Ihana tuuli tänään, puhaltaa niin kovasti että pyöräillä saa kaikin voimin. Rantatiellä oli pakko nauraa ääneen, tuuli oli niin raikas ja hurja, heitti pyörää sivusuuntaan, vesilintujen sulat olivan ihan sikinsokin. Tuuli tuoksui voimakkaasti mereltä. Upea päivä.
Minulla alkoi eilen kiireen loppurutistus, olen varautunut siihen ettei minulla ole vapaapäiviä/-hetkiä 6.9. saakka. Teen töitä Design Marketiin (28-29.8), kutsuvierasnäyttelyyn (4.9) ja Kaanin tiloissa pitämääni näyttelyyn jonka avaan 6.9. Kiire on sellainen etten uskalla ajatella muuta kuin pientä sirpaletta kerrallaan, työtä joka on juuri nyt käsillä, muuten iskee hepuli. Jos tekstejä tulee taas harvoin, tiedätte miksi.
Mutta tiesittekös että ennen muinoin on Australiassa elänyt eläin nimeltä pussisusi (Thylacinus cynocephalus)(carnivovour marsupial). Uljas eläin jolla oli tiikerin raitoja lonkillaan ja pussi mahan alla. Se on elänyt maapallolla jo miljoonia vuosia eaa (ns. moderni Thylacine 4000eaa ja sen esi-isät paljon paljon kauempaa). Kun eurooppalaiset asuttivat Australian, alkoivat pussisudet kadota, osaksi metsästettynä, osaksi eurooppalaisten tuomien koirien hävittäminä, ruokaa ei riittänyt pussisusille sekä koirille. Viimeiset yksilöt elivät Tasmaniassa ja niitä (muka)nähdään edelleenkin salaisesti. Viimeinen yksilö kuoli Tasmanian Hobart-eläintarhassa 7.9.1936. Niinkin myöhään. Niin kaunis eläin. Olisipas jaksanut vielä muutaman vuosikymmenen sinnitellä, ehkä sitä varten olisi kehitetty suojeluohjelma ja kanta elpyisi.
Jos kiinnostuitte lisää, mielenkiintoista infoa Wikipediassa. Sivun puolivälissä myös filmiä viimeisestä yksilöstä.
Minulla alkoi eilen kiireen loppurutistus, olen varautunut siihen ettei minulla ole vapaapäiviä/-hetkiä 6.9. saakka. Teen töitä Design Marketiin (28-29.8), kutsuvierasnäyttelyyn (4.9) ja Kaanin tiloissa pitämääni näyttelyyn jonka avaan 6.9. Kiire on sellainen etten uskalla ajatella muuta kuin pientä sirpaletta kerrallaan, työtä joka on juuri nyt käsillä, muuten iskee hepuli. Jos tekstejä tulee taas harvoin, tiedätte miksi.
Mutta tiesittekös että ennen muinoin on Australiassa elänyt eläin nimeltä pussisusi (Thylacinus cynocephalus)(carnivovour marsupial). Uljas eläin jolla oli tiikerin raitoja lonkillaan ja pussi mahan alla. Se on elänyt maapallolla jo miljoonia vuosia eaa (ns. moderni Thylacine 4000eaa ja sen esi-isät paljon paljon kauempaa). Kun eurooppalaiset asuttivat Australian, alkoivat pussisudet kadota, osaksi metsästettynä, osaksi eurooppalaisten tuomien koirien hävittäminä, ruokaa ei riittänyt pussisusille sekä koirille. Viimeiset yksilöt elivät Tasmaniassa ja niitä (muka)nähdään edelleenkin salaisesti. Viimeinen yksilö kuoli Tasmanian Hobart-eläintarhassa 7.9.1936. Niinkin myöhään. Niin kaunis eläin. Olisipas jaksanut vielä muutaman vuosikymmenen sinnitellä, ehkä sitä varten olisi kehitetty suojeluohjelma ja kanta elpyisi.
Jos kiinnostuitte lisää, mielenkiintoista infoa Wikipediassa. Sivun puolivälissä myös filmiä viimeisestä yksilöstä.
Pussisusi kalliomaalauksessa, 1000eaa
Kaunis
Benjamin, lajinsa viimeinen. Aika iso kita.Näitä asioita mietin töihin pyöräillessä, että miten paljon ihanaa ihmiset ovatkaan tuhonneet ja tuhoavat ja tulevat tuhoamaan. Että onko järkeä tuottaa mitään uutta tavaraa tähän maailmaan, vaikka kuinka ekologisesti ja puhtaasti ne tekisi... Tosin tältä pohjalta voi miettiä onko missään enää mitään järkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti