Mietin taas tuhannen kertaa miksi tehdään halpaa. Ostin taannoin työhuoneelleni nokkakärryt, tukevaa metallia, sellaiset että kestäisivät minulla vuosikausia. Nyt huomasin että renkaat tyhjentyneet niin että täytön paikka olisi pian edessä. Hetken tutkailtuani huomasin että kas renkaita ei voikaan täyttää. Häh? Mitä järkeä? Koko metallihässäkkä kaatikselle? Toivottavasti systemiin edes saisi ostetuksi uudet renkaat. Täytettävät tack. Silti kaatikselle menee rengaskumia joka maatuu varmaan ei ikinä. Olisin maksanut enemmän paremmasta versiosta, jos olisin hoksannut kaupassa tämän täyttöongelman. Ja jos tarjolla olisi ollut toinenkin vaihtoehto ylipäätään.
Inhottaa tämä koko ajan nopeammin lyhenevä tuotteiden elinkaari. Mikään ei kestä, minkään ei ole tarkoituskaan kestää. Kulutusyhteiskunta ohjaa ostamaan koko ajan uutta ja lisää. Ostakaa ostakaa että päästään tästä lamastakin samalla. Ei haittaa, kaikki on halpaa. T-paita joka on ostettaessa hyvä on ensimmäisen pesun jälkeen kummallisesti päällä roikkuva rätti. Mutta hei, sitä ei olekaan tarkoitus pestä, se heitetään roskiin, uuden saa muutamalla eurolla. Munakaspannun pinta hajosi parin pesun jälkeen. Ja imuri jonka ostin Gigantista, juu myönnän typerästi halvalla, jaksaa imuroida about 5 minuuttia, sen jälkeen se joko hyytyy kuumetessaan, tai sen 1 desin pölypussi on täysi. Ja noita perskeleen renkaita ei voi täyttää.
Mutta miksi oi miksi tuollaisia käteen murenevia tuotteita yleensä tehdään kun niitä ei voi kukaan oikeasti käyttää? Samalla kun tämä pallo hukkuu roskaan ja ilmansaasteeseen. Miksi ei tehdä vähemmän, parempaa ja kerralla kalliimmalla. Sama rahamäärä liikkuisi kuin nyt, vähemmällä tavaramäärällä. Karmea kiihtyvä spiraali tämä. En kykene ymmärtämään.
Ja sitten vielä on sitä kallista jossa on joku hieno merkki
ja se on silti aivan yhtä huonoa mutta on sentään hienoa huonoa ja
siihen ollaan sitten ylen tyytyväisiä.
Onko niin että kaikki kunnollista tekevä on joutunut laittamaan luukulle lapun kun kauppa ei käy, kilpailu liian kovaa, kaikki ostaa halvempaa. Sitten kaikki tuotanto Kiinassa ja samaten kaikki osaaminenkin niin että siinä vaiheessa kun paska läsähtää tosiaan kämmenelle kun mikään ei kestä, maapallosta puhumattakaan, ei voida kääntyä takaisin kun tuotantomahdollisuuksia ei enää yksinkertaisesti olekaan meillä itsellä. Kukaan ei osaa enää mitään.
Tällaisina päivinä mietin miksi itsekin tuotan uutta. Lisään ja kuormitan. Olkoonkin että panostan laatuun ja kestävyyteen. Teen itse kaiken mahdollisimman ekologisesti ja luomutuotteita käyttämällä. Tietenkin kalliimmalla kuin nuo halpikset. Silti lisää asiaa maailmaan.
Minä haluan. Kunnollisia toimivia ja kestäviä tavaroita. Puhdasta normaalia vauhtia kasvanutta ruokaa. Raitista ilmaa ja tilaa luonnolle. Rakentavaa pitkäkestoista kehitystä hutun sijalle. Takaisin sitä tervettä ajattelua, maalaisjärkeä.
Näin nokkakärryt tyhmine tyhjine renkaineen kärräsi tämän päivän sitten paasaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti