Meillä pidetään makuuhuoneen ikkunaa auki läpi vuoden. Talvella vaihdetaan paksumpaan täkkiin ja nukutaan makeasti viileässä. Parina yönä makuuhuoneen lämpötila on laskenut 13 asteeseen, olipa erityisen hyvät unet silloin. (Kyllä, patteri on poissa päältä ja ovi kiinni, ei siis kuluteta ylimääräistä lämmitysenergiaa). Eilen aamulla makoilin pitkään sängyssä, oli niin lämmintä ja mukavaa, nenänpäässä tunsin että täkin ulkopuolelta olisi pikaisesti pinkaistava olkkariin, sen verran viileää oli. Jäin siinä laiskana miettimään muinaisia että mitenkähän kylmää heillä olikaan talvella ollut. Ennen sähköä ja eristyksiä.
Mietin että mökit olivat pieniä ja niissä asui paljon väkeä, kylmimpinä aikoina tuvassa elelivät lehmätkin. Leivinuuni oli varmsti lämmin (ja ne onnekkaat jotka pääsivät pankolle nukkumaan elelivät herroiksi), ehkei ollutkaan niin järisyttävän kylmä, elävät ja uuni lämmittävät hyvin pientä tilaa? Muistan tekstiilihistorian luennoilta sen että peiteinä käytettiin ryijyjä. Että ensin niin päin että nukka sisäänpäin, eikä kuvioista siis ollut väliä. Sitten muoti saapui tupaan ja ryijyt käännettiin nukka ylöspäin ja kuviomaailma rikastui (sivumennen sanoen). Ryijy on varmasti lämmin peitto. Sitten ajattelin että mahtoi se olla tunkkainen ja täynnänsä kaikkia saivareita.
Siirryin pikaisesti mukavimpiin aatoksiin.
Kuvittelin pimeää anivarhaista aamua, huono-onnisin piika on joutunut ensimmäisenä heräämän viileään aamuun ja laittamaan tulet hellaan. Sinä tulen loimotuksessa lämmittelee käsiään, yskähtelee savusta ja laittaa aamupuuroa tulemaan, kahvia ei lienee torppalaisilla vielä ollut (mutta viipyilevä kahvin tuoksu sopisi niin hyvin kuvaan). Että siellä ne makasivat ryijyjensä alla lämpimässä, kylkikyljissä, toivoivat ettei tarvitsisi ihan vielä nousta viileään, laittaa varpaita kylmälle lattialle. Saati sitten että lähteä hommiin ulos, hakkaamaan vettä avannosta. Viivyttelivät viimeiseen, teeskentelivät nukkuvaa, paitsi että kurniva maha on hyvä kannustin.
Sitten mietin että mitä ne oikein tekivät umpitalvella? Aamupalan jälkeen iskettiin puurolusikat hirrenrakoon, nostettiin tuolit seinälle ja mitä sitten? Elukat on sisällä ja niitä on vain minimimäärä. Ei ole peltohommiakaan. Istuskelivatko pääasiassa sisällä lumen saartamina, veistellen päreenvalossa rukin lapoja. Vähän näreissään välillä kun nuo samat naamat ahtaassa päivästä toiseen. Ja jos joku naapuri jaksoi kahlata kylään niin ilo ylimmillään kuulla uusimmat juorut, jutella jokin muun kanssa kun aina noiden. Paitsi että naiset joutuivat pyykkiä pesemään avannossa, jäätyneet hameenhelmat riipien jääkylmästä siertyneitä sääriä.
Kirkkopäivät olivat varmaan juhlapäiviä, reellä kylille kaikki vaikka kuinka huonolla säällä.
Nyt haluaisin museoon ja juttelemaan asiantuntijan kanssa, kiinnostaisi kovin kuulla miten silloin elettiin talvella. Kun ei ollut kahviakaan.
Mietin että mökit olivat pieniä ja niissä asui paljon väkeä, kylmimpinä aikoina tuvassa elelivät lehmätkin. Leivinuuni oli varmsti lämmin (ja ne onnekkaat jotka pääsivät pankolle nukkumaan elelivät herroiksi), ehkei ollutkaan niin järisyttävän kylmä, elävät ja uuni lämmittävät hyvin pientä tilaa? Muistan tekstiilihistorian luennoilta sen että peiteinä käytettiin ryijyjä. Että ensin niin päin että nukka sisäänpäin, eikä kuvioista siis ollut väliä. Sitten muoti saapui tupaan ja ryijyt käännettiin nukka ylöspäin ja kuviomaailma rikastui (sivumennen sanoen). Ryijy on varmasti lämmin peitto. Sitten ajattelin että mahtoi se olla tunkkainen ja täynnänsä kaikkia saivareita.
Siirryin pikaisesti mukavimpiin aatoksiin.
Kuvittelin pimeää anivarhaista aamua, huono-onnisin piika on joutunut ensimmäisenä heräämän viileään aamuun ja laittamaan tulet hellaan. Sinä tulen loimotuksessa lämmittelee käsiään, yskähtelee savusta ja laittaa aamupuuroa tulemaan, kahvia ei lienee torppalaisilla vielä ollut (mutta viipyilevä kahvin tuoksu sopisi niin hyvin kuvaan). Että siellä ne makasivat ryijyjensä alla lämpimässä, kylkikyljissä, toivoivat ettei tarvitsisi ihan vielä nousta viileään, laittaa varpaita kylmälle lattialle. Saati sitten että lähteä hommiin ulos, hakkaamaan vettä avannosta. Viivyttelivät viimeiseen, teeskentelivät nukkuvaa, paitsi että kurniva maha on hyvä kannustin.
Sitten mietin että mitä ne oikein tekivät umpitalvella? Aamupalan jälkeen iskettiin puurolusikat hirrenrakoon, nostettiin tuolit seinälle ja mitä sitten? Elukat on sisällä ja niitä on vain minimimäärä. Ei ole peltohommiakaan. Istuskelivatko pääasiassa sisällä lumen saartamina, veistellen päreenvalossa rukin lapoja. Vähän näreissään välillä kun nuo samat naamat ahtaassa päivästä toiseen. Ja jos joku naapuri jaksoi kahlata kylään niin ilo ylimmillään kuulla uusimmat juorut, jutella jokin muun kanssa kun aina noiden. Paitsi että naiset joutuivat pyykkiä pesemään avannossa, jäätyneet hameenhelmat riipien jääkylmästä siertyneitä sääriä.
Kirkkopäivät olivat varmaan juhlapäiviä, reellä kylille kaikki vaikka kuinka huonolla säällä.
Nyt haluaisin museoon ja juttelemaan asiantuntijan kanssa, kiinnostaisi kovin kuulla miten silloin elettiin talvella. Kun ei ollut kahviakaan.
Kuva Caj Bremer, Savupirtin lapset. Ihania.
2 kommenttia:
hieno juttu.tämäkin.
Kiitos kaunis Pulmusen emännälle :)
Lähetä kommentti