Fanfaareja! Nettikauppani on viimein valmis. Olen kaiken kiireen keskellä koettanut kasata putiikkiin tuotteita mahdollisimman monipuolisesti, miettiä tärkeimmät infot, fiilailla ulkoasua, korjailla virheitä, lisäillä yksityiskohtaisempia tietoja, keksiä hauskoja tuotetekstejä asiakkaiden iloksi. Loppuviimeistelyyn menikin aika kauan, mutta hauskaa on ollut, pakko kuulkaa sanoa. Kovin kovin kovin lämpöisästi tervetuloa tutustumaan klikkaamalla tästä (osoite on http://kauppa.rantakoskidesigns.fi).
Rakkaat ystävät, nettikaupan avaaminen on helppoa verrattuna siihen kuinka saada ihmiset siitä tietoiseksi. Jos koette putiikin soveltuvan suositeltavaksi, olen iloinen ja kiitollinen jos haluatte kertoa siitä ystävillenne joko suullisesti tai facebookissa. Miniyrittäjälle on kaikki apu ison kiitoksen arvoista. Siispä kiitän ja kumarran, jälleen kerran, teitä avusta.
Ja nyt, riisun villahanskat, villasukat, huovan sekä toppatakin ja siirryn sisätiloihin ansaittuun vapaailtaan kirjan pariin. Tuhdit vermeet siksi että en suostu istumaan sisällä kun on kerta kesä ja kesämökki ja terassi ja järven ranta. Päivä päivältä ilma on viilentynyt, tänään ilahduttavan lisämausteen on tuonut kova tuuli. Aaltojen pauhu on ihanaa, mutta hitsit kun on ollut kylmä. On silti ollut ilo katsella tuulen heittelemiä sadepilviä, kuinka ne ovat lähestyneet ja pudottaneet pisaransa ja haihtuneet. Jättäneet jälkeensä auringon pilkistyksiä, kunnes uudet pilvet ovat nousseet horisontista. Mietin vesilintuja että tuleekohan niille koskaan huono olo kun heittelehtivät korkeissa aalloissa. Sangen tyynen näköisinä siellä kelluvat. Kävin päivällä välipalauinnilla, heittelehdin tyrskyissä kömpelönä. Ei mennyt yhtä tyynesti minulla.
Rakkaat ystävät, nettikaupan avaaminen on helppoa verrattuna siihen kuinka saada ihmiset siitä tietoiseksi. Jos koette putiikin soveltuvan suositeltavaksi, olen iloinen ja kiitollinen jos haluatte kertoa siitä ystävillenne joko suullisesti tai facebookissa. Miniyrittäjälle on kaikki apu ison kiitoksen arvoista. Siispä kiitän ja kumarran, jälleen kerran, teitä avusta.
Ja nyt, riisun villahanskat, villasukat, huovan sekä toppatakin ja siirryn sisätiloihin ansaittuun vapaailtaan kirjan pariin. Tuhdit vermeet siksi että en suostu istumaan sisällä kun on kerta kesä ja kesämökki ja terassi ja järven ranta. Päivä päivältä ilma on viilentynyt, tänään ilahduttavan lisämausteen on tuonut kova tuuli. Aaltojen pauhu on ihanaa, mutta hitsit kun on ollut kylmä. On silti ollut ilo katsella tuulen heittelemiä sadepilviä, kuinka ne ovat lähestyneet ja pudottaneet pisaransa ja haihtuneet. Jättäneet jälkeensä auringon pilkistyksiä, kunnes uudet pilvet ovat nousseet horisontista. Mietin vesilintuja että tuleekohan niille koskaan huono olo kun heittelehtivät korkeissa aalloissa. Sangen tyynen näköisinä siellä kelluvat. Kävin päivällä välipalauinnilla, heittelehdin tyrskyissä kömpelönä. Ei mennyt yhtä tyynesti minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti