Joskus haaveilen että olisin perienglantilainen kartanonomistaja. Sellainen jonka kartano olisi vanha ja vetoinen, että iltaisin pitäisi istuskella takan ääressä juomassa rommitoteja. Lääniä olisi silmänkantamattomiin, päivät kuluisivat lampsimalla kumppareissa ympäriinsä, tiluksia tarkistamassa. Vaatetuksena olisi kauhtuneet ratsastushousut, virttynyt hihansuista rispaantunut villapusero jonka päällä burberry-kuvioinen tikkitoppaliivi. Seurana muutama vinttikoira ehken. Iho olisi ahavoitunut kaikesta ulkoilmasta mutta kunto olisi pelottavan rautainen. Periaatteessa kuvaan kuuluisi kivääri kainalosta roikkumassa, mutta minulta se jäisi kotiin.
Suuri talli olisi tietenkin ja kenties myös lampaat. Pitäisihän päästä ratsastamaan nummilla tuulisina tummina päivinä ja tarkastamaan onko elikot omilla mailla. Ja valvoa pitkinä kevätöinä eläinlääkärin kanssa lampomista (eläinlääkäri olisi tietenkin Herriotia muistuttava sydämellinen heppu). Osaisin muitta mutkitta hoidella verisimmätkin hommat.
Puutarhaa hoitelisin silleen että se olisi rönsyilevä ja runsas. Tarjoilisin siellä terästettyä iltapäiväteetä ja skonsseja naapureille, jotka ratsastaisivat sopivasti iltaviiden aikaan kumppareissaan hollille, tallilta haisevina ja multaa kynsien alla. Keskusteltaisiin hevosten hoidosta ja kirjallisuudesta. Osallistuttaisiin kaikki suurimman kurpitsan/tomaatin/munakoison/jne kilpailuun ja kadehdittaisiin toisten menestystä kohteliaasti.
Joskus ajaisin lähinpään kylään Land Roverillani ja ostaisin paikallisia juustoja, pekonia, makkaroita ja munia ruokakomeron täytteeksi. Ruokakomeron joka pullistelisi Heinzin tölkkipapuja tomaattikastikkeessa. Täydentäisin alati hupenevan rommi-viskivaraston. Kävisin lounaalla paikallisessa pubissa, söisin hyvällä ruokahalulla munuaispiirasta ja joisin pitkän oluen. Postittaisin kirjeet lapsilleni sisäoppilaitoksiin. Tervehtisin kyläläisiä ja keskustelisin säästä indeed. Vastustaisin ketunmetsästystä ja kulkisin hankalan ämmän nimellä ja olisin siitä helskatin ylpeä. Minua kuitenkin siedettäisiin koska leipoisin seudun parhaat sponge caket ja säilöisin äkäisimmät pikkelssit.
Suuri talli olisi tietenkin ja kenties myös lampaat. Pitäisihän päästä ratsastamaan nummilla tuulisina tummina päivinä ja tarkastamaan onko elikot omilla mailla. Ja valvoa pitkinä kevätöinä eläinlääkärin kanssa lampomista (eläinlääkäri olisi tietenkin Herriotia muistuttava sydämellinen heppu). Osaisin muitta mutkitta hoidella verisimmätkin hommat.
Puutarhaa hoitelisin silleen että se olisi rönsyilevä ja runsas. Tarjoilisin siellä terästettyä iltapäiväteetä ja skonsseja naapureille, jotka ratsastaisivat sopivasti iltaviiden aikaan kumppareissaan hollille, tallilta haisevina ja multaa kynsien alla. Keskusteltaisiin hevosten hoidosta ja kirjallisuudesta. Osallistuttaisiin kaikki suurimman kurpitsan/tomaatin/munakoison/jne kilpailuun ja kadehdittaisiin toisten menestystä kohteliaasti.
Joskus ajaisin lähinpään kylään Land Roverillani ja ostaisin paikallisia juustoja, pekonia, makkaroita ja munia ruokakomeron täytteeksi. Ruokakomeron joka pullistelisi Heinzin tölkkipapuja tomaattikastikkeessa. Täydentäisin alati hupenevan rommi-viskivaraston. Kävisin lounaalla paikallisessa pubissa, söisin hyvällä ruokahalulla munuaispiirasta ja joisin pitkän oluen. Postittaisin kirjeet lapsilleni sisäoppilaitoksiin. Tervehtisin kyläläisiä ja keskustelisin säästä indeed. Vastustaisin ketunmetsästystä ja kulkisin hankalan ämmän nimellä ja olisin siitä helskatin ylpeä. Minua kuitenkin siedettäisiin koska leipoisin seudun parhaat sponge caket ja säilöisin äkäisimmät pikkelssit.
Paikaksi kävisi mainiosti tämä Bosham Manor Chichesterissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti