Tänään löysin itseni yllättävästä tilanteesta. Pidin luennon sisustussuunnitteliaopiskelijoille Stadissa, Vallilassa. Idea tuli vähän puskan takaa aivan toisenlaisten kuvioiden kehittämisyrityksestä. Mutta pyydettiin. Ja mikäpäs siinä. Kiva poikkeama arkirutiineissa ajattelin. Ja niin se olikin. Minulle tuli siinä sivussa vahingossa kouluikävä. Teki niin mieli päästä myös harjoittelemaan väliseinätyksiä, tapetointia, lattioiden asennuksia. Tai huonekalujen kunnostuksia. Työpajat olivat niin kutsuvia ja kaikkialla tuoksui maalit ja sahanpurut ja muut kiehtovat.
Mutta ei, pitäydyn näissä normikuvioissani ja varmaan hyvä niin. Kuitenkin katuisin viikon opiskeltuani. Että kun pakottavat tulemaan paikalle joka aamu tiettyyn aikaan. Opintosuunnitelmaakin olisi noudatettava. Neljä vuotta putkeen. Olisikin kiva jos opinnot voisi jotenkin jakaa niin että kaksi vuotta duunia ja vuosi opiskelua. Molempi maistuisi parhaimmalta välillä.
Anyway, toivon että osasin tarjoilla opiskelijoille jotain uutta ajatusta siitä miten ajatella laatikon ulkopuolelta. Mistä löytää suunnitelmiin uniikkia extraa jolla erottautua kilpailulla alalla. Kuinka hyviä yhteistyökuviota meillä Suomessa voisi kehitelläkään, sisustaa lukuisten kädentaitajien työpanosta yhdistellen. Osaamista on nimittäin yllin kyllin, hyödyntämättömiä resursseja ja ammatitaitoa. Ei aina tarvitse ostaa monikansallisten yritysten kamaa. Jota löytyy sitten joka huushollista. Ja joka suunnittelijan referenssikuvista. Se uniikkius ja persoonallisuus (+laatu +kestävyys +ekologisuus +eettisyys +muuntautuvuus) hyödyttää suunittelijaa, kokonaisuus on saumaton ja asukasasiakas saa ihan omanlaisen kotoisan kodin. Winwinwin.
Yhteinen voitto on ihan kiva juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti