tiistai 15. joulukuuta 2009

Elämistöstä

Kaikenlaisiin tutkimuksiin sitä laitetaankin rahaa. Niinkuin taannoinen tutkimus jossa selvisi että amerikkalaiset lihovat koska syövät liikaa. Nyt koetettiin selvittää tieteen keinoin kumpi on parempi, kissa vai koira. Olen usein miettinyt miksi kysymys -oletko kissa, vai koiraihmisiä?- on niin usein pohdittu asia. Pidän itseäni eläinihmisenä, jos ei tarvitsisi piitata järjestä minulla olisi kotona eläintarha.

Tutkimus selvitti että kissalla on suhteessa suuremmat aivot ja paremmat aistit, kissat tekivät itseään selvemmin ymmärretyiksi, olivat ekologisempia ja niitä löytyy enemmän lemmikkeinä. Koira on ollut ihmisen kanssa yli 6000 vuotta pidempään, ne ymmärsivät paremmin ihmisiä ja selvittivät enemmän ongelmia, koiria on helpompi kouluttaa ja niillä laskettiin olevan enemmän käyttöä.

Mielenkiintoinen seikka paljastui ongelman selvittelyn osalta, koirat jotka olivat tiiviimmin 'yhteydessä' omistajiinsa selvittivät ongelmia huonoiten, paitsi jos omistaja koko ajan kannusti heitä. Mitä kiinteämpi yhteys sitä enemmän koira kiinnitti huomiota siihen mitä omistaja häneltä haluaisi, ei itse testiin.

Suurin ongelma tuntui olevan se että kissoja ei kokeet oikein kiinnostaneet ja testilabrassa oleminen oli stressaavaa, siksi tutkijat tulivat tulokseen ettei testaaminen onnistunut luotettavasti. Koirat eivät piitanneet olosuhteista jos vaan omistaja oli mukana.

Olisipa rahaa säästynyt jos olisivat vaan kysyneet muutaman kysymyksen koirien ja kissojen omistajilta. Lisää voit lukea lyhyesti suomeksi Hesarista tästä ja pidemmin englanniksi New Scientist-lehdestä tästä. Koira voitti muuten kissan 6-5.


Sen sijaan mielenkiintoisempi uutinen Hesarissa oli mustekaloista joka ovat oppineet käyttämään kookospähkinän kuorta suojanaan. Ne keräävät kuoret niin että asettuvat kookospähkinän puolikkaan päälle makaamaan, suoristavat lonkeronsa jäykiksi ja kipittävät pois varpaillaan pähkinä "jalkojensa" välissä. Seuraavaksi kiireisen lainaus suoraan Hesarista:

"Jos mustekalalla on käytössään vain kookospähkinän puolikas, se asettaa sen suu pohjaa vasten ja ryömii puolikkaan alle. Jos puolikkaita on kaksi, se kömpii toisen sisään ja nostaa toisen päälle katoksi.

Tutkijoiden mukaan kyseessä on työkalujen käyttöön verrattava ilmiö. He havaitsivat, että ennen kuin mustekala nosti kookospähkinän syliinsä, se puhdisti niiden sisällön mudasta. Jos kookospähkinässä taas oli molemmat puolet jäljellä, mustekala irrotti ne toisistaan ja laittoi ne sisäkkäin kuin kaksi kulhoa, jolloin niitä oli helpompi kantaa.

Mustekalat osoittivat toiminnassaan samanlaista suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyttä kuin ihmiset, jotka aamulla purkavat telttansa, kantavat sitä päivän mukanaan ja pystyttävät sen kun tarve vaatii."

Nerokasta


maanantai 14. joulukuuta 2009

Ennakkoluuloja

Kuntosalilla oli tänään joukko iloisia venäläisiä naisia. Heillä oli hauskaa keskenään, rupattelivat ja kikattelivat, suihkivat mietoa parfyymiä itseensä ja toisiinsa tämän tästä. Pukuhuoneesta tuli kolme nuorta suomalaisnaista ja yksi heistä tokaisi aika kovaan ääneen "Taas noi venakkoh***at on täällä". Minä ja pari muuta jotka kuulimme sanat pysähdyimme tuijottamaan toisiamme ällistyneenä. Aika raju tokaisu, toivottavasti naiset itse eivät sitä kuulleet.

Muistan vuosia sitten Kuopiossa samankaltaisen tapahtuman, kaksi venäläistä naista kulki kaupungilla, heidän läheltään kulki keski-ikäinen iskä taluttaen pientä poikaa kädestä. Mies pysähtyi ja huusi naisten perään rumalla äänellä "Hei, itä on tuolla päin" ja osoitti (ilmeisestikin) itään. Mietin sitä pientä poikaa ja millaisessa vaikutuksessa hän kasvaa.

Itse törmäsin kolmeen erilaiseen ennakkoluuloon asuessani Belgiassa. Irakin sodan syttyessä kaupungilla kannatti puhua tahallaan hyvin huonoa englantia, tai ei ainakaan missään tapauksessa amerikkalaisella aksentilla. Muuten sai tietää huutia. Talvella mustan pitkän talvitakin kanssa ei kannattanut pitää päässä lämmintä villahuivia, asussa leimautui helposti muslimiksi ja saattoi kokea kummia. Jos jouduin puhelimessa esittelemään itseni (esim. soittaessa lääkäriin) opin pian sanomaan nimeni jälkeen "pahoittelen että suomalainen nimeni on niin hankala", jos en tätä tehnyt minua kohdeltiin itä-eurooppalaisena (kai ajattelivat Rantakoskesta Rantakowskia) ja sain huomattavasti huonompaa kohtelua.

Olisipa mielenkiintoista saada eteen läjäytettynä omat ennakkoluulot, niitä on aivan varmasti enemmän kuin tiedostankaan (ja tiedostan monia). Varmasti olisi karu kokemus.

Olen ainakin helposti ennakkoluuloinen erilaisten ryhmittymien suhteen.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Hearty

Lunta sataa ihanan leijuvina suurina hiutaleina, pakkasta, kaunista, jouluista. Jaloissa rouskuvan, sunnuntaihin kuuluvan metsälenkin jälkeen tarjoillaan lämmintä ja mausteista kananuuudelikeittoa. Englanninkielinen sana hearty sopii tähän ruokaan loistavasti. Käännettynä tuhti, tai runsas, ei minusta kerro aivan samaa. Hearty tihkuu kodikasta lämpöä ja sydämellisyyttä, sellaista kun posket punoittavat ja naurattaa, ja siitä, joka kauhoo keittoa naamaansa sinua vastapäätä, tykkää ihan kamalasti. (Parempi siis miettiä tarkasti kenet kutsuu ruokailemaan).

Kananuudelikeitto:

n.400 g kanasuikaleita (marinoituja tai ei)
4 porkkanaa
puolikas suuresta purjosta, tai kokonainen pieni
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1-2 l vahvaa kanalientä
tölkki kookosmaitoa
1 rkl thaicurryjauhetta
1 tl kiinalaista viisimaustetta (saa maustekaupoista, tätä maustetta ilman et tätä ruokaa tee)
pari kynttä valkosipulia
soijapavun ituja
tuoretta korianteria
Muutama rouhittu suolapähkinä (ahneen varoitus: jos laitat liikaa, pilaat keiton)
300g japanilaisia sobanuudeleita (tattarinuudeleita, saa hyvin varustetuista marketeista tai aasia-kaupoista. Jos et löydä, käytä norminuudeleita) (Jos rohkenet, voit kokeilla tehdä sobanuudelit itse, seuraa tätä linkkiä.)

  1. Suikaloi kasvikset tikuiksi. Kiehauta n. litra kanalientä, lisää siihen porkkanat ja purjo, keitä n.10 minuuttia.
  2. Valmista samalla nuudelit eri kattilassa ohjeen mukaan.
  3. Lisää kanasuikaleet, paprika ja puristetut valkosipulin kynnet. Keittele jälleen n. 10 minuuttia.
  4. Lisää herkullinen kookosmaito, curry ja tuoksuva viismauste. Kiehauta.
  5. Maista ja lisää mausteita, suolaa ja pippuria jos tarvitsee (keiton tulee olla mausteista). Jos haluat juoksevampaa keittoa, lisää enemmän kanalientä.
  6. Tarjoile isoista kulhoista niin että keiton keskellä keko nuudeleita, rouskuvia soijapavun ituja, koristeena korianterin lehtiä ja pähkinärouhetta.

Tämä keitto ei jätä ketään kylmäksi

(Vinkki, jos teet keittoa runsaan satsin seuraavaakin päivää varten, älä laita nuudeleita keiton sekaan jääkaappiin, ne imevät pian keiton nesteen itseensä ja tulos on nuudelitahna.)


Hyvän olon Nooraa lisukkeena, sopii ihanaisesti yhteen sydämellisen aterian kanssa:



Tai jälkkäriksi hieman savuisempaa Nooraa, m-mmm...


lauantai 12. joulukuuta 2009

Kierrätyslahjontaa

Keskustelin ystäväni kanssa kierrätyksestä. Sivuraiteena luisuimme kierrätyslahjoihin, ilmiö jonka molemmat tunnistimme lapsuudesta saakka. Niitä lahjoja jotka tuttavasi on saanut omalta tuttavaltaan pitämättä siitä, ja lahjoittaa lahjan näppärästi seuraavana juhlapäivänä sinulle. On hyvin mahdollista että tuttavasi tuttava on myöskin saanut lahjan omalta tuttavaltaan ja niin edelleen.

Kierrätyslahjan tunnistaa aina, ihan turha kuvitella että ei tunnistaisi. Se on jotain jossa ei ole ns. syytä, sinä et pidä esineestä, tiedät hyvin ystäväsi maun ja sen ettei esine ole hänenkään mielestä kiva, ja tiedät yhtä hyvin että ystäväsi tietää sinun makusi ja tietää siksi ettei esine ole sinunkaan mieleesi. Laiska kierrättäjä ei vaivaudu edes feikkaamaan pakkaamalla lahjan uudelleen, vaan ojentaa lahjan sinulle nuhjaantuneessa ja ryppyisessä sellofaanissa. Klassisia kierrätyslahjoja ovat kaikenlaiset tuikkuastiat, jouluaiheiset mukit ja minitaulut, esim. Heljä Liukko-Sundströmin pienet kuvalautaset. Takuuvarma kierrätys on myös vihreät kuulat ja Finlandia marmeladit, ainakin jos saat ne joltain muulta kuin 85v. Terttu-tädiltä. Kukaan nuorempi ei tosissaan kuvittele niissä olevan mitään hienoa ja hyvää.

Kierrätyslahjojen lisäksi voit tunnistaa ale-lahjat. Niistä puuttuu järki samalla tapaa kuin kierrätyslahjoista. Et pysty löytämään yhtään syytä miksi sinulle on ostettu juuri tämä lahja. Tavallisimmat ale-lahjat ovat kirjoja. Kirjalahja on kyllä aina toivottu, mutta saatkin paketista kirjan joka ei kuulu mielilukemistoosi, eikä myöskään lahjan antajan mielilukemistoon. Toinen ale-lahjakategoria naisten kesken on kosmetiikka (ystävälläni oli näistä monta muistoa). Tunnistat alekosmetiikan siitä että paketti, ja itse tuote, on vähän nuhruinen, ei sellainen kliinisen streriilin ihana kuin kovalla rahalla ostettu, ja kaupan tätien varjelema tuote.

Periaatteessa olen aina kierrätyksen kannalla, ja tavallaan on parempi mitä vähemmän turhaa tavaraa ostetaan. Mutta naamioidut kierrätyslahjat ovat kuitenkin melkoista ystävän aliarvioimista. Paljon parempi jos kierrättäjä avoimesti kertoisi kierrättävänsä lahjaa, asia muuttuisi oitis ihan kunnolliseksi. Tai että löysi ihanan meikkituotteen alesta. Tai ettei lahjaa annettaisi ollenkaan. Sekin on aina hyvä valinta. Kahvikupponen ystävän seurassa riittää aina.

Supersäästäväinen, pula-ajan elänyt mummini lahjoitti usein joululahjansa seuraavana jouluna antajalle takaisin. Hänellä ei ollut välttämätöntä tarvetta käyttää lahjaa, reilusti sen myönsi ja palautti lahjan (mitään ei käytetä turhan takia). Tiesi että antaja siitä piti koska sen alunperin osti. Reilu peli.




perjantai 11. joulukuuta 2009

Anna-Maija

Tänään esitelen nykytaiteilijan. Ihan elossa olevan, mikä poikkeus post-impressionistien sarjaani. Anna-Maija Rissanen on äskettäin kuvataiteilijaksi valmistunut lahjakas nuori nainen, tutustuin häneen Brysselissä vuosia sitten kun hän tuli oppilaakseni maalauspiiriini. Sittemmin hän meni opiskelemaan täysipäiväisesti Brysselin kuninkaalliseen taideakatemiaan (Académie Royale des Beaux-Arts). Oli ihana nähdä miten tyyli ja taidot kehittyivät hiukeasti omaksi upeaksi taiteilijaksi.

Juuri nyt Anna-Maijalla on näyttely Helsingissä, Liike6 galleriassa, 26.11.- 1.1. 2009. Galleria on avoinna maanantaista perjantaihin klo 11-18 ja ensi sunnuntaina 13.12 taiteilija itse pitää ovia auki klo 12-18. Käykää ehdottomasti tutustumassa näyttelyyn, todella vaivan arvoinen. Osoite on Fleminginkatu 2.

Tässäpä teksti näyttelykutsusta:

"Anna-Maija Rissanen saapui kolme kuukautta sitten Suomeen, jonne hän palasi tutkimaan omaa identiteettiään, mitä on olla suomalainen. Rissanen asui 14 vuotta Brysselissä ja opiskeli mm. Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa, josta hän valmistui kuvataiteiden maisteriksi ja kuvataiteiden opettajaksi.

Viime keväänä Anna-Maija Rissanen voitti arvostetun belgialaisen Godecharle-kilpailun, joka mahdollistaa hänelle tutkimusmatkan maisemamaalaustaiteen pariin Kiinaan.

Maalauksissaan Anna-Maija käytää sekatekniikkaa. Eli töistä löytyy mm. vesi- ja akryylivärejä, että tussia ja kollaasia.Yleensä hän tekee suuria maalauksia, mutta Liike6:n tilan innoittamana syntyikin pieniä panoraamamaisemia, jotka poikkeavat kooltaan aikaisemmista töistä. Maalaukset ovat sekoitus Etelä-Ranskan, Lapin, Kiinan ja mielen maisemia."

Ja sitten ihania maistiasia:

Mountains Under Storm


New Series 4


New Series 3


The project: War10 coast line


Wall at room 611 Hotel Bloom



Madonna


Girls


Lisää Anna-Maijan maalauksia klikkamalla tästä. Malttamattomana odotan Kiinan tuliaisia joita Anna-Maijan hihoihin takuulla tarttuu!


keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Neuleita

Rakas ystäväiseni esitteli blogissaan muutaman minulta saamansa lahjan jotka kuulemma sponsaavat hänen neulomisharrastustaan. Voisi ajatella että olen ollut kieroilija, sillä jospa olisikin niin että ns. sposaamiseni tuottaisi puolestaan lisää ihania neuleita... Niitä neuleita joista minäkin olen saanut ilon ja kunnian nauttia. Ja koska jostain syystä minulle tämä puuha ei ole iskenyt vieläkään (kahden pitkän sukan varret vaivalla valmiit, kantapään aloittamista vältellään urheasti), olen iloinen kuin saukko aalloilla saamistani pehmeistä paketeista. Laitan lahja-aarteistani kuvia tänne (ja pahoittelen että kökköpuhelinkamerallani tulee nolon huonoja kuvia, neuleet ovat livenä niin kauniita).


Ihanat turkoosit sukat jotka oli tarkoitetut mökkisukiksi ja joista tuli hellityt citysukat. Langat ovat itse "koolatut", se tarkoittaa että ne on värjätty käyttämällä Amerikkalaisia Kool-Aid juomien juomajauheita. En pääse millään yli että ihmiset juovat tököttiä, jossa on niin styrkat väriaineet, että niillä voi värjätä lankoja.


Mustat pitsisukat kesäiltoja lämmittämään ja harmaat talvisia. Huomaa harmaiden sukkien taivaallinen kiertävä malli, eipä pyöri nämä sukat jalassa. Molemmat ovat jo käytössä nuhjaantuneet, olen pitänyt niitä paljon.


Kynsikkäät joita käytän päivittäin, lahjan mukana tuli lahjakortti ranskalaiseen manikyyriin.


Pehmeät ja lämpimät pörrölapaset jotka ristittiin Scaramoucheiksi, väri on huikaiseva petroolin sininen, ah. Pakkasella paras valinta.


Ihanista ihanin kaulaliina jossa glamourit sulat molemmissa päissä. Pidän tästä huivista hirmuisesti ja käytän säästellen.


Kaulaliina jonka neuloja itse hylkäsi kamalana. Millähän silmillä sitä oikein katsoi?

Itseasiassa laitan tähän ylläolevasta kaulaliinasta lainauksen miten tekijä kuvasi sitä armottomasti blogissaan: "Tekaisin isoilla puikoilla Tennessee-puuvillalangasta kaulaliinan ulkoilutakille, joka on samanvärinen kuin harmaanvihreä lanka. What the hell was I thinking?! Aivan kamalan näköinen tursake, mutta hyvää kaulaliinassa on patukkahapsut ja tuntuma kaulalla. Riittävän hyvä siis käyttöön, vaikka kauneudella ei voi kehua."

Älytöntä, sillä kaulaliina on todella kaunis mustan talvitakkini kanssa.

Parantaisen Jari

Jari Parantainen, suuri idolini. Hän on kirjoittanut lukuisia loistavia kirjoja yrittämisestä ja markkinoinnista, vetää luentoja, konsultoi ja bloggaa ahkerasti kullan arvoisia ajatuksiaan. Jarin blogit ovat viihdyttäviä vaikka ei omaisikaan yritystä ja erittäin hyödyllisiä jos omaat, suosittelen seuraavat: Sissimarkkinointi ja Pölli tästä. Nämä blogit ovat jo vaihtuneet aiheketjuja pitkin toisiin kujeisiin (Gurumarkkinointiin) mutta niihin kirjoitetut asiat ovat lukemisen arvoiset.

Kävin eilen kuuntelemassa Jaria livenä Sissimarkkinointi-luennolla, enkä pettynyt. Erityisen hyviä ovat ajatukset kekseliäistä markkinointikeinoista, vähällä rahalla ja ilman tyrkytyssoittoja.

Googlaamalla "Jari Parantainen" löydät infoa kirjoista ja luennoista. Suosittelen.

J.P