keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Dominoefekti

Tänään suuntaamme Belgiaan, eräs belgialaisen miehen sangen tärkeä suvunjäsen sairastui yllättäen, ja lähdemme tervehdysvierailulle. Kun mies ja minä lähdemme reissuun molemmat, kehkeytyy dominoefekti.

Ne meidän vanhat kissarouvat, molemmat sairastavat omalla tavallaan vanhuuden sairauksia. Rouville pitää saada hoitaja, mutta niitä ei kuka tahansa tule hoitamaan, itseasiassa on vain kaksi henkilöä jotka leikkiin ryhtyisivät ja molemmat ovat Kuopiossa.

Kissat eivät voi olla yksin päivää kauempaa, koska ruokaa ei voi jättää reiluja määriä kuppeihin, koska kumpikaan kissa ei saa syödä toistensa ruokaa.

Toista kissaa pitää insuliinipiikittää kahdesti päivään ja toinen tarvitsee kilpirauhaslääkkeen suuhunsa kerran päivässä. Toiminta joka tulee oveluudella ja viekkaudella suorittaman. Pitää myös varmistaa ettei toinen kissa syö toisen kissan lääkettä (joka on piilotettu maailman parhaaseen herkkuruokaan, jota lääkitsemätön kissa himoaa ylitse kaiken ja lääkittävän kissan mielenkiinto ruokaa kohtaan on satunnaisen kohtalaista).

Niinpä näihin hätiin kutsutaan mamá, jonka tulisi lähteä kissanhoitomatkaan Kuopiosta. Mutta mamálla on koira. Koira ei pidä kissoista. Koiraa ei voi ottaa mukaan. Koiralle on etsittävä hoitaja. Koira on suuri, mamán ystäväpiirissä on olemasa vain yksi henkilö jolle koira sopii hoidettavaksi.

Henkilöllä on vessaremontti ja koti ylösalaisin. Hän joutuu miettimään erilaisia systeemejä kotiinsa ettei koira ja remontti sekottuisi.

Niinpä ystävä rakentaa barrikadit, koira tulee kylään, mamá lähtee Kuopiosta junalla, mamálle siivotaan koti, pedataan sänky ja ostetaan herkkuja (saat juoda toisen pullon herkkupunaviiniä mutta jätä minulle toinen). Sitten lähdemme me matkaan, mamá tulee meille parin tunnin sisällä lähdöstämme, hoitaa kissoja hellällä huolella, sunnuntaina aamupäivällä mamá lähtee kotiin koska koiran olisi kiva olla mahdollisimman vähän aikaa hoidossa remontin takia, me tulemme kotiin parin tunnin päästä mamán lähdöstä, eikä ehditty viettää edes kahvikupposen aikaa mamán kanssa.

Eipä ole helppoa matkaaminen, ei, moni ihminen joutuu tästä lystistä vaivaannetuiksi. Mutta olemme kyllä siitä onnekkaita että löytyy ihanaisia auttajia. Kiitos heille.

2 kommenttia:

Rva Pulmunen kirjoitti...

hieno tarina kertakaikkiaan--hieno kuvakin. ja näinhän se menee..juuri näin.
toivottavasti Belgiassa kaikki järjestyy.

Anonyymi kirjoitti...

Unohdit vielä, että koiran hoitajalla on remontin lisäksi myös 2 kissaa, joille laitetaan kodit kellariin. Heidän emäntänsä siivoaa askarteluhuonetta ja köllöttelee vierassängyssä kissojensa kanssa pari kertaa päivässä. Yöllä hän nukkuu yläkerrassa koiran vieressä. Kolmantena päivänä kissat alkavat tulla kurkkimaan rapuun, alkaa kai pitkästyttää. Rapussa on onneksi portti ja illalla koira haetaan ommaan kottiin ja kissat on onnellisia!