Liian kestävä?

Ostin eilen Marimekosta talvitakin. Edellisen talvitakin (muoti-ihmiset, sulkekaa silmänne seuraavalta) ostin 12 vuotta sitten. Se oli silloin 'älyttömän kallis' klassinen pitkä musta villakangastakki. Joka kevät olen vienyt sen pesulaan josta se on tullut kotiin uuden näköisenä, puhtaana ja nypyttömänä. Takki on ollut rakas ja maksanut itsensä monin kerroin takaisin. Nyt kuitenkin tuntui että siirtyisikö vanha takki lenkkitakiksi työmatkakävelyihin. Toivon että uusi takki kestää edes puolet edellisen takin elinkaaresta. Ja että se muotoutuisi henkisesti yhtä rakkaaksi.

Minua tympii halpavaatteet. Ne näyttävät hyviltä ainakin ensimmäiseen pesuun saakka, sitten jotain mystistä tapahtuu ja ne menettävät muotonsa, venähtävät ja kulahtavat, hyppäävät hetkessä uusista vanhoiksi. Tarkoitus on tietenkin että sitten ostetaan uusi halpis. Samalla pysyy kätevästi muotimaailman kuumassa ryhmässä. Mutta mitä luonnonvarojen haaskaamista, oikea epäekologisuuden kulminaatio. Ollakseen niin halpa voi olla varma ettei tuotantoketju ole ollut eettisestikään reilu. Yritän itse ostaa vähemmän, laadukasta ja pitkäikäistä. Siihen tähtään myös tuotteillani, kankaani ovat kalliimpia kuin Eurokankaan, sisustustuotteeni kalliimpia kuin Hemtexin, IKEA:n ja H&M:n uuden sisustuspuolen. Mutta ne kestävät, ne ovat ekologisia ja eettisiä (työvoima olen minä), niihin saa oman tarinan, ne tulevat rakkaiksi. Omatunto on puhdas ja luonto kiittää.

Tiedän ihmisiä joista on ihanaa shopata paljon ja usein, heistä ei ole ongelma heittää tavaraa roskiin ja ostaa uutta tilalle kuukausittain, päinvastoin, se on nautinto. He löytävät touhuun eettisen kulmankin, he pitävät taloutta pystyssä ja töitä köyhissä maissa. Harmillista omasta näkökulmastani on miten halpatuotteet muokkaavat kuluttajien ajatusmaailman sellaiseksi että kaiken on oltava halpaa. Laatuun ei haluta sijoittaa koska saatavilla on vastaava tuote pikkurahalla, olkoonkin että laatu on huono. Aina on saatavilla toinen. Kaiken ei halutakaan olla kestävää.

Eilen pohdin erään ystäväni kanssa missä kulkee pitkäikäisyyden raja. Joskus tuote voi olla liian kestävä. Ystävä oli saanut lahjaksi Marimekon yksivärisen trikoopuseron 16 vuotta sitten. Hän on ehtinyt toivoa sen loppuunkulumista jo vuosia, lopen kyllästynyneenä sen kaivanut ja haudannut kaappiin liian monta kertaa, joskus liian pienenä, joskus liian suurena, joskus vaan kyllästyttävänä. Laatua voi olla liikaa. Ystävällä oli onnea koska piti puserosta, joskus kestävä tuote voi olla puolimieluinen. Sillon sen kestävyys vasta sapettaakin.