Ramotswe, hämähäkit ja Afrikka

Kiireeni on mukahellittänyt. Sain Japanin malliston tehtyä, kuvautettua, katalogitettua ja painatettua (aaaah). Nyt minulla on kokonainen kuukausi aikaa saada näyttely valmiiksi. Kuukausi tuntuu kovin pitkältä ajalta, vaika tietenkään se ei sitä ole, ja järisyttävä kiire siintää tulevaisuudessa. Siitä huolimatta minulla on mielestäni aikaa ottaa rennosti nyt. Ainakin muutama päivä. Pitäähän akut ladata, kerätä pähkinät talven varalle, voimistaa energiatasot.

Aloitin viettämällä erityisen laiskan sohvapäivän katsomalla läpi kaikki tallennetut Mma Ramotswet. Pidin niistä kovasti, erityisesti koska sain katsoa kaikki putkeen, pääsin mukavaan Ramotswe-flowhun. Botswanan maisemat ja kaupunki (siis se osa joka oli päässyt filmille) näyttivät kauniille ja kutsuville. Värit ihanille. Olisipa ihana käydä visiitillä.

Sain hauskan muistuman Belgiasta jossa opiskelin yhden vuoden hollannin kieltä muiden maahanmuuttajien kera. Erityisesti nuoreen naiseen nimeltä Happy joka oli kotoisin Botswanasta ja puhui juuri samanlaista englantia kuin ramotswen näyttelijät. Hidasta ja jollain lailla liioteltua. Hänen piirteensäkin olivat varmaan hyvin Botswanalaiset koska monilla sivunäyttelijöillä oli samat uljaat korkeat poskipäät ja kauniit leveät viirut silmät. Minulle oli kurssilla ällistys että sellaista englantia puhutaan oikeasti, virallisena kielenä. Luulin ensin että se oli vain Happyn oma tapa puhua. Kuulostaa hauskalta minusta.

Minulla on aivan hölmö fobia, hämähäkit. Tiedän että se on hölmöä mutta mikäs teet. Tiedän myös etten ole ainoa naisihminen joka kärsii samasta hölmöydestä. Muun muassa ystäväni H, joka siitä huolimatta lähti Beniniin muutamaksi kuukaudeksi kirjaamaan ylös Beninin alkuperäiskieltä jolla ei vielä ollut kirjoitusasua. (Neiti H on kielitieteilijä, ja tulvillaan mielenkiintoista tietoa kielien kehityksistä*). H oli varannut mukaansa kaksi paria kenkiä, toiset käyttöön ja toiset sitä varten että niillä olisi hyvä listiä suuremmatkin hämähäkit. Sattuipa sitten eräänä päivänä että "suuri kamala panssarimainen hämähäkki" oli leiriytynyt juuri tappokenkien viereen, eikä uskallus riittänyt lähestyä niitä. H meni ulos hädissään hakemaan paikallisen ystävänsä apuun, naisihminen hänkin. Ystävä palasi salamana ulos huudon siivittämänä. Samaa kokeili muutama muukin nainen, samalla lopputuloksella. Lopulta paikalle haettiin mieshenkilö joka marssi huoneeseen murskasi otuksen paljaalla jalallaan ja poistui paikalta (täten tuli todistettua että fobia on todella yleismaailmallinen ja enimmäkseen naisväestöön pesiytynyt).

Tätä mietin aina kun ajattelen että olisipa kiva päästä esimerkiksi juuri Botswanaan.

Mutta tämän takia kestäisin hämähäkitkin.

*) Neiti H kävi juuri vierailulla luonamme, ja kertoi miten aakkosemme ovat alunperin muodostuneet. Esimerkiksi kirjain A on alunperin ollut tärkeä merkki jolla on merkitty kuinka monta härkää kenelläkin on. Aikojen saatossa merkki on kiepahtanyt toisin päin ja yksinkertaistunut. B puolestaan on ollut merkki taloista, sellaisista yhden huoneen savineliöstä jonka katolla on savimuurein reunustettu terssi. G merkki kamelista jne. Mielenkiintoista. Paljon terveisiä H:lle!