Minulla on taipumus lojuskella laiskana mielikuvittelemassa erinnäisiä 'elämäntärkeitä seikkoja'. Näissä lojumissessioissa en ainoastaan virkisty, vaan saan parhaat ideani ja tulevat kuvat päähäni. Mietin usein erilaisia ympäristöjä ja maisemoita missä olisi ollut kiva asua/syntyä. Kuvitteleminen on hauskaa koska realiteetit voi rauhassa unohtaa. Havahduin edellistä postausta kirjoittaessani siihen että kaikki mielikuvitelmani sijoittuvat jonkilaiseen karunpelkistettyyn luksuselämään (minusta voivat olla samassa lauseessa) jossa on tilaa aina ympärillä runsaasti ja pitkälle horisonttiin. Sijoitan itseni sellaisiin oikeisiin multaisen muheviin asioihin ja tiiviisti kytkökseen luonnon kanssa. En mieti näitä paikkoja sillä että olisin tyytymätön elämään mikä minulla on, mutta olisikohan niin että kaipaan lisää ilmaa ja maata ympärilleni? Cityasuminen alkaa riittää?
Englantilaisen kartanonomistajan lisäksi:
Eléa (ελαία)
Pieni valkeaksi kalkittu talo Kreikan karuilta kukkuloilta, jonka kattotasanteelta näkisin kauas kauniin maiseman ylle, kenties merelle saakka. Kirjoittelisin ja maalailisin kaiket päivät, kävelisin illalliselle paikalliseen tavernaan jossa söisin suussasulavia souvlaki-vartaita, kimpaleita tuoretta taivaallista fetaa ja maailman parhaita oliiveja. Istahtaisin ovien suihin ikivanhojen rusinoitujen mammojen ja pappojen kanssa, kuuntelisin kaikki kiehtovat tarinat. Uppoutuisin historiaan ja mytologiaan nielurisojoani myöten. Kasvattaisin puutarhassani vihanneksia, pitäisin kanoja ja yhden vuohen. Ilmassa tuoksuisi pihkaiset pinjat, oliivipuut ja meren suolainen tervehdys. Aina rankkasateen tullen juoksisin ulos imemään iholleni jokaisen raikkaan pisaran. Vanhenisin verkkaisesti, kutistuisin, jalkani painuisivat silleen längelle leveiden hameiden alla, sitoisin huivin tiukasti harmaiden hiuksieni suojaksi. Istuisin ovensuuhun ja odottaisin seuraa jolle kertoa tarinoita.
Country'n western
Entäpä pieni ranch jostain Amerikan keskilännestä, vaikka Arizonasta tai New Mexikosta, pöytävuorien maisemasta. Taloni olisi sellainen vanha, puusta aikoinaan käsin veistetty jossa olisi ympäritalon leveä kuisti, kuistilla löhötuoleja ja keinu (ja sisällä ilmastointi). Sisustaisin natiivien käsitöinä kutomilla matoilla ja huovilla, tarjoilisin pitkiä viileitä laseja jääteetä tai jäänhuurteisia margaritoja, saviastioista maukkaita cole slaweja, istuisin kuistilla katselemassa huimaavia auringonlaskuja. Aamuviileällä ratsastelisin tomuisessa maassa haistellen mitä tuulet tuovat tullessaan. Osallistuisin tilkkutyöpiireihin joissa tärkeintä yhteisen yhteisön pönkittäminen, lähtisin talkoisiin, kävisin countrytansseissa, opettelisin soittamaan huuliharppua. Belgialainen mies saisi soitella kitaraansa pimeinä iltoina tähtien valossa. Joskus järjestäisimme pihabileet jossa grillaisimme kokonaisen porsaan ja paikallinen kantribändi soittaisi pitkälle aamuun. Tanssisin jalat rakoille buutseissani.
Englantilaisen kartanonomistajan lisäksi:
Eléa (ελαία)
Pieni valkeaksi kalkittu talo Kreikan karuilta kukkuloilta, jonka kattotasanteelta näkisin kauas kauniin maiseman ylle, kenties merelle saakka. Kirjoittelisin ja maalailisin kaiket päivät, kävelisin illalliselle paikalliseen tavernaan jossa söisin suussasulavia souvlaki-vartaita, kimpaleita tuoretta taivaallista fetaa ja maailman parhaita oliiveja. Istahtaisin ovien suihin ikivanhojen rusinoitujen mammojen ja pappojen kanssa, kuuntelisin kaikki kiehtovat tarinat. Uppoutuisin historiaan ja mytologiaan nielurisojoani myöten. Kasvattaisin puutarhassani vihanneksia, pitäisin kanoja ja yhden vuohen. Ilmassa tuoksuisi pihkaiset pinjat, oliivipuut ja meren suolainen tervehdys. Aina rankkasateen tullen juoksisin ulos imemään iholleni jokaisen raikkaan pisaran. Vanhenisin verkkaisesti, kutistuisin, jalkani painuisivat silleen längelle leveiden hameiden alla, sitoisin huivin tiukasti harmaiden hiuksieni suojaksi. Istuisin ovensuuhun ja odottaisin seuraa jolle kertoa tarinoita.
Country'n western
Entäpä pieni ranch jostain Amerikan keskilännestä, vaikka Arizonasta tai New Mexikosta, pöytävuorien maisemasta. Taloni olisi sellainen vanha, puusta aikoinaan käsin veistetty jossa olisi ympäritalon leveä kuisti, kuistilla löhötuoleja ja keinu (ja sisällä ilmastointi). Sisustaisin natiivien käsitöinä kutomilla matoilla ja huovilla, tarjoilisin pitkiä viileitä laseja jääteetä tai jäänhuurteisia margaritoja, saviastioista maukkaita cole slaweja, istuisin kuistilla katselemassa huimaavia auringonlaskuja. Aamuviileällä ratsastelisin tomuisessa maassa haistellen mitä tuulet tuovat tullessaan. Osallistuisin tilkkutyöpiireihin joissa tärkeintä yhteisen yhteisön pönkittäminen, lähtisin talkoisiin, kävisin countrytansseissa, opettelisin soittamaan huuliharppua. Belgialainen mies saisi soitella kitaraansa pimeinä iltoina tähtien valossa. Joskus järjestäisimme pihabileet jossa grillaisimme kokonaisen porsaan ja paikallinen kantribändi soittaisi pitkälle aamuun. Tanssisin jalat rakoille buutseissani.
Voisi ranchini olla myös Montanassakin, kalliovuorten jylhissä maisemissa. Ihana nimi tälläkin "Wolf Springs Ranch".Meri
Voisin hyvin elää myös jossain suuren meren rannalla, niin että talon kuistilta laskeutuisi leveät puuportaat suoraan vaalealle hiekalle. Aina tuulisi ja aallot löisivät rantaan kuohuvina. Nukahtaisin ihanasti niiden ääniin. Tuuli puhaltaisi sisään avoimista ikkunoista ja pelmuttaisi ohuita verhoja keveästi, sisällä olisi viileää ja raikasta meren tuoksun kyllästämää. Kun katsoisin merelle näkisin avaa loputtomiin, joskus öisin ohilipuvien laivojen valoja. Aamun tullen kävisin aarrekävelyllä katelemassa mitä kivaa aallot ovat minulle yön aikana tuoneet. Naapureita ei olisi lähellä, talon sisustus olisi pelkistetty koska tärkeintä olisi hajut, maut ja ulko. Tässä talossa leipoisin paljon suuressa viileässä kivitasoisessa keittiössä. Leipoisin leipäsiä, limppuja ja rieskoja. Pullaa, kakkuja ja pikkuleipiä. Laittaisin aikaavieviä illallisia katsellen ikkunasta merelle ja tarjoilisin ne ulos terassille punaviinin kera. Kynttilöitä lasilyhdyissä, simpukankuoria ja ajopuita.
Voisin hyvin elää myös jossain suuren meren rannalla, niin että talon kuistilta laskeutuisi leveät puuportaat suoraan vaalealle hiekalle. Aina tuulisi ja aallot löisivät rantaan kuohuvina. Nukahtaisin ihanasti niiden ääniin. Tuuli puhaltaisi sisään avoimista ikkunoista ja pelmuttaisi ohuita verhoja keveästi, sisällä olisi viileää ja raikasta meren tuoksun kyllästämää. Kun katsoisin merelle näkisin avaa loputtomiin, joskus öisin ohilipuvien laivojen valoja. Aamun tullen kävisin aarrekävelyllä katelemassa mitä kivaa aallot ovat minulle yön aikana tuoneet. Naapureita ei olisi lähellä, talon sisustus olisi pelkistetty koska tärkeintä olisi hajut, maut ja ulko. Tässä talossa leipoisin paljon suuressa viileässä kivitasoisessa keittiössä. Leipoisin leipäsiä, limppuja ja rieskoja. Pullaa, kakkuja ja pikkuleipiä. Laittaisin aikaavieviä illallisia katsellen ikkunasta merelle ja tarjoilisin ne ulos terassille punaviinin kera. Kynttilöitä lasilyhdyissä, simpukankuoria ja ajopuita.
Aarteita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti