen, kivasti risaisiin villapaitoihin kääriytyneinä. Hiivaleipää juuritaikinasta särpimenä itsekirnuttua makeaa voita. Päivän mittaan sydämen palosta sitä luovaa kukkaa vaalimaan. 

Heittäkää se romukoppaan. En tunne yhtäkään.