Penskana ja nuorena likkana ihmettelin että aikuiset aina jaksaa jutella hohhoijaa säästä, vahtia kellon kanssa ettei telkkarin säätiedotus mene ohi, tai nauhoittaa se, kysellä puhelimessa ystäviltä millaista säätä siellä on. Voi tylsyyden turhuus, miksi edes jaksaa kun ei siihen säähän voi vaikuttaa, tulee mitä tulee. Yllättäen Belgiassa asuessani huomasin kysyväni aina Suomipuheluissa että millainen sää siellä on. Belgiapuheluissa nykyisin kysyn samaa. Samoin Helsinki-Kuopiopuheluissa. Käyn tsekkaamassa säätiedotteet monta kertaa viikossa ja keskustelen belgialaisen miehen kanssa säätilanteista ja ennusteista. Jännä juttu. Sää on sittenkin tärkeä keskusteluasia. Vaikka edelleen tulee mitä tulee.
Olen taas mukavasti mökillä, puolittain lomalla, puolittain töissä (mukana pitkä lista tietsikkatöitä ja koulutehtäviä). Ajatuksella että saisin istua terassilla järven rannalla töitä tekemässä. Olin etukäteen aivan varma että sää on nyt älyttömän ihana. Kun kesäkuu oli niin sateinen, että luonnollisesti kompensoituu heinäkuun aurinkoisilla ilmoilla. Ja nyt olen tyystin ällistynyt kun lupailevatkin sadetta koko viikoksi. Ihan on kuulkaa huijattu olo, eihän tämä niin voi mennä. Käyn tsekkaamassa säätiedotteen ainakin neljä kertaa päivässä että virhe olisi jo korjattu. Mutta ehkeivät vaan vaivaudu korjaamaan, tänäänkin piti sataa mutta eipä ole näkynyt. Hahaa.
Niinpä istun mukavasti, kuivasti, terassilla, savuverhon takana. Olen asetellut neljä hyttyssavua strategisesti ympärilleni, sen lisäksi voidellut nilkat, kädet ja kaulan offilla. Skypetän belgialaiselle miehelle helsinkiin ja kyselen millainen sää siellä. Lisäksi kysyn aina mitä mies on syönyt. Kysymys kummastuttaa belgialaisen joka kerta, mutta minua suuresti kiinnostaa mitä herkkuja se keksiikään ilman panostustani. Muistan päivittää hyttyspurematilanteen. Ja sen millaisia veneitä/lintuja lipuu ohitse.
Töitä en meinaa malttaa tehdä. Katsokaas kun tänään voi olla se viimeinen nätti päivä, pitää katsella maisemaa varastoon, nautiskella aaltojen liplatuksista ja ulkosalla istumisesta. Tallentaa talven aikana tyhjentyneet luontoaistivarastot. Ei tätä oikein voi töihin tuhlata. Tietenkin sitten jos se sade alkaa, hommia ei voi ehken silloinkaan tehdä koska sateella kuluu ryömiä peitteen alle ropinaa kuntelemaan ja lukea kirjoja. On nimittäin niinkin olemassa myös lukukokemusvarasto ja sekin on minulta päässyt tyhjentymään melkein kokonaan. Se pitää mitä pikimmin, jos sataa siis, täyttää.
Vaikea päätös, toivoako aurinkoa vai sadetta.
Olen taas mukavasti mökillä, puolittain lomalla, puolittain töissä (mukana pitkä lista tietsikkatöitä ja koulutehtäviä). Ajatuksella että saisin istua terassilla järven rannalla töitä tekemässä. Olin etukäteen aivan varma että sää on nyt älyttömän ihana. Kun kesäkuu oli niin sateinen, että luonnollisesti kompensoituu heinäkuun aurinkoisilla ilmoilla. Ja nyt olen tyystin ällistynyt kun lupailevatkin sadetta koko viikoksi. Ihan on kuulkaa huijattu olo, eihän tämä niin voi mennä. Käyn tsekkaamassa säätiedotteen ainakin neljä kertaa päivässä että virhe olisi jo korjattu. Mutta ehkeivät vaan vaivaudu korjaamaan, tänäänkin piti sataa mutta eipä ole näkynyt. Hahaa.
Niinpä istun mukavasti, kuivasti, terassilla, savuverhon takana. Olen asetellut neljä hyttyssavua strategisesti ympärilleni, sen lisäksi voidellut nilkat, kädet ja kaulan offilla. Skypetän belgialaiselle miehelle helsinkiin ja kyselen millainen sää siellä. Lisäksi kysyn aina mitä mies on syönyt. Kysymys kummastuttaa belgialaisen joka kerta, mutta minua suuresti kiinnostaa mitä herkkuja se keksiikään ilman panostustani. Muistan päivittää hyttyspurematilanteen. Ja sen millaisia veneitä/lintuja lipuu ohitse.
Töitä en meinaa malttaa tehdä. Katsokaas kun tänään voi olla se viimeinen nätti päivä, pitää katsella maisemaa varastoon, nautiskella aaltojen liplatuksista ja ulkosalla istumisesta. Tallentaa talven aikana tyhjentyneet luontoaistivarastot. Ei tätä oikein voi töihin tuhlata. Tietenkin sitten jos se sade alkaa, hommia ei voi ehken silloinkaan tehdä koska sateella kuluu ryömiä peitteen alle ropinaa kuntelemaan ja lukea kirjoja. On nimittäin niinkin olemassa myös lukukokemusvarasto ja sekin on minulta päässyt tyhjentymään melkein kokonaan. Se pitää mitä pikimmin, jos sataa siis, täyttää.
Vaikea päätös, toivoako aurinkoa vai sadetta.
2 kommenttia:
helou vaan!
sinne ennustetaan sadetta, tänne sitä tulee! varsinaiset monsuunit on riehunu aika ajoin, kylppärin kattokin jo vuotaa. mutta ei huolta, korjausmies kävi maalaamassa vuotavan kohdan, ja nyt se hänen sanojensa mukaan pitää 'sûrement bien'. totisesti, samana iltana tuli lisää vettä, mutta hän seuraavana pÄivänä totesi voitonriemuisesti, että vesi tulee aivan eri kohdasta kuin hänen maalaamastaan. Ehkä siinä tosiaan oli neljä senttiä väliä.
nauti mökkeilystä, markkinoin sun sivuja jo ja jatkan työtä!
Hanna
Sanoihan korjausmies vielä ainakin jossakin vaiheessa että normaalisti ei vuoda enää maalauksen jälkeen. Tuo 'normaalisti' sana oli kätevästi aina liitetty kaikkialle ja sillä pääsee hyvin vastuusta :)
Kyllä sadetta tulee täälläkin. Ehkä Hanna sinun pitää tulla tänne Suomeen ja sitten molemmilla olisi yllättäen aurinkoa ja iloa. Mepäs pedataankin sulle jo sänky valmiiksi!
Kiitos markkinoinnista :)
Lähetä kommentti